Puiden ja pensaiden maanpääliset osat on melko helppoa suojata. Nuoret taimet ja esimerkiksi hedelmäpuut, terijoensalavat, pylväshaavat ja orapihlaja-aidan tyviosat suojataan kanaverkolla, tiheäsilmäisellä muoviverkolla tai erikseen myytävillä runkosuojilla (esimerkiksi spiraaleilla). Rungot on hyvä suojata kohtuullisen korkealle, sillä lumen päältä ylettyy hyvin syömään. Lumipeitettä kannattaa muistaa myös madaltaa ja tiivistää tallomalla tai lapioimalla lunta pois – samalla estetään lumen alla käytäviään tekevien myyrien ja hiirien tihutöitä.
Runkojen ympärille voi myös sitoa tuomen, mustaherukan tai kuusen oksia, jotka hajullaan sekoittavat tuhoeläinten hajuaistia. Joskus on menestyksellisesti käytetty pieniin verkkopusseihin pakattuja hiuksiakin.
Etenkin nuorille havukasveille ja ikivihreille lajeille myös kevätahava saattaa olla tuhoisa; lehdet ja neulaset alkavat haihduttaa heti, kun kevätaurinko ryhtyy lämmittämään. Kasvit eivät kuitenkaan saa vettä ja altistuvat kuivumiselle, koska maa on vielä roudassa. Tästä syystä ikivihreät kasvit kannattaa peitellä syystalvella ennen pysyvän lumen tuloa – eikä peittely ole myöhäistä keväälläkään. Pakkaspeite tai varjostus- tai säkkikangas suojaavat ikivihreitä kasveja sekä kylmältä että ahavalta. Ne estävät neulasia haihduttamasta vettä kevätauringon paahteessa ja suojaavat myös kukkanuppuja paleltumasta. Hallaharso ei kuitenkaan sovellu talvisuojaksi, sillä se läpäisee valoa ja kerää alleen ylimääräistä lämpöä.