Kysymys: Vanhan omenapuun säilyttäminen

Onkaloistaan huolimatta monet puut jatkavat elämäänsä pystyssä ja elinvoimaisina vielä vuosikymmenten ajan. Puun aktiiviset solukerrokset toimivat ja puun oma puolustautuminen onnistuu (puu pyrkii aktiivisesti rajaamaan vaurioituneen kohdan). Toki laho ja sen aiheuttamat onkalot heikentävät puun lujuutta, mikä voi johtaa rungon murtumiseen tai juuriston lahotessa koko puun kaatumiseen.

Pitkällekin lahonneita puita voidaan säästää hoitotoimenpiteillä, jotka suunnitellaan ja toteutetaan tapauskohtaisesti puuyksilön mukaan. Näihin toimenpiteisiin vaikuttavat puun kunnon ja elinvoimaisuuden lisäksi myös puulaji, puun rakenne ja kasvupaikka. Vanhojen lahovikaisten puiden hoito on eri vaihtoehtojen yhdistelemistä, sillä yksi toimenpide riittää vain harvoin. Oikea-aikaisilla hoitotoimenpiteillä voidaan vanhalle, laholle puulle saada jopa kymmeniä vuosia lisäaikaa. Tärkeintä on seuranta; tuleeko puu hyvin lehteen ja vaikuttaako se terveeltä? Myös kasvuoloja voidaan parantaa; nurmikon poisto tyvialueelta, säännöllinen lannoitus, kalkitus, tuholaisten torjunta jne. Latvuksen pienennys vähentää latvuksen tuulipinta-alaa ja painoa, sekä keventää runkoon kohdistuvaa rasitusta. Myös latvuksen tuenta voi olla tarpeen erityisesti voimakkaasti kallistuneilla puilla tai vahvoilla sivuhaaroilla. Nykyään käytetään köysituentoja, jotka liitetään vöiden avulla, puuta vahingoittamatta, kiinni rungon haaroihin tai maahan. Köysiä ja vöitä on eri vahvuisia ja erikokoisille rungoille sopivia.

Huonokuntoisia puita on vuosikymmenten saatossa yritetty pelastaa monin keinoin. Onttojen runkojen tukeminen terästapein pulttaamalla ja onkaloiden täyttäminen betonilla ovat esimerkkejä 1960- ja -70-lukujen "puukirurgiasta", joiden haittapuolet osoittautuivat myöhemmin hyötyjä suuremmiksi. Tämän päivän puunhoito perustuu tutkimustietoon ja jäljittelee yleensä puun omia luontaisia tapoja selviytyä ongelmista. Keskitytään siis pitämään vain huolta kauniiden puidemme hyvinvoinnista!