perjantai, 13. maaliskuuta 2009
Pyydän anteeksi viimeisiä lauseitani. Tiedän että minin olisi pitänyt viedä pentu suoraan eläinlääkärille. Se olisi ollut suurempaa huolenpitoa.

Luotto omaan kykyyni hoitaa pentua oli päällimmäisenä, sitten kun "onnistuin " siinä, olin vaan iloinen että pentu piristyi. Jos näin ei olisi käynyt, olisin mennyt oitis eläinlääkärille.

En näe mitään syytä, miksi en olisi käyttänyt eläinlääkäriä, minulla on hyvät suhteet eläinlääkäreihin.

En rääkännyt sitä pentua, hoidin. Menehtyminen on käynyt pennun nukkuessa.oli vaan levollisen näköinen, kuin nukkuisi, nukkuikin ikuista unta.

Minun itkuni, suruni, järkytykseni, suruni on tietty toissijainen, mutta todellinen.

Tämän tapauksen jälkeen liikkeelle lähtenyt huhumylly oli täynnä vääristelyjä, minua kohdeltiin kuin oikeutetusti kuin suurrikollista.
Jokainen sai sanoa minusta mitä vaan, ihan mitä vaan.kaikki negatiivinen oli tervetullutta palstoille.

Minut yhdistettiin vielä tiukemmin tähän valkealan naiseen.
Puhelin soi, tekstiviestejä lukemattomia, netissä kirjoiteltiin, ihan nimellä, kaiken tämän kestäminen on vaatinut erityistä vahvuutta ja turvauduin siihen että tahallani en ollut mitään tehnyt.

Soittelin eläinlääkäreille, niinkuin kerroinkin, etsin tietoa parvosta, sain siitä tietoa eläinlääkäreiltä.

Minun koiran kasvattajana olisi pitänyt tästä tietää jo, vaikka ongelmaa ei ollutkaan. Mutta uskokaa, eläinlääkäritkään eivät kaikki tiedä.

En puolustele itseäni sillä ettenkö olisi määrätyllä tavalla syyllinen, mutta yritän kertoa molemmat puolet.

On kai minulla nyt oikeus kertoa miltä minusta tuntui.
Siksikin että minut kuvattiin tunteettomaksi, paatuneeksi eläinrääkkääjäksi.

perjantai, 13. maaliskuuta 2009
Toinen pentu siellä kaukana, oli lopetettu eläinlääkärin toimesta. Hirveä yllätys, koska, totuuden nimessä, me soiteltiin joka päivä ja sain kuulla kuinka ihana se pentu on.Ei mitään soittoa huonokuntoisuudesta tai sairastumisesta.

Yksi soitto maanantai aamuna että pentu menee lopetettavaksi, koska on niin huonona. Minun tunteillani ei ole väliä, mutta siinä vaiheessa voin jo tosi huonosti itsekkin. Tottahan suru siitä pennusta oli minullakin ja kun olin itse kuin syyllinen, tuntui olevan elämän karastrofi.


Sieltä eläinlääkäri lähetti jo Eelaan sen pennun, epäillen parvoa, joten en sitten suotta tätä toista lähettänyt.Sama tautihan niissä on ollut.

Eli varmuudella sain tiedon tästä toisesta pennusta vasta myöhemmin kun tämä aiemepi oli kuollut.

Minua syytettiin siitä että tietäen olen myynyt sairaan pennun tälle pariskunnalle, jonka pentu meillä kuoli. Samoin sille toiselle. Että olen tiennyt niillä olevan parvon ja myynyt silti.

Pentutarkastuksessa parvosta ei näy merkkiäkään, sen todistaa kuka eläin lääkäri vaan.
Pentu saa terveen paperit ja saattaa olla sairastunut seuraavalla viikolla.

Virheen tein siinä etten samana päivänä vienyt eläinlääkäriin sitä pentua, joka tuli takaisin.
Mutta tosiasia on että parvoa ei voi nähdä etukäteen.Ei lääkärikään. Siinä on viruksen vaikeus.

Muistan kun ihmisten keskuudessa jylläsi se virus, en muista nimeä, ei niistä ihmisistä olisi voinut sanoa etukäteen että heissä on se virus, ennenkuin oireet ovat niin selkeät, että on jo sairaalakunnossa ja testit on otettu.

Parvoa on vaikea nähdä pennuissa, koska kantajina ne voivat olla ihan terveen oloisia, mutta joku stressi laukaisee sen ja sittenkin se saattaa mennä ohi vahvemmilla muutamalla oksentelulla ja ripuloinnilla. Paranee itsekseen kenenkään tietämättä, jos nestehukkaa ei ole.

Tästä asiasta, tästä pentukaupasta, jonka pentua en vienyt eläinlääkäriin ensin, vaan hoidin sitä ensin kotona, sain syytteen eläinrääkkäyksestä.
Että pentu olisi kitunut luonani ja kohdannut kivuliaan kuoleman.

Tämä on minun virheeni, vaikka se pentu todella piristyi nesteestä ja hedelmäsokerista, oli vielä seuraavana päivänä pirteä, kuin mikä tahansa pentu, oli vaan äkkinäisesti menehtynyt yöllä.

Ei ripulia, oksenatmista ollut missään näkyvissä.
Myöhemmin kysyessäni tätä lääkäriltä, hän juuri epäili sydän pysähdystä. Siksi, kun sillä on ollut parvotartunta ja vaikka selvisi, sydän ei niin pienellä rodulla ollut kestänyt.

Mitä minun selitykset auttoi ja kuka kuunteli. Ei kukaan, siitä saatiin vettä myllyyn ja jutut kiersi.

Vielä sanon että jos olisin tehnyt oikein, vienyt eläinlääkärille heti, hän olisi antanut nestettä ja ruokavalion ja kotiin.
Pentu olisi kuollut joka tapauksessa.

Mutta eläinrääkkäys. En ollut ansainnut tätä.

torstai, 12. maaliskuuta 2009
maaliskuussa -2003 sain eräältä kasvattajalta pyynön, voisinko myydä hänen pentueensa.puhelu ei tullut kasvattajalta itseltään vaan ystävättäreltä, koska kasvattaja halusi pitää maineensa puhtaana.

Olin kotona lasten kanssa ja se oli minulle taas piristystä. Otin pennut jotka olivat aivan ihania, pirteitä ja leikkisiä. Laitoin samantien ilmoituksen, omalla nimelläni tietenkin ja ensimmäinen lähti samana päivänä.

Seuraavana loput kaksi.

Toinen meni kauemmas ja hän soitti joka päivä kuinka heillä meni pennun kanssa.
Mutta tämä lähemmäs mennyt tuli takaisin jo seuraavana päivänä, koska voi huonosti.

Vaikka meillä oli iloinen ja pirteä, siellä ei alkanutkaan syömään nukkui vaan ja oli surkea.

Tässä minun virheeni sitten rehellisesti.
Otin koiran takaisin hoitaakseni kuntoon.Vakuutan että en tiennyt pennussa olevan mitään, muuten olisin sen vienyt heti lääkäriin.

Luulin stressin olevan syy ja nestepuutoksen, koska ei siellä ollut juonut mitään.
Annoin vettä, jossa oli hedelmäsokeria, ihan vähän väliä, pieninä annoksian.

Pian pentu virkistyikin ja tuli itse vesikipolle ja alkoi toipumaan.Seuraava yö meni hienosti ja aamula oli vastassa iloinen pentu.
ajattelin pitää vielä paripäivää, että vahvistuisi, mutta seuraavana yönä pentu oli kuollut.

Se oli mielettömän järkytyksen aamu, ei sitä osaa enempää kuvaillakkaan.
mihin pentu kuoli, ei ollut aavistustakaan.Lääkäri neuvoi lähettämään sen Eläinlääketieteelliseen tutkittavaksi ja kun oli lauantai, se oli pakastettava.

Omistajat kävivät katsomassa, näytin heille pennun ja kerroin mitä aion tehdä.Maksoin rahan takaisin ja lupasin heille kertoa tuloksen.

Mutta maanantai aamuna sain kuulla ikäviä uutisia toisesta pennusta.

keskiviikko, 11. maaliskuuta 2009
10.3 kirjoittamani vuosiluku oli väärä, se on 2002.

tiistai, 10. maaliskuuta 2009
Varmasti jokainen on kuullut mitä uskomattomia juttuja siitä, miten toisen olon saa työmaalla sietämättömäksi.
Samoin miten toisen aikaansaannokset voidaan pilata, tarkoituksella, että jatkaminen on mahdotonta.

Olette kuulleet juttuja, kuinka jossain asemassa olevasta ihmisestä lasketaan ilkeä juoru liikkeelle,. Vaikka se ei ole tottakaan, maine on mennyt.Sitä ei kukaan korjaa.

On oikeudenkäyntejä, joissa syytön saa tuomion. Aikanaan kun asia otetaan uudelleen käsittelyyn, syytön pääsee vapaaksi, mutta ei puhtain paperein ihmisten silmissä.

On tiedossa kuinka joku eläinvihaaja heittelee myrkkyleivän,-lihan-ja makkaranpaloja ihmisten tonteille, jotta saa pois päiviltä koiran tai kissan.

Jos on kerätty iso porukka jotain ihmistä vastaan valheellisilla syytöksillä, jotka tavallaan viattomat ihmiset uskoo ja jatkaa levittämistä, he saavat valtavasti pahaa aikaiseksi.

Mutta ei samaa jaksa jauhaa kauan ellei ilmaannu mitään uutta. Silloin on keksittävä jotain raskauttavampaa, millä varmasti saadaan porukka uudelleen innostumaan ja osallistumaan lopulliseen häpäisyyn.
Kun viranomaiset ei auta, niinkuin kirjoitettiin, ei kennelliitto auta, kun mitään ei ole tapahtunut, silloin joku kiehuu raivosta, joku joka on vannonut lopettavansa toiminnan, eli minun olemattoman koiranpennun myynnin.

En ollut enää uhka, vaan pakkomielle. Mikä olisi nyt mehukkaampaa kuin saada tarttuva tauti kotiini.

tiistai, 10. maaliskuuta 2009
Syksy 2001. Otin oman pentueeni lisäksi yhden kasvattajan pentueen, kun hän toivoi että samalla ilmoituksella menisi hänenkin pennut.

Ei minulla ollut mitään syytä kieltäytyä, sain siitä pienen palkkion.Se oli meidän isossa porukassa tarpeellinen lisä, koska omista pennuista saama tulo meni yhdelle lapsistamme ja paperittomista ei kovin paljoa netonnut. En tietenkään heiltä, lapsiltani , mitään siitä ottanut.

Pentuja tuotiin kolme, kahden rodun risteytyksiä. Ihan inhimillinen vahinko tapahtunut, mutta muut kasvattajat eivät saaneet tietää.
Vaitiolovelvollisuus päti minuunkin, tärkeintä oli että ne sai hyvät kodit.

Kaksi pentua oli vilkkaita , vaan yksi oli vaisu. Ajattelin että vierasti, jotkut ovat herkempiä.
Kaikki muut lähtivät uusiin koteihin, tämä yksi jäi meille.

Sitten tulikin pentuun ripuli ja vein eläinlääkäriin. Siellä annettiin nestettä ja otettiin näyte, jonka tuloksen soittivat seuraavana päivänä, se oli parvo-ripuli.

Pentu kuitenkin selvisi ja kukaan muu ei sairastunut.
Otin perheisiin yhteyttä ja kerroin tästä pennusta, lääkärin mukaan kaksiviikkoa oli se raja, jos siihen mennessä ei mitään tapahtuisi, vaara olisi ohi.

Parin viikon jälkeen tämä viimeinenkin pentu oli valmis uuteen kotiin, ensimmäisen rokotuksen saaneena.

Minun ensimmäinen konkreettinen kokemus parvosta, josta en tiennyt mitään, kun ei ole aiemmin sellaista koirissani ollut.
Mutta aikaa kului seuraavan vuoden maaliskuuhun.Tässä välissä oli parit omat pennut, eikä mitään ongelmaa.

Olin periaatteessa unohtanut koko asian, silloin syksyllä varotoimenpiteenä oli käytettävä liuosta, joka poistaa viruksen.

Jatkan maaliskuun tapahtumia seuraavassa.

sunnuntai, 8. maaliskuuta 2009
Nyt on pyydettävä anteeksi kirjoitusvirheitäni, niitä on tosi paljon. Valitettavasti kirjoituspuoli on vaikeutunut , voi haitata myös asian sisältö.

Toivon että saatte selvää, arvailkaa yhdistelemällä, hävettää itseäni lukea tuota kirjoitusta.

sunnuntai, 8. maaliskuuta 2009
Nyt oli hyvä tilaisuus kostaa, saada mut pois samalla kuin tämä, jolla oli oikeasti aihettakin.

Heitä harmitti, kun luotani eikä maalta löytynyt koiria, joita he olivat laskeneet mulle kymmeniä.

Kuulin että olivat keränneet pienen porukan vakoilemaan missä piilossa mun koirapaikka on.
Onneksi on tuttuja, kivoja koiraihmisiä.

Mutta erittäin lapsellista käytöstä aikuisilta ihmisiltä, neuroottista ja inhon ja vihan sekaisia tunteita.

Minua halveerattiin tuntemattomista numeroista syytäen kaikkea mahdollista, aina yhdistäen meidät, tuon toisen kanssa.

Vankilalla uhattiin, kun autan kuulemma tätä koiraihmistä. ei ollut numeroa edes mihin vastata.

ei ollut ketään joka olisi kuunnellut minua. lakimieheni oli, mutta hän oli aivan fiasko. Eihän hän tiennyt koira-asioista mitään eikä ollut halukas ottamaankaan selvää.

Oli nyt kuitenkin puolellani, mutta häväistyskirjoituksia netissä ei hoitanut niinkuin halusin.
Hän sai niitä poistettua, mutta ei ottanut selvää kuka ne oli sinne kirjoittanut.

Kuulemma aikea saada selville.

Sitten tullaan siihen kauhukohtaan tarinassani, kun koiranpennulle vaaralinen virus ilmaantui omalle kohdalleni.

Siihen taas kerään voimia kirjoittaa, mielen myllerrys-katastrofi on jo paikalla, on suunnattava iloisempiin asioihin välillä.

lauantai, 7. maaliskuuta 2009
nyt ollaan siinä tilanteessa, että yhteenveto on paikallaan. Tilanne oli huolestuttavan kamala siellä valkealan koiratalossa.

Kyllä siitä tieto kulki jo ennen kuin sinne tarkastaja meni ja minä " roikuin käsipuolessa". Tilaisuus oli tullut lopettaa minun kasvatustoiminta, joka oli minimaalista muutenkin.

Nyt lisättiin aina minun nimi tähän koiranaiseen. Voi kurjuus, mitä voi tehdä ihminen yksin tässä.

Vielä tänä päivänäkin me varmaan tehdään yhteistyötä joidenkin mielestä.
Olin päättänyt kestää, jättää heidät omaan arvoonsa, itse keskityin omiini.

Tähän asti olin hoitanut koirani hyvin, ei ne sairastaneet mitään, madotuksesta tiesin kaikki tarpeellisen, eläinlääkäreillä olin tuttu pentutarkastuksista ja rokotuksista.

Käytin omia aikuisia koiria myös silmä,-polvi- ja sydän tarkastuksissa, tatuoimassa ja syötin ihan eläinkaupan ruokaa.
Sain paljon ilmaissäkkejä, kun sai aina leiman kun osti 15kg säkin ruokaa.Kymmenes oli ilmainen.

Se ruoka on järettömän kallista verrattuna muihin, tavarataloista saatuihin ruokiin, mutta ajattelin että kääpiökoira syö niin vähän ja siitä määrästä pitäisi saada kaikki kasvuun ja hyvään kuntoon tarvitava. Ne kalliimmat tais kuitenkin olla laadukkaimpia, siitä on niin montaa mieltä.

Tätä ruokaa söi myös lasteni koirat ja pennun mukaan lähti aina pussi.

Tällä kirjoituksella haluan kertoa, että minunkoirani saivat parhaan mahdollisen hoidon johon liittyy hyvä ruoka, rokotukset ja madotukset, mutta myös koiran mielenterveyttä on ajateltava.

Onko kotona leppoisasti oleva perhekoira onnellisempi kuin näyttelypuudeli, joka käy jatkuvasti näyttelyissä.
Vapaa koira on onnellinen. Ihmisiä ympärillä, napakka kuri ja säännöt, muuten leikkiä ja hellätystä, perheen toimissa mukana.

Koskaan kukaan ei voi sanoa että minulta olisi löytynyt jolain tavalla sairas koiras tai huonosti hoidettu, laiha, nälkiintynyt, matoinen, karvaton ja mitä niitä nyt olikaan.
Ei koskaan. Tämä on tosi.

perjantai, 6. maaliskuuta 2009
Vielä jäi kertomatta miten puolustuskyvytön olin siinä tilanteessa, kun käynnin jälkeen joku halusi antaa tarkoituksellisesti huonon kuvan minusta, kodistani ja lapsistani.

Kyllä kuulin jälkeenpäin näitä kommentteja.
Jos he kertoivat että meillä oli koti epäsiisti, vaikka totuus oli muuta, mitä sanoista minulla olisi ollut siinä tilanteessa.

Ei auttanut kuin vain kuunnella mitä kaikkea halveerattiin ja niellä ne sekä pysyä vahvana.

perjantai, 6. maaliskuuta 2009
Köyhän näköinen koti ja likainen. Samalla tein hirveää bisnestä joka tarkoittaa mielestäni että rahan olisi pitänyt jossain näkyä.

Likaisuudesta sen verran että likaisuus ja sekaisuus ovat kaksi ihan eri asiaa.

Kellä on lapsia, tietää että tavarat eivät ole aina niin järjestyksessä.
Olin siivousalan yrittäjä ja tein työni erittäin hyvin. Sain kerrostalot puhtaaksi ahkeruudellani ja hyvän maineen, ei kodin puhtaana pitäminen ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Meillä kävi kasvattajia tekeytyneenä pennun ostajiksi, katsomaan millaista meillä oli.
Ilmoittelin aina omalla nimelläni.

Toivotin tervetulleeksi kotiini.

Annoin aikaani, että sai rauhassa katsella pentua ja emoa, istua ja kuunnella ohjeita ja muuta tarpeellista pennusta ja vanhemmista.

Ei se riittänyt. Kerron esimerkin kasvattajien kotikäynnistä, jonka helposti voisin todistaa todeksi, koska se on mulla paperilla, kennelliitosta tulleena minulle.

Olin ostanut koiran, paperillisen joka aikuiseksi tultuaan osoittautui aivan ei rodun mukainen.
Mutta sillä oli kennelliiton paperit, rekisteröintitodistus siis.
Tämä osoittaa myös sen että kaikki rekisteröidään, vaikka ne olisivat minkä näköisiä tahansa.

Ei kahden paperikoiran pennusta automaattisesti tule kauniita näyttelykoiria.
Mutta jos omistaa kaksi paperikoiraa, kummallakin joku virhe, joka on rotumääritelmän vastainen, näiden saamat pennut rekisteröidään kumminkin. Tällä jatketaan virheiden kierrättämistä, laillisesti.

Niistä voi ottaa myös hyvän hinnan, parisataa vähemmän kuin näyttelykoirasta joka maksaa 1200e.

Ne myydään lemmikkipennuksi 800e-1000e. Niitä ostaa monasti sellainen pentutehtailija joka aikoo teettää paperikoiria virheistä huolimatta.

No niin asiaan.
Minulla siis oli aikuiseksi jo kasvanut tyttökoira, jolla ei olisi vinut ajatellakkaan tehdä rekisteröityä pentuetta.
Minulla oli silloin vielä saman rodun uroskin ja teeti tällä nartulla yhdet pennut. En rekisteröinyt niitä, että kukaan ei jatkaisi niillä pennuilla paperillisten tekemistä.

Myin ne paperittomina edullisesti. Muistan kyllä nämä naiset jotka kävivät muka kiinnostuneina ostamaan pennun. Selitin asian heille, näytinkin illainen emo oli ja miksi en halua rekisteröidä.

Eivät ostaneet pentua, vaan lupasivat miettiä.
kohtapuoliin tuli noottia kennelliitosta ja näiden naisten lausunto oli mukana.

Olin todistettavasti myynyt paperittomia pentuja, vaikka minulla oli kennelnimi.

Voi tavatonta, sitä tekee kasvattajat muutkin. Mutta minusta oli tehtävä ilmoitus, koska kaikki oli pohjustettava hyvin.

Tiedän että täällä on koirankasvattajia, tuomitsevat mielessään minut taas, sehän on ihan kauhistus.

Eikö saa omaa päätään ja järkeä käyttää näisäkin asioissa.
Pennutsaivat taas hyvän kodin, paremman kuin ehkä pentu, jota aletaan ramppuuttamaan näyttelyissä.