perjantai, 6. maaliskuuta 2009
Köyhän näköinen koti ja likainen. Samalla tein hirveää bisnestä joka tarkoittaa mielestäni että rahan olisi pitänyt jossain näkyä.

Likaisuudesta sen verran että likaisuus ja sekaisuus ovat kaksi ihan eri asiaa.

Kellä on lapsia, tietää että tavarat eivät ole aina niin järjestyksessä.
Olin siivousalan yrittäjä ja tein työni erittäin hyvin. Sain kerrostalot puhtaaksi ahkeruudellani ja hyvän maineen, ei kodin puhtaana pitäminen ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Meillä kävi kasvattajia tekeytyneenä pennun ostajiksi, katsomaan millaista meillä oli.
Ilmoittelin aina omalla nimelläni.

Toivotin tervetulleeksi kotiini.

Annoin aikaani, että sai rauhassa katsella pentua ja emoa, istua ja kuunnella ohjeita ja muuta tarpeellista pennusta ja vanhemmista.

Ei se riittänyt. Kerron esimerkin kasvattajien kotikäynnistä, jonka helposti voisin todistaa todeksi, koska se on mulla paperilla, kennelliitosta tulleena minulle.

Olin ostanut koiran, paperillisen joka aikuiseksi tultuaan osoittautui aivan ei rodun mukainen.
Mutta sillä oli kennelliiton paperit, rekisteröintitodistus siis.
Tämä osoittaa myös sen että kaikki rekisteröidään, vaikka ne olisivat minkä näköisiä tahansa.

Ei kahden paperikoiran pennusta automaattisesti tule kauniita näyttelykoiria.
Mutta jos omistaa kaksi paperikoiraa, kummallakin joku virhe, joka on rotumääritelmän vastainen, näiden saamat pennut rekisteröidään kumminkin. Tällä jatketaan virheiden kierrättämistä, laillisesti.

Niistä voi ottaa myös hyvän hinnan, parisataa vähemmän kuin näyttelykoirasta joka maksaa 1200e.

Ne myydään lemmikkipennuksi 800e-1000e. Niitä ostaa monasti sellainen pentutehtailija joka aikoo teettää paperikoiria virheistä huolimatta.

No niin asiaan.
Minulla siis oli aikuiseksi jo kasvanut tyttökoira, jolla ei olisi vinut ajatellakkaan tehdä rekisteröityä pentuetta.
Minulla oli silloin vielä saman rodun uroskin ja teeti tällä nartulla yhdet pennut. En rekisteröinyt niitä, että kukaan ei jatkaisi niillä pennuilla paperillisten tekemistä.

Myin ne paperittomina edullisesti. Muistan kyllä nämä naiset jotka kävivät muka kiinnostuneina ostamaan pennun. Selitin asian heille, näytinkin illainen emo oli ja miksi en halua rekisteröidä.

Eivät ostaneet pentua, vaan lupasivat miettiä.
kohtapuoliin tuli noottia kennelliitosta ja näiden naisten lausunto oli mukana.

Olin todistettavasti myynyt paperittomia pentuja, vaikka minulla oli kennelnimi.

Voi tavatonta, sitä tekee kasvattajat muutkin. Mutta minusta oli tehtävä ilmoitus, koska kaikki oli pohjustettava hyvin.

Tiedän että täällä on koirankasvattajia, tuomitsevat mielessään minut taas, sehän on ihan kauhistus.

Eikö saa omaa päätään ja järkeä käyttää näisäkin asioissa.
Pennutsaivat taas hyvän kodin, paremman kuin ehkä pentu, jota aletaan ramppuuttamaan näyttelyissä.

keskiviikko, 4. maaliskuuta 2009
Sitten alkoi se valtava mylläkkä siellä päässä, minä olin onneksi vetäytynyt pois niistä pentumyynneistä.
Hallaahan hän teki myös maineelleni, kun tiesi rodut joita kasvatin. Sieltä saivat piinaajani lisää virikkeitä minun lopulliselle häpäisylle.

Sitä nimitystä voin vapaasti käyttää, kun se oli tarkoituskin.

Siihen aikaan minä jatkoin entiseen tapaan, oli silloin tällöin hoitokoira, sijaiskotikoira tai joko omien lasten koiran pennut tai tuttavan pennut.

En montaakaan rekisteröityä pentuetta teettänyt, mutta en rekisteröimättömiäkään. Eipä ollut montaa koiraakaan.

En pitänyt tietty kirjaa jos joku tenavistani pyysi apua pentujen myynnissä.Se oli perheasia, enkä mitään tietty siitä ottanut. Äitinä saan vallan hyvin autaa.

Heillä oli paperittomat pennut, he eivät ikimaailmassa olisi halunneet mihinkään kennelliton paperikoiriin sotkeentua.

Vielä ihan rehellisesti kerron, tämä on tosi, että lapseni, ne keillä koira oli, teettivät vain sen yhden pentueen. Heillä oli yhteensä 8 pikkukoiraa ja tasan sen verran pentueitakin.

Aikanaan myytyjen pentujen omistajille lupasin että jos joskus teettävät pennut, autan myymisessä.

Se täytyy osata, että pentu saa yhdellä kerralla pysyvän kodin.
Puhelimessa jo tiputin osan pois, kun kuuli keskustellessa jo taustaa ja huolimattoman kuuloiselle ei ollut pentua.

Kerron nyt nämä tosiasiat, kun en ole näitä kenellekkään saanut kertoa.
Ihme kirjeitä kirjoiteltiin kennelliittoon. Siinä lueteltiin pentueita ja kun sain nähtäväksi listan, siinä oli juuri niinkuin aiemmin kerroin. Samaa pentuetta kun myin toisen kerran, jos osa jäi myymättä, ne lisättiin pentuemäärään.

Jos olisi ollutkin joku määrä. Joku mieletön määrä koiran pentuja ja aikuisia koiria, olisin taatusti itse lopettanut sellaisen.

Juttuja kierrättäesä puhuttiin usein kodistani, kuinka se oli köyhän näköinen ja siihen lisättiin vielä likaisuus.

Koulukiusaamisessakin on yleinen se, että sanotaan kiusatulle että hän haisee. Siinä ei voi puolustautua.
Mulla piti olla sossutädin lappu, että meillä on siisti koti ja hyvin kasvatetut terveet ja siistit lapset.

Mitä sillä tein juttuja vastaan, kun en missään voinut sitä näyttää, eikä siitä mitään hyötyä olisi ollutkaan.

Tässä nyt syntilistan alkua.

keskiviikko, 4. maaliskuuta 2009
Loppua kohden. Valkealan koirajutussa alkoi tapahtua. Siinä voidaan puhua eläinrääkkäyksestä ja oman edun tavoittelusta. Raha merkitsi siellä kaikkea, jokainen kynnelle kykenevä astutettiin ja pentuja myytiin huimia määriä.


Sen myönnän rehellisesti että myin myös hänen pentujaan, kun niitä oli liian paljon. Hän kertoi että ei jaksa hoitaa niitä.
Ajattelin pentuja, jotka ovat eläviä olentoja, syyttömiä syntymäänsä.

Hain ensin kodit hänen vanhimmille pennuille, ja kaikki saivat hyvän kodin. Hoidin pennut sellaisiksi että ne oli turvallista myydä ja tein aina kauppasopimiksen, kennelliiton, jonka annoin hänelle rahojen kanssa.
Hän tiesi minne pentu oli mennyt ja saivat pitää yhteyttä.

Tiedot olivat molemmin puoliset, kerroin rehellisesti millaisesta paikasta ne olivat.

Paikanpäälle en päässyt sillä hetkellä, hän toi meille ne pennut.
Muutamia pentueita myin, sitten kerran pääsin käymään hänellä, kun palautin sellaisen koiran joka ei ollut saanut kotia.

Tilanne oli sellainen että soitin läänineläin lääkärille ja kerroin mitä olin nähnyt.

Kerroin että olen myynyt hänen pentujaan, ilmoitin tietysti kuka olen, koska siinä ei ollut mitään väärää.

Sitäpaitsi ilmoituksia ei oteta vastaan jos omaa nimeään ei kerro.

Jos sinne jäi yliakaisia narttupentuja, ne astutettiin ensimmäisestä juoksusta.
Tiedän tämän, kun ystävättärellä ja hänellä oli välit poikki ja silloin keskusteltiin puhelimessa. Hän niitä oikein myikin, tekivät tiivistä yhteistyötä.
Hän kertoi myös senkin että kenneliin oli alkanut ilmaantua virolaisia koiria. mutta ei kertonut totuutta, mitä he miehensä kanssa tekivät asian auttamiseksi.

Hän tiesi numeroni, kun valkealan nainen oli pyytänyt soittamaan tuntemattomana onko minulla koiranpentuja myynnissä.
Silloin en enää myynyt hänen pentujaan, kun tuli riitatilanne. Arvasihan hän että minä olen soittanut

tarkastajan sinne. Siellä käytiin seuraavana päivänä, poliisit mukana. Nainen oli arvaamaton luonne.

sunnuntai, 1. maaliskuuta 2009
Pidän hengähdystauon. Kerään voimia loppua kohden.