Tarpeellinen talvisuojaus

Puiden ja pensaiden maanpääliset osat on melko helppoa suojata. Nuoret taimet ja esimerkiksi hedelmäpuut, terijoensalavat, pylväshaavat ja orapihlaja-aidan tyviosat suojataan kanaverkolla, tiheäsilmäisellä muoviverkolla tai erikseen myytävillä runkosuojilla (esimerkiksi spiraaleilla). Rungot on hyvä suojata kohtuullisen korkealle, sillä lumen päältä ylettyy hyvin syömään. Lumipeitettä kannattaa muistaa myös madaltaa ja tiivistää tallomalla tai lapioimalla lunta pois – samalla estetään lumen alla käytäviään tekevien myyrien ja hiirien tihutöitä.

Runkojen ympärille voi myös sitoa tuomen, mustaherukan tai kuusen oksia, jotka hajullaan sekoittavat tuhoeläinten hajuaistia. Joskus on menestyksellisesti käytetty pieniin verkkopusseihin pakattuja hiuksiakin.

Etenkin nuorille havukasveille ja ikivihreille lajeille myös kevätahava saattaa olla tuhoisa; lehdet ja neulaset alkavat haihduttaa heti, kun kevätaurinko ryhtyy lämmittämään. Kasvit eivät kuitenkaan saa vettä ja altistuvat kuivumiselle, koska maa on vielä roudassa. Tästä syystä ikivihreät kasvit kannattaa peitellä syystalvella ennen pysyvän lumen tuloa – eikä peittely ole myöhäistä keväälläkään. Pakkaspeite tai varjostus- tai säkkikangas suojaavat ikivihreitä kasveja sekä kylmältä että ahavalta. Ne estävät neulasia haihduttamasta vettä kevätauringon paahteessa ja suojaavat myös kukkanuppuja paleltumasta. Hallaharso ei kuitenkaan sovellu talvisuojaksi, sillä se läpäisee valoa ja kerää alleen ylimääräistä lämpöä.

Tavallisimmat perennat eivät talvisuojausta tarvitse. Se on tarpeellista lähinnä vain kivikkokasveille ja nuorille taimille. Lumi on perennojen paras talvisuoja ja sen kertymistä voi auttaa myös havuilla.

Ilmavan turpeen, talvisuojaturpeen, hiekkapitoisen mullan tai kuorikatteen lisääminen aran kasvin tyvelle antaa hyvän suojan aremmille perennoille. Sitä laitetaan noin 20 cm:n kerros, jonka voi vielä peittää havuilla (jotta tuuli ei lennätä kevyttä ainesta pois). Vielä varmemman talvisuojan saa, kun havujen päälle laitetaan lisäksi pakkaspeitto. Peite ja talvisuojaturve pitää muistaa poistaa keväällä.

Ainakin syysleimut, punatähkä, keijunkukka ja kevätakaihonkukka saavat helposti talvivaurioita. Kevätkylmiltä suojaa voivat tarvita myös särkynytsydän, marskinlilja, kuningaslilja ja valeangervo.

Köynnösruusut peitellään joko tukikehikkoa vasten tai lasketaan alas talvehtimaan. Kärhöjen juurelle kasataan talvisuojaturvetta tai muuta vastaavaa.

Pakkaspeitto on tehokas lämpöeriste. Se kiinnitetään kaksinkertaisena sidontalangalla tukikehikkoon. Riittävän pitkä peite ulottuu myös kasvin juuristoalueen suojaksi.

Jos köynnös taivutellaan talvehtimaan maata vasten, niin sen oksat kiedotaan nipuksi pakkaspeitteen sisään. Talvehtiminen varmistuu, kun peitteen päälle levitetään vielä noin 10 sentin kerros kuohkeaa multaa tai talvisuojaturvetta. Myös lumi suojaa alaslaskettua köynnöstä. Muistakaa kuitenkin olla talven aikana tallomatta köynnöstä!

• Ryhmäruusut: Laita kasvin tyvelle suojaava multa- tai hiekkakerros. Peitä ilmavasti havuilla.
• Köynnösruusut: Suojaa pakkaspeitteellä tai havuilla. Poista suojat vasta, kun kevätahava ei enää uhkaa. ’Pohjantähti’-köynnösruusun talvenkestävyys on muita köynnösruusulajikkeita selvästi parempi, joten sitä ei välttämättä tarvitse suojata.
• Nuorten puiden rungot: Suojaa verkoilla ja runkosuojalla.
• Havut: Varjosta etenkin nuoret yksilöt keväällä auringon kuivattavien säteiden varalta.
• Alppiruusut: Syksyllä kehittyneet kukannuput ovat arkoja kevät­ahavalle, joten peitteellä tai havuilla suojaaminen on tarpeellista. Levitä alppiruusujen juurelle myös lehtiä, havuja tai kompostia. Kate estää maata routaantumasta ja suojaa alppiruusun pinnassa kasvavia juuria.
• Jalohortensiat, pasuunakukat ja muut talvenarat kasvit: Siirrä viileään kellariin tai varastoon talvehtimaan.
• Jäniksille mieleisiä ovat esimerkiksi japaninvaahtera, japaninruusukvitteni, punavihma ja pensasmustikka. (suojataan verkolla.)