• Etusivu
  • Hoitotyöt

Saintpaulia eli paavalinkukka

Rakentajan toimitus
Julkaistu 27.01.2015Päivitetty 02.05.2023
20235_78255.jpg

(Kuva: Adobe Stock)

Saintpaulia

eli paavalinkukka (

Saintpaulia ionantha

) on yksi maailman suosituimmista koristekasveista. Saintpaulia -lajikkeita on runsaasti ja ne voidaan jaotella niiden ominaisuuksien mukaan.

Paavalinkukan tuuhean lehtiruusukkeen vihreät lehdet ovat pitkäruotiset, nukkaiset sekä kiiltävät ja niiden alapinta voi olla joko vaalea tai tumman purppurainen. Lajikkeiden kukkien väri- ja muotorunsaus on valtava; valko-, puna,- sini- ja violettikukkaisia, kirjavia, kerrannaisia ja ripsureunaisia, iso- ja pienikukkaisia.

Paavalinkukan historiaa

Suvun ensimmäiset kasvit löysi Walter von Saint-Paul Illaire vuoden 1890 tienoilla Itä-Afrikasta, Usambara-vuoriston aarniometsästä. Antiloopit söivät mielellään kasvin lehtiä. Paroni Saint-Paul Illaire otti kasveja mukaansa Preussiin ja toivoi sen maistuvan myös saksanhirville. Pieni sinikukkainen kasvi ei kuitenkaan kestänyt Euroopan ilmastoa, mutta viihtyi kasvihuoneessa.

Saintpaulia yleistyi 1950-luvulla kodin ruukkukasvina. Nykyään se on maailman suosituimpia ruukkukasveja ja siitä on saatavilla lukemattomia lajikkeita. 1970-luvun alussa suurin osa paavalinkukista oli lajia S. ionantha, sittemmin sitä on risteytetty lajien S. confusa ja S. pusilla kanssa.

(Kuva: Adobe Stock)
(Kuva: Adobe Stock)

Näin saat paavalinkukan viihtymään

Paavalinkukka viihtyy mainiosti kotiolosuhteissa ja se on helppo saada kukkimaan jopa useamman kerran vuodessa. Kasvi menestyy normaalissa, jopa tavallista korkeammassakin huoneenlämmössä. Valontarve täyttyy parhaiten länsi- ja itäikkunalla, mutta sen voi saada menestymään myös pohjoisikkunalla. Suoraa auringon paahdetta se ei kestä, mikä ilmenee keltalaikkuisina polttovioituksina.

Paavalinkukka vaatii tasaisen, mutta varovaisen kastelun. Lehdille jäävät vesipisarat aiheuttavat rumia laikkuja, joten kastelu kannattaa tehdä aluslautasen kautta. Samasta syystä sumutusta ei suositella. Vettä ei myöskään saa jättää pitkäksi aikaa lautaselle seisomaan, sillä kasvin juuret vaurioituvat helposti liiasta märkyydestä. Kylmä kasteluvesi on monesti syynä lehtien kellastumiseen.

Saintpaulian monistaminen on helppoa. (Kuva: Shutterstock)
Saintpaulian monistaminen on helppoa. (Kuva: Shutterstock)

Lannoitetta on hyvä antaa noin joka neljännellä kastelukerralla. Kuihtuneet kukat ja kukinnot sekä kellastuneet lehdet kannattaa poistaa sitä mukaa kuin niitä ilmestyy.

Paavalinkukkaa voi helposti lisätä itse lehtipistokkaista joko vesilasissa tai ruukussa juurrutamalla. Jätä pistokkaaseen 2–3 cm lehtiruotia. Laita ruukkuun yksi lehti siten, että lehtilavan tyvi jää juuri ja juuri multapinnan peittoon.

Tiesitkö? Hyväksi koettu keino piristää paavalinkukkia on laittaa ne lautaselle, jossa on pari senttiä noin 60 asteista kuumaa vettä. Kuuma vesi saa imeytyä ruukkuun vain pohjan kautta, älä kastele sillä päältä päin!

Faktaa paavalinkukasta:

Paavalinkukka, sainpaulia (Saintpaulia ionantha)
Kasvityyppi: Kukkiva kasvi, sisäkasvi, huonekasvi
Koko: mini (lehtiruusuke alle 10 cm), normaali (lehtiruusuke 10-40 cm) tai suuri (lehtiruusuke yli 40 cm).
Valon tarve: Varjo tai hajavalo. Suora auringonvalo saa lehdet kellastumaan.
Alin lämpötila: 10 ℃ Huom. Kylmä on pahaksi paavalinkukalle. Etenkin talvella kannattaa varoa, etteivät kukat saa kylmää ikkunasta tuuletettaessa.
Kukinta-aika: Useamman kerran vuodessa keväästä syksyyn.
Kastelu: Kastele säännöllisesti aluslautasen kautta. Anna mullan kuivahtaa kevyesti kastelujen välillä.
Lannoitus: Mietoa lannoitetta 1–2 x kk keväästä syksyyn. Vinkki: Käytä kukkiville kasveille tarkoitettua ravinnetta, jottei lehtien kasvu ole liian rehevää. Talvella ei lannoitustarvetta.
Lisääminen: Lehtipistokkaista.
Istutus: Uudelleenistutus vuosittain keväällä.

(Kuva: Adobe Stock)
(Kuva: Adobe Stock)

Puutarha.netin Keskustelupalstalla on vilkas Paavalikukka (Saintpaulia) -ketju.

Hoitotyöt
kasvit
Kiinnostuitko? Tilaa Puutarha.net-uutiskirje
Oletko multasormi, maailmanluokan puutarhuri tai innokas kaikkien kasvien kokeilija? Puutarha.net-uutiskirjeestä saat viikoittain ideoita, ohjeita, infoa ja inspiraatiota suoraan sähköpostiisi. Tutustu muiden pihan- ja puutarhanhoitajien kokeiluihin ja kokemuksiin, nappaa talteen arvokkaat asiantuntijavinkit, ohjeet ja tuoteideat tai yksinkertaisesti fiilistele kasvi- ja kukkaloistoa tai mielenkiintoisia harvinaisuuksia.

Aiheeseen liittyvää

20236_71255.jpg
Tuomipihlaja - satoisa, kaunis, peittävä ja näyttävä
Tuomipihlajat (Amelanchier) on ruusukasvien (Rosaceae) heimoon kuuluva suku, jonka lajeista suurin osa kasvaa alkuperäisenä Pohjois-Amerikan lauhkealla vyöhykkeellä. Monia tuomipihlajalajeja käytetään koriste- tai marjakasveina myös Suomessa.
202211_80117.jpg
Viikon kysymys: Mikä kuvassa oleva kukka on?
Tämä on kasvaa Oulussa. En löytänyt netistä hakusanalla "punainen kukka".
20235_59081.jpg
Vinkit omenapuun valintaan ja hoitoon
Omenapuun valintaan kannattaa käyttää hetki aikaa löytääkseen omaan puutarhaan sopivan lajikkeen. Omenoiden maku, puun kasvupaikka, sadon ajankohta ja moni muu tekijä vaikuttavat oikean puun valintaan.
20228_79410.jpg
Muiden kasvien istutusetäisyys tuija-aidanteeseen? Asiantuntija vastaa
Istutin seka-aidateen, jossa eniten näkösuojaa tarvitsevalle paikalle istutin pilarituijia (Thuja occidentalis 'Fastigata'). Tuijat ovat vielä sen verran kapeita, että niiden eteen haluaisin istuttaa 1–1,5 m korkeiiksi kasvavia pensaita tai suuria perennoja. Mutta miten etäälle tuijista istutukset pitää tehdä? Onko se 1 m vai 1,5 m etäisyydelle? Nämä uudet siis vahvistamaan näkösuojaa, kun muuten tuija-aidanne on tästä kohden harva.
Valkoisessa omenapuun kukassa on kimalainen
Omenapuu sopii jokaiseen pihaan
Tarhaomenapuu (Malus domestica)Omenapuu on yksi helpoiten viljeltävistä hedelmäpuistamme. Se on sekä kaunis että erittäin hyödyllinen. Moninaiset kesä-, syys- ja talviomenalajikkeet takaavat juuri käyttötarkoitukseensa sopivan puun löytymisen. Lajikkeen valinta tehdään vyöhykkeiden ja käyttötarkoituksen mukaan. Harvat lajikkeet kuitenkaan menestyvät V-vyöhykettä pohjoisemmassa.Mielenkiintoinen vaihtehto on ns. hillittykasvuinen omenapuu, jonka kasvua hillitsee perusrungon pienuus. Nillä on melko pieni juuristo, joten ne pitää tukea. Omenat ovat jopa hieman suurempia, terveempiä ja värikkäämpiä kuin tavanomaisissa puissa. Hillittykasvuiset omenapuut ovat kuitenkin melko lyhytikäisiä verrattuna "perusomenapuihin".Pilariomenapuu sopii pikkuruiseenkin pihaan – vaikka kukkapenkkiin. Siinä omenat kasvavat lähelle runkoa ja se tuottaa satoa jo nuorena.Perheomenapuussa on samaan runkoon vartettu useita eri lajikkeita. Lajike, johon muut lajikkeet on vartettu, kasvaa usein voimakkaammin, ja heikommin kasvavat lajikkeet ovat joskus vaarassa kuivua pois.
20235_81644.jpg
Lannoitteena koiran uloste? Asiantuntija vastaa
Naapurin lannoittaa rajallamme olevaa orapihlajaaaitaa koirien ulosteilla. Onkohan tämä oikeaoppista lannoitusta?

Luetuimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton

Uusimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton