Ruusujen talvisuojaus

Jaloruusuille sopii parhaiten talvi, jolloin maa routaantuu jo marraskuussa noin 10 cm syvyyteen, ja sen jälkeen päälle sataa kunnon kerros kevyttä pakkaslunta, joka pysyy maassa kevääseen saakka. Tämä toteutuu ani harvoin, ja varsinkin Etelä- ja Lounais-Suomessa märkää säätä kestää usein jouluun asti. Märässä tai jäisessä maassa talvehtiminen ei tahdo onnistua.

Jaloruusujen talvehtiminen varmistetaan parhaiten istuttamalla ruusut tarpeeksi syvään. Jalonnuskohta jätetään istutettaessa 15–20 cm maan pinnan alapuolelle.

Jaloruusujen talvisuojaus kannattaa tehdä vasta, kun maan pinta on hieman routaantunut. Sitä ennen kerätään tyveltä maahan varisseet lehdet ja roskat pois, ja tarkistetaan ettei maa ole painunut niin paljon, että jalonnuskohta on liian ylhäällä. Sen pitää olla edelleen vähintään 15 cm maanpinnan alapuolella. Tyvelle lisätään tarvittaessa hiekkapitoista multaa pieneksi kummuksi. Se vähentää märkänä talvena veden jäämistä ja jäätymistä juuristoalueelle.

Pitkiä versoja voi lyhentää syksyllä kukinnan päätyttyä ja lehtien varistua, jotta suojaaminen sujuu helpommin.

Kun maanpinta jäätyy, voi ruusujen tyvet peittää 10–15 cm kerroksella talvisuoja-turvetta ja lisätä päälle havuja tai pakkaspeite. Versoja ei kannata peittää liian aikaisin, etteivät ne ole turhaan kosteassa ja saa kasvitauteja vaivoikseen. Turve hylkii kosteutta ja pitää juurenniskan mahdollisimman kuivana. Peittomateriaali ei saa olla liian tiivistä, sillä jos talvi on lämmin, voi seurauksena olla homehtuminen ja jopa mätäneminen.

Lumi on tunnetusti hyvä suoja pakkasta vastaan, joten sitä kannattaa talven mittaan kasata suojan päälle. Pakkaspeite on myös hyvä suoja kevätaurinkoa ja kylmiä, kuivattavia kevättuulia vastaan.

Köynnösruusut voi peittää suoraan seinustalle pakkaspeitteellä, mutta varminta on taivuttaa versot maahan ja peittää ne havuilla tai pakkaspeitteellä. Maahan lasketut versot ovat kyllä myyrien armoilla. Valkokukkainen ’Pohjantähti’ ei tarvitse Etelä-Suomessa talvisuojausta.

Runkoruusu viedään viileään (-1... +5 astetta), esimerkiksi kellariin tai autotalliin. Multa ei saa kuivua kokonaan, joten kosteustilannetta on tarkkailtava säännöllisesti talven ajan. Tasainen, melko niukka kosteus on paras. Liikamärkyys taas voi mädännyttää juuriston. Runkoruusun voi ottaa sisälle esikasvatukseen jo maaliskuussa. Se istutetaan ulos maahan tai ruukkuun toukokuussa ja suojataan tarvittaessa keväthalloilta.

Keväiset päivät voivat olla hyvin lämpimiä, jolloin kasvu voi lähteä liian aikaisin käyntiin, ja aikaisin heränneet silmut voivat sitten paleltua yöpakkasissa. Keväällä ei siis pidä kiirehtiä suojauksien poistamisessa: poista talvisuojaukset (myös turve) vasta, kun yöpakkaset ja pakkastuulet ovat ohi, ja maa on varmasti sulanut. Kevätaurinko ei kuitenkaan saa paahtaa kasveja, joten peitteeseen voi olla tarpeen tehdä myös "hengitysreikiä", joista ilma pääsee kulkemaan.

Ruusut leikataan vasta keväällä ennen silmujen aukeamista, kun nähdään mahdolliset talvivauriot.

Lue lisää puutarhakasvien talvisuojauksesta