sunnuntai, 14. kesäkuuta 2009
Nyt olen saanut koulia muutakin kuin unikoita ja sillkikukkia. Otin mökiltä koulittavaksi purkkeja joissa
oli 1-5 taimea, puuvartisia tai muuten vaan mielenkiintoisia perennoja. Sain listaa pidemmäksikin sillä.
Yksi erikoisemmista itselleni oli Leonurus quiquelobatus. en löytänytkään guuglettamalla mitään, mutta Fyllin puolelta sain linkin, josta löysin kuvan. Muutamassa purkissa napakoita taimia.
Saussurea ussuriensis perennapuolelta oli sellainen johon odotin oikein taimia.
Oli sellaisia kippoja joissa oli vaan yksi koulittava taimi.Muut vein mökille vielä kasvamaan. Niitä muutamia taimia kun oli niissä ruukkulevyissä, piti tuoda kokonaan kotiin, istuttaa ne isommat ja viedä ne vielä pois täältä, sinne kasvamaan.

Nyt on koulittu kohta parisataa eri lajia.
Mutta nautin siitä, teen vain niin pieniä pätkiä, kun kunto kestää. Käsille käy pahasti, niitä on huilautettava useasti.
Voikohan kaikki kukat kuivata, vai onko sellaisia, joita ei voi? Ajattelin yksivuotiset hyödyntää kuivaamalla, kun kauneus on katsottu loppuun.

perjantai, 12. kesäkuuta 2009
Nyt on koulittu jo toistasataa lajia, eli ei oikeastaan paljonkaan. Mutta määrästä huolimatta, kun 500erilaista on tullut täyteen, olen tavoitteessani.
Oli kiva huomata että puuvartisia oli useampi tullut taimelle.
Minä toista vuotta kirjoitan vaan kylvämisestä ja koulimisesta. Onkohan sitä perusteellisuutta.

Heinäkuunloppuun on mökki käytössä. vai olenkohan sen jo kirjoittanut.
Jotain on kiikarissa, en tietty tiedä vielä mitään.
Mutta tänne kotiin joudun penkit tekemään ja koulimaan. Johan ne on oltava heinäkuussa maassa.

Montakymmentä ämpäriä menee vettä kotona penkkeihin. Otan oman kaivon vettä suihkulähteestä.
kastelen lasten kastelukannulla, joka sekin täytenä painaa liikaa.

Vielä paljon vettä menee mökilläkin.Olen mielissäni jos yö on antanut helpotusta kasteluun.
Kyllä hieman jännittää, minkälainen on tulevaisuus puutarhan suhteen.
Enhän tietty voi kuvitella että mikään olisi helppoa, eikä kenelläkään ole velvollisuuksia mulle puutarhan paikkaa katsoa.
Saanko, vai en? Mutta uskon sanoihin, joka tapauksessa.
Nyt olen alkanut suunnittelun toisesta harrastuksesta, joka täyttää nämä ajat, kun taimet oikeasti ovat penkissä ja aikaa jää talvenkin yli.
Minulla on aikaa tehdä suunnitelma ja laittaa se paperille, tai useammallekkin.
Aikaa on elokuun alkuun. Sitten voin anoa siihen pientä pääomaa vai mikä lie raha. Liittyy tietty mun kuntoutukseen, voisin saada pienen summan tarvikkeisiin vammaistukena.
Kirjoittelu on harrastukseni vapaa-aikoina, mutta en oi kirjoittaa kauan kerrallaan.
Tässä kärsii niska ja kädet ja yläkroppa. Mulla on viimisenpäälle hyvä tuoli, jonka saan parhaaseen mahdolliseen asentoon.

Nyt paistaa aurinko, menen laittamaan loput kotona olevat taimet penkkiin ja sitten viedään takaisin kasvamaan ne pienemmät taimet ja tuon lisää koulittavaa.

Sadepäivänä kirjoitan ylös mitä olen maahan panut, joillekkin löytyy neljäkin vaihtoehtoa.
Varmat taimet kirjaan kasviluetteloon. Katsoin että täällä ei taida sellaista olla.
Jos olen väärässä ja Nuu, luet tämän, oikaise.Tai kuka vaan.

sunnuntai, 7. kesäkuuta 2009
Nyt on aika koulia, koulia ja taas koulia. Ajattelin että jos 50 erinumeroista purnukkaa koulis päivässä, ei sekään ihan piisais.Mut olis suht hyvä ainakin. 32 erinumeroista koulin mutta enempää en tänään jaksa. Aloin liian myöhään. Välillä on kiva kun on purkki jossa on vain kaksi tainta.
Pari purkkia joutuu kasvattelemaan pikkuisiaan vielä jonkin aikaa, otin vaan isommat pois.

Se ei olekkaan raskasta, kun vaan löytää sopivan asennon. Sitä on vaihdettava yhtenään, kun aina väsyy jalka tai selkä.
Paino on varmasti laskenut, kun housut ovat jo väljät vyötäröstä. Penkkien tekeminen ja kitkeminen samalla laihiksen kanssa on tuonut tuloksia.
Haluan sen kuitenkin näkyvän vaa''assakin.
Pääsin siellä penkkitouhuissa suraamaan pikkulinnun pesätouhuja. Poikaset huusivat yhtenään siellä pesässä. Opin kuulemaan äänistä, milloin on emo pesässä ja milloin ruuanhakumatkalla.
Tänään oli tutut äänet lähempänä, vähän siellä sun täällä. Poikaset olivatkin lentäneet pesästään ja siinä lähellä hyppeli ihan pieni poikanen.Osasivat kyllä lentää, mutta on helpottavaa kun se ruokinta touhu on loppu ja poikaset lentelevät itsekseen.
En kyllä tiedä, syöttääkö emo vielä niitä, ajattelin vain että ovat sitten omalla ruallakin sen jälkeen kun lähtevät lentoon.

perjantai, 5. kesäkuuta 2009
Kapinoin välillä kovastikkin mielessäni terveyden menetystä, työkyvynmenetystä, yrityksen menetystä vastaan. Niin, että kipeää tekee. Aina ei ole auttaneet kukanalutkaan, ne on pahkurana mielessäni. En tahtonut millään luopua yrityksestäni. tein ja puursin siellä mökillä miehen hommat, purkaessani pahaa oloa ja samalla näyttäen, että en hittovie ole minkään sortin vammainen.
Mutta tunnevammainen olin ja en tiedä onko se muuttunut, mutta nyt olen onnellisempi kuin koskaan.
Aina tälläisen raatamisen jälkeen olen kipeänä sängyssä, onko järkeä.
Puutarhan aion saada aikaiseksi kyllä.

Keskustelin tyttäreni kanssa yrityksestä, joka siirtyi hänelle, oikeastaan noin vaan. Minulla ei terveys kestänyt mitään ylimääräistä ja tyttö tekee siellä kaikki. Mutta se vaivas mua,se oli mun kipeä asia.
Me juteltiin ja juteltiin, hän on hyvä tyttö. Niin rakas. Nyt luovutin siinä yrityksen helmoissa roikkumisen. Oli niin vapauttava olo.
Se on hänen ja minä jatkan kukkien kanssa. Nyt voimme vapaasti jutella kaikesta, kun pääsin siitä yli. Kyllä elämä on merkillistä.
Keskustelimme viime maanantaina.
Tänään hän soitti että vävy irtisanoo Käpälämäen. Se on liian kallis siihen nähden mitä se on.
Hän katsoo omakotitalon Täältä lähistöltä, Orimattilasta. SELLAISEN JOHON SAAN PUUTARHANI TEHDÄ. Ilmaseen. Ei tarvitse maksaa.
Mikä lahja. Matka lyhenee, isäntä oli tyytyväinen, saan tehdä siitä mieleiseni. He auttavat kaikki siemenkylvöt sinne uuteen paikkaan. Tippa silmässä olen. He ymmärsivät minuakin.
Ovat hienoja ihmisiä.
Kotilot jääkööt nuolemaan näppejään ja toivon mukaan uusi paikka on sellainen että niitä siellä ei ole.
Näin ne asiat muuttuu hyväksi. Loppui se ahdistus ja jäi suosiolla taakse. Mikä hyvä vielä, ennenkuin olin tuollaisesta kuullut mitään. He ovat sen varmaan suunnitelleet keskustelumme jälkeen.
Olen vaan niin onnellinen.Kaikesta.

perjantai, 5. kesäkuuta 2009
Nyt on pakko kirjoittaa yksi tosiasia. Aavistuksen olen väsynyt fyysisesti puutarhailusta. Olisimpa terve. Kaikki kävisi kuin itsestään. Se mökki. Maa täynnä kotiloita. Tein talon itäpäätyyn laudoilla ja pahveilla paikan taimikipoilleni, joita on vaikka kuinka monta sataa.

Piti tukahduttaa ne vuohenjuuret ja muut ruohot, kotilotkin. Katinkontit. Kun menin sinne toissapäivänä, se oli kuin viidakko. Olin jättänyt kaksi polkua, että on helpompi kastella. Nehän vasta täys olikin sitä ruohoa. Purkkien välistä niitä kasvoi ja naapurin aidan vierustassa.

Kotiloita oli kerättävä samalla kun kitkin sitä aluetta. Kaksituntia. Vettä satoi. Nokkoset antoi oman säväyksensä.
Ei väsyttänyt yhtään. Ainoa ajatus oli että pian pois rikkikset mun taimien ympäriltä.
Siellä nimittäin vihertää muutakin kuin rikkaruohot. Ne taimet mua kannusti.

10m palstaa menin neljä kertaa edes takas. Saimpas kitkettyä. Kuitti olo vähän aikaa, mutta vain vähän. Olin silloin vielä ihan innoissani. Onneksi mieheni haki minut kotiin, taksi ei olisi huolinut.
Tuotiin 4 x 70l turvemultaa kotiin mun pääty projektiin. Orimattilassa ei vielä satanut vettä, joten aloitin kiiruusti tekemään sen neljän metrin pätkän penkkiä uusiksi, joka sitten yhdistyi siihen ihan ensimmäiseen penkkiin täällä ei valmiissa päädyssä.
Se väli oli vielä pahkurana mun mielessä.Kaikki ämpärit ja kottarit täys multaa vanhasta penkistä, uus alusta suodatinkankaasta, mullat päälle ja uus pätkä. Ne mullat vanhasta penkistä ei ois mahtunut noihin astioihin. Laitoin kolmena eränä. Multakasat piti kangasta paikallaan sen aikaa kun sain sen koko kankaan alueelle.
Pilvet vaan mustui ja läheni, kun hain turvesäkkejä, välillä ripottelikin. Piti kiirettä levittää vanha multa
ja turvemulta päälle. Löysin muuten vielä pienen angervon 6-7vuoden takaa. Pieni, mutta elossa. Nyt on kuusi angervoa kymmenestä löytynyt.
Sain penkin valmiiksi, teen polut möhemmin. Sain liitettyä uuden penkin viimeiseen penkkiin ja on jo 20m ainakin uutta penkkiä tehty. Viimevuotiset taimet harvennettu ja uusia taimia koulittu.
Sitten alkoi satamaan, kun pääsin sisälle. Tervetullut sade, olisi pitänyt muuten tehdä vielä iltakastelu. Kannuilla kantaminen on työlästä, kun ei ole vielä sitä letkua.

Hyvä mieli tuli, kun sain sen kiusana olevan tekemättömän työn, mutta eilen aamulla oli sanottava että nyt olen kipeä. Päätä särki julmetusti ja vaikka otin kaksi pahoinvoitipilleriä, ei auttanut.
Niin vaan alkoi se piinallinen pää ämpärissä kymmenen minuutin välein-jakso. Sitä kesti iltaan asti.

Se on kumma että päänsärkyä ei tunne silloin kun se pahoinvoiti on päällä.Mutta kun se loppuu, päänsärky palaa ja yö oli unineen päivinen hirveä.

Vielä voipuneena katselin alhaalla elämä käsissä jaksoa ja join kupin kahvia. Pitkäkseen on vielä mentävä. Mutta Lahteen änkesin mukaan kun isännällä oli sinne asiaa. Tuotiin taimia koulimiseen takaluukku täys ja vähän sisälläkin. jos huomenna jaksais koulia.

Tämä liikaa tekeminen laukaisee tietty tuon päänsäryn.

Mutta niitä uutisia piti kertoa. Sain kuulla että vävyni sanoo mökin irti. On liian kallis sellaiseksi paikaksi ja kun omistaja ei halua mitään tehdä talon suhteen.
Nyt alkaa voimat hiipua, kerron lisää niitä iloisia uutisia.

keskiviikko, 3. kesäkuuta 2009
Ompas yksityiskohtaisesti kirjoitettu päiväkirja. Luin huvikseni, mitä kirjoittelen ja näin se pitää mennäkkin. Niinkuin aiemmin kirjoitin, joskus aikaa sitten, kirjoitan pääasiallisesti itselleni. Minun muisti kun on nyt hakoteillä, on hyvä kirjata ylös, miten olen alkanut unelmani rakentamista.
Alkua ei voi muistaa yksityiskohtaisesti, jos sitä ei kirjaa ylös.
Voi olla etten saa sitä puutarhaani. Voi olla että se muuttaa alkuperäisestä suuntaansa. Pysyen silti
aiheessa.
Joskus tästä saan aiheen , ehkä, kirjoittaa omaan pöytälaatikkoon pienen kirjan. Iloisempaa aihetta.
Haluan kirjoittaa siitä matkasta, joka on johtanut päämäärääni. Olen onnellinen siitä, että olen aloittanut niin alusta. Myös siitä että olen valinnut niin laajan siemenkirjon, että joitain yllätyksiä siitä voi poikia.
Haluan tehdä pienimuotoista tutkimusta, mikä siemen kestää kylmäkäsittelyä ja jos, tuleeko siitä normaali kavi vai kitukasvuinen.
Jos siitä ei ensimmäisenä vuonna nouse mitään, laitan uudelleen seuraavana talvena.
Jos se on puuvartinen tai erikoisempi ulkomailta, siirrän sen odotteluosastoon.

En suosi valmiita taimia, mutta kun kotiinkin on saatava kukkia, ei malteta odottaa että kukat ilmaantuu penkistä.
Tiedätte että en kirjoittele tätä siksi, että odottelen kommentteja. Omaksi ilokseni ja hyödyksi kirjoittelen.

tiistai, 2. kesäkuuta 2009
Ekakertalaisena puutarhailussa on ainutlaatuista olla. Ei tiedä yhtään mitään mistään vielä.
Mutta kun alkaa pääsemään jyvälle, osaa tunnistaa itse kasvinsa, ym. Uutuuden innostus ja hohto on takana päin, mutta tilalle on tullut jotain uutta.
Tämä aika on ollut suuremmoista, kuin uusi maailma olisi edessä. Tätä aloittelijan aikaa en saa koskaan takaisin, mutta muistot on kirjattu tänne.
Ei tämä tarkoita sitä, että nyt tiedän kaiken, vaan se tunne on muuttanut muotoaan. Opin joka päivä lisää. On muistettava että ei pidä syytää toisten vastuulle tunnistaa mun erehdyksiä. Erehdys oli siinä etten kunnolla merkannut kylvöjäni, jolloin ne kaikki meni sekaisin.
Voisin itsekkin hakea nimiä kasveilleni, koska kylvölistat on olemassa.
Joskus tulee kiusaus päästä helpommalla. "kertokaa, mikä tämä on". Itse olen ne kasvattanut, voin käyttää vähän päätäni ja hakea niille nimet..

Alussa oli mulla paljon kysymyksiä, vaikka olisin voinut lukea kirjoista tai täältä palstoilta. Tuntuu kuin kysely aika olisi tullut takaisin, mitä nämä minun penkissä kasvattamat kasvit ovat.

Kyllä se selviää pienellä vaivan näöllä itse hakien.
Mietin, olisinko missä asiassa viisaampi, jos olisin käynyt puutarhurikoulun. Sieltä valmistuneet ovat varmasti myös joissain asioissa kysymysmerkkeinä asioiden kanssa. Nimet ja tunnistukset eivät varmastikkaan jää siellä mieleen.
En pystyisi opiskelemaan, en kurssimuotoisenakaan tätä alaa. Itseopiskelu on loputonta, onneksi.
Siinä on haastetta, lopuksi elämää.