lauantai, 10. tammikuuta 2009
VOI EI. Tällä iällä vielä niin lapsellinen kuvitelma että luettaisiinkin näitä päiväkirjoja.
Ja minä kun luulin.
Siis joku vaan klikkailee katsoakseen, MITÄ ?
Jos minä klikkaan jonkun päiväkirjaa, luen sen, en ymmärrä mitä muuta sieltä hakisin.

Mutta minä ja minun ajatukset. Ei yllä kovin korkealle.
Mutta minähän kirjoitan pääasiassa itselleni tätä.Jos joku vaikka lukisi, se on ihan mukavaa.

Eipä tule uni, kun neljä tuntia humahti päikkäreilä.
Ihan pientä, ei raskastakaan, tein aamupäivällä.

Isäntä laittoi mulle tänne makkariin tämän koneen ja alakerran huoneesta tuli "junnun" huone.
Piti siirtää paperit ja siement pois sieltä huoneesta ja vastaavasti makkarista tehdä tila koneelle.

Lakasin vaan, kaksi pientä aluetta. Olin niin väsynyt, että suunniteltu siemenkylvöpäivä meni mönkään.

Sain kuitenkin kylvettyä toistakymmentä lajia jelitton siemeniä, A-ja B-kirjaimet.
Nyt ovat jo kylmässä kuistilla ja huomenna mökille.

Kylvän vielä C-kirjaimella alkavat, sitten olen samassa Seemnen ja Jelitton siementen kanssa.

Niissä pusseissa on niin mahottomasti siemeniä, että jätin jämät ja ilhdutan niillä viel täällä pentin puolella olevia.
En halua sataa yhtä kukkaa, kun lajeja pitää olla paljon.

Siellä tontilla pitää näkyä että joku kasvattaa kukkia siellä.

Nyt vaan tälläinen pieni lisä tähän päiväkirjaani, kun tuo kirja houkuttelee lukijaansa.

torstai, 8. tammikuuta 2009
Uuden lehden kääntäminen sujuu jo helpommin. Diaknoosit eivät ole aina hyviä, vaikka sitä olen monta vuotta hakenut.
Kun paperissa lukee aivovaurio, vamma, sitäpä ei olekkaan hyvä lukea.
Mutta kun meille tiedostettiin sen kuuden viikon kuluessa että se ei ole älyvamma.

Järki ihmisenä olen työstänyt tätä ja iskostanut sen tuonne terveelle puolelle.
Aion sitä järkeäni sitten käyttää näiden oireiden ja vaivojen hallitsemiseen, koska haluan elää täysillä.

Olen täällä saanut hyvän alun puutarhaharrastukseen. Muistan ilolla kun otettiin hyvin uusi tulokas vastaan ja siemenketjukirjeissä oli mulle aina tilaa.
Siemeniä tuli muutenkin.Postilaatikkoon.

Täällä on ne hyvät ihanat ihmiset edelleenkin. Aion kuulua kalustoon ja kirjoittaa iloisia päiväkirjoja.

Korjaan väärinkäsityksiä, kun suora olen.

Sen nurjan puolen minkä olen päiväkirjassani purkanut, koskee muita asioita , puutarha-alan ulkopuolelta. Negatiivisia, "laita sana kiertämään " systeemillä. Ihan vastakin.

No, ne aiemmat tapahtumat olivat samaa sarjaa, ei sitä ymmärtänyt kuin ne jotka siinä oli mukana.
Heille kirjoituksenikin oli .

Nyt on asiat toisin, olen haudannut pahat asiat lopullisesti. jos joku saa siitä jotain että jatkaa, minut tälläinen "lannoitus" saa kukoistamaan kuin kukkamaan joka saa luonnollisen lannoituksen. Vielä
"Latvo, niin tuuheentuu"

En enää näitä asioita täällä pui, nyt on niin paljon pelissä. Sitä kukkaloistoa kohden aion nyt mennä, otan myös täältä sitä kukkaterapiaa joka auttaa olon paranemiseen.

maanantai, 5. tammikuuta 2009
Siemenkylvöön ei voi kyllästyä. Päinvastoin, siihen tulee himo.
Joka päivä on kiva kylvää, aion saada nyt tammikuun aikana kaikki kotona olevat siement kylvettyä.
Olen aivan ihastunut kimppatilaus siemeniin, jos se vaan onnistuu.

Niinpaljon uutta, just sellaisia mitä tarvitsen suunnittelemaani projektiin sinne mökin tontille.
Harvoin on niin hyvä tuuri että saa harrastuspaikaksi koko talon.

Se on hyödynnettävä tarkasti . Ei rahallisesti, vaan kauneudella.
Siitä saa maksaa, mutta mikään ei ole ilmaista.
Harrastus maksaa aina.Pienen summan tai isomman. myötä.

Ulkona on pakkasta, on mentävä taas lämmittämän mökkiä. Samalla vien kylvetyt siemenet taas mennessäni.

Mietin mitä teen kun kaikki on kylvetty. Varmastikkin luen puutarhakirjani läpi. Lukeminen on toinen kiva harrastus.
Voi olla että noita siemeniä tippuu pikkuhiljaa lisääkin, että on kylvettävää vielä helmikuullekkin.

Mutta talvi on hyvä asia. Saa huilata vähän ennen kuin alkaa taimikausi.

torstai, 1. tammikuuta 2009
HYVÄÄ UUTTAVUOTTA 2009 jokaiselle "penttiläiselle".Teeskentelemättömästi ja aidosti.
Toivon sitä myös itselleni, täällä puolella.
Tämä on puutarhapalsta ja minä olen "puutarhalainen", joten siinä suhteessa oikeassa paikassa.
Tätä päiväkirjaa pidän suunnitteluun, pohdiskeluun, kirjoitan ylös asioita, joita voin lukea myöhemmin.

Uudet kylvöt olen jo aloittanut, aiemmin kuin viimevuonna.Nyt on siemeniäkin enemmän.
"Nälkä kasvaa syödessä". en olisi voinut vähentääkkään sitä määrää.

Kokeilen uusia lajikkeita, erilaisia perennoja, kyllä niistä edelleenkin on kiva kirjoitella, nyt kun on se oma mökkikin.

Oli aika kun ajattelin jäädä pois täältä puolelta. Mutta heikkous ja minä ei kuljeta käsikädessä.
Olen aina ollut henkisesti vahva, sitä tarvitsen enemmän kuin fyysistä, joka on hieman heikentynyt.

Jäin lopullisesti työkyvyttömäksi. Se tuntuu kirjoitettuna raskaammalta kuin onkaan. Nyt on aikaa harrastukselle, ei paha. Kipuja ei saada pois, tasapainojärjestelmän häiriö jäi pysyväksi, haittaa kävelyssä ja muussakin asioissa. Taas näyttää pahemmalta kirjattuna.

Pärjään näin hyvin, kun en kiirehdi mihinkään. Pystyn kylvämään siemeniä ja kasvattamaan niistä kukkia.
Lapset olen isoiksi ja hyviksi kasvattanut, nyt jatkan kukkasilla. Loppuiän harrastus. Siitä saadulla innostuksella pidän kivut loitommalla.
Vihdoin 4 vuoden ja 4 kk päästä saan diagnoosin, mikä minussa on vialla. .Mitä vaurioita autokolarista jäi.
Se diagnoosin saaminen helpotti huomattavasti ja siihen loppui eri lääkäreillä ramppaaminen.Olen päässyt jatkohoitoihin, joita osaan kyllä arvostaa.

Ei riittänyt kolarikivut ja haitat neljän vuoden sisään, vaan piti tehdä mulle porukalla pahaa.
Ei täällä. Mutta se tuotiin mun perässä tännekkin, vääryys, joka kirvelee joskus sietämättömästi.
Pienen hetken ja taas helpottaa. Epäoikeudenmukaisuus vihastuttaa ja olla puolustuskyvytön.

Miksi kirjoitan näitä. No, jos luetaan päiväkirjan alkua, siinä kerroin elämästäni. Tämä on minun päiväkirja, ei tarvitse olla puutarha-aihetta.
En kertonut tätä nyt kirjoittamaani asiaa silloin alussa tuonne väliin, siksi, kun se koski vieraita, ulkopuolisia ihmisiä.
Viimevuonna se tuli ajankohtaiseksi täällä, mutta ei minun toimestani.

Minkä sille voin että harmittaa edelleenkin kun muistelen, minkälaisena minua pidetään ja kohdellaan sen mukaan. Olen sitä "vapaata riistaa". Toivon että se hellittää näillä joilla oikea paha olo on.
Ei ole tervettä ottaa yksi ihminen kiusanteon alle ja tehdä huonoa mainetta puhumalla pahaa ja perättömiä. Eikä niitä puheita saa katkastua millään. Mieluummin kannan kolarikipuja kuin olisin sairastunut tälläiseen henkiseen sairauteen.

Niin, unohtaa pitää, pitäisi. Saan sen kirjoittamalla helpottamaan, mutta en tarkoita täällä kirjoittamista.

En kuitenkaan saa itsestäni täällä esiin enää sitä alun "Tähdikkiä". Vuoden alku koostuu näistä eväistä tällä puolella, josta lähden uutta vuotta eteenpäin.

Kirjoitelen päiväkirjaa, joitain kommentteja ainakin siemenistä kasvattamiseen, kylvöihin ja saa nähdä, tuleeko mitään uutta enää eteen.
Tunnen kuitenkin pientä iloa kertoessani kylvöistäni ja suunnitelmistani. Mihin tähtään ja miten ne pikkuhiljaa toteutuvat .
Unelmat ovat joskus pilviä hipovat, haaveet parin kolmen vuoden päähän todellisen ja utopistisen välimaastossa.
Vaan on se hieno tunne, kun omaa mielikuvitusta ja terveellä tapaa haaveilee ,tekee itse sen eteen kaikkensa.
Tälläisiä ajatuksia toi tullessaan vuoden vaihtuminen, vanhan vuoden hyvät asiat ja unohduksiin painuvat kipeät kohdat.
Uuden vuoden tulevaan en kipeitä asioita ota mukaan, toivon että ne ei seuraa kenenkään toisen/toisten aikaan saannoksina.
Tuokoon uusivuosi kaikille hyvän ja kauniin siemen sadon, sitä toivon ihan jokaiselle.