Hyötykasvien ravinnepuutoksen merkkejä

Pääasiassa kasvit tarvitsevat kahtatoista eri kivennäisainetta kasvaakseen kunnolla ja tuottaakseen kunnon sadon. Osaa kivennäisistä maassa on tarpeeksi, toisia on lisättävä lannoitteena.

Typpi (N) on sadon suuruuteen vaikuttava alkuaine. Sen puutosoireita on vihreäksi tai keltaiseksi jäävät lehdet, vanhat lehdet ovat kellastuneita ja putoilevat pois. Lukumääräisesti on versoja vähän. Kasvien versot ovat lyhyitä, vaaleita sekä hentoja. Lehdistössä typen puute aiheuttaa lehden värin muuttumista vaaleanvihreäksi ja oranssihkoksi. Typen puute on suoraan verrannollinen sadon määrään.

Fosfori (P) on olennainen kasvukauden alussa. Jos siitä on puutetta, juurten kasvu on hidasta ja huonoa. Tietenkin myös sato on tällöin pieni. Jos kevät on kolea, on myös fosforista puutetta. Tällaisina keväinä lehdet ovat lilahtavia. Kasvukauden aikana lehdet muuttuvat tumman- tai sinertävänvihreiksi. Lehdet ovat myös pieniä, muuttuvat ruskeiksi ja repeävät helposti. Punertava sävy lehdessä paljastaa fosforin puutoksen. Hedelmät ja marjat eivät kasva isoiksi.

Kalium(K) on kylmänkestävyyteen vaikuttava ravinne ja sitä kautta vaikuttaa tietenkin sadon suuruuteen. Jos kasvi kärsii kaliumin puutteesta, sen nestejännitys on heikentynyt ja varsinkin kuumilla ilmoilla kasvi nuutuu nopeasti. Ensin puutos tulee esiin vanhoissa lehdissä keltaisina pilkkuina. Perunalla on kaliumin puutteen merkkinä sinertävän vihreät lehdet ja lehtisuonien väliin jäävien osien kohoutuneisuus. Lisäksi lehdet muuttuvat keltaisiksi reunoilta ja saattavat kuihtua kokonaan. Vihanneksilla lisäksi juuret muutuvat mustiksi. Hedelmäpuut ovat herkkiä talven vaurioille, kukat tulevat aikaisin. Hedelmiä puut eivät kuitenkaan kunnolla tuota, vaan ne jäävät pieniksi ja värittömiksi. Viinimarjoilla ja karviaisella esiintyy lehdenreunatautia, jolloin lehvästön reunat ovat kiertyneet alaspäin ja putoavat ennen kuin pitäisi.

Rikki (S) on erityisesti sipulikasveille tärkeä ravinneaine, sillä se on osa kasvien aromiaineista. Puutosoireet ovat saman oloisia kuin typen puutoksessa. Ensin puutos ilmenee nuorissa kasvin osissa. Lehtien suonet voivat olla kalpean vihreitä ja yleinen kasvuston väri on vaaleanvihreä.

Kalsium (Ca) on kasvupisteissä tarvittava ravinne. Sen puutoksen huomaa kasvuston nuorissa lehtien osissa. Niiden kärjet käpristyvät, reunat kiertyvät ja lehtien muoto on epämääräinen. Myös kloroottisia pilkkuja voi esiintyä. Juuriston kehitys on huonoa, kasvien latvat sekä nuoret lehdet kuolevat. Kalsiumin puute aiheuttaa tomaatille latvamätää ja salaatille reunapoltetta. Omenalla kalsiumin puutos saa aikaiseksi hedelmien pilkkutaudin, joka aiheuttaa omenoihin sisälle uponneita laikkuja sekä maun puuttumista.

Jos kasvilla on magnesiumin(Mg) puutosta, koko kasvin aineenvaihdunta heikkenee. Sen puutoksen huomaa ensin vanhoista lehdistä, jotka ovat kalpeahkoja reunoilta ja lehtisuonten välistä lehtivihreän (klorofylli) puuttumisen vuoksi. Toisilla omenalajikkeilla, mansikalla, vadelmalla, viinimarjoilla ja karviaisella on lehtien reunoissa punerrusta.

Boori (B) saa aikaan sen, että siemen itää. Myös solukko kaipaa kasvaessaan booria sekä juuret. Sen puutteen oireina on kasvupisteiden kasvun hidastuminen tai pilaantumien, juurten huono kehitys, kukat sekä lehdet eivät pääse muodostumaan. Lehdet voivat myös olla paksuhkoja, rypistyneitä ja lehdissä voi olla värimuunnoksia. Boorin puute aiheuttaa lantulla ja nauriilla ruskotautia, hedelmäpuilla kuoppatautia. Toisaalta liika boori saa aikaan myrkytyksen kasveissa, jolloin lehdessä ruskettuu lehtisuonien ja lehden reunojen väli.

Rauta (Fe) on klorofyllin muodostukseen osallistuva aines. Vaaleat nuoret kasvinosat kielivät sen puutteesta. Lehtisuonet kuitenkin ovat vihreät. Jos hedelmäpuut ovat alueella, jossa pohjavedenpinta on korkealla tai maa on huonosti ojitettu, puutosta todennäköisesti ilmenee.

Kuparia (Cu) tarvitaan fotosynteesiin. Sen puutos (lievänä) vähentää kasvua. Perunaa kuparin puutos harvoin vaivaa eikä juurikkaatkaan ole sille herkkiä. Hedelmäpuut sen sijaan kärsivät herkästi sen puutteesta. Lehtien putoaminen, vaalea väri ja lakastuminen ovat oireita puutoksesta.

Mangaani (Mn) auttaa nitraatin imeytymisessä. Lehtivihreän vähäisyys on oireena mangaanin puutoksessa. Perunalla ja juurikkailla lehtisuonten suuntaiset tummat pisterivit ovat mangaanin puutosoireita. Varsinkin kirsikka on altis tälle ravinnepuutokselle. Se ilmenee rungon ja oksaston kuoriin tulevista kuoliolaikuista. Muilla hedelmillä ja marjoilla alalehdet jäävät vaaleiksi. Mansikan lehtiin ilmestyy punaruskeita täpliä. Liiallista mangaanin saantia on silti vältettävä, omenapuiden oksat halkeilevat sen liiallisesta saannista.

Sinkki (Zn) auttaa typen kuljettamisessa. Sen puutos on melko harvinaista Suomessa. Joillakin savimailla tai hiekka- ja turvemailla puutosta esiintyy. Kuivina kesinä puutos on myös mahdollinen. Oireina on lehtien pienuus sekä versojen hentous.

Molybdeeni (Mo) on typen kuljettamisessa tärkeä. Puutosoireina ovat kuoliolaikut lehden reunassa ja kärjessä.

Kloori (Cl), natrium (Na), pii (Si), seleeni (Se) ja koboltti(Co) ovat muita ravinteita, joita kasvit tarvitsevat kasvaakseen. Kloorista on harvoin puutetta, mutta myrkytykseen asti sitä saattaa olla. Tällöin lehdet palavat kärjistä tai reunoilta, ne kellastuvat ja varisevat liian aikaisin. Natriumia tarvitsevat erityisesti tietyt ammattiviljelykasvit. Pii on riisinkasvattajille tärkeä. Seleeniä on lisänä lannoitteissa, sen merkitys on vähäinen. Kobolttia tarvitsee lähinnä herne- ja palkokasvit. Kalkitus on hyvä tehdä ennen puutarhan istutusta, se saattaa osan ravinteista helpommin kasvien saataville. Se myös tervehdyttää maan pieneliöstötoimintaa. Yleislannoitteet ovat hyviä puutarhanhoidossa, viljavuusanalyysin perusteella pystyy valitsemaan oikean yleislannoksen. Lannoitteet eroavat toisistaan typen, kaliumin ja fosforin määrässä. Kun tämä suhde on paikallaan, kasvit voivat todennäköisesti hyvin.

Lue lisää: