Istutetaan omenapuu

Mielenkiintoinen tuttavuus on pienempäänkin pihaan sopiva, ns. hillittykasvuinen omenapuu, jonka kasvua rajoittaa perusrungon kasvutapa. Omenat ovat jopa hieman suurempia, terveempiä ja värikkäämpiä kuin tavanomaisissa puissa. Hillittykasvuiset omenapuut ovat kuitenkin melko lyhytikäisiä verrattuna "perusomenapuihin". Hillittykasvuiset puut on vartettu mm. MTT-alkuisiin perusrunkoihin, joita ei tarvitse tukea satoikäisinä. Erikoinen pilariomenapuu (Malus Ballerina-ryhmä) sopii pikkuruiseenkin pihaan: sen leveys on täysikasvuisenakin vain n. 50 cm.

Perheomenapuuhun on samaan runkoon vartettu useampia eri lajikkeita. Lajike, johon muut lajikkeet on vartettu, kasvaa usein voimakkaammin ja heikommin kasvavat lajikkeet ovat jopa vaarassa kuivua pois. Eri lajikkeiden kasvua voi pyrkiä ohjaamaan harkituin kevätleikkauksin.

Omenapuut tarvitsevat ristipölytyksen, johon tarvitaan toisen lajin läheisyyttä. Tiheään asutuilla alueilla tämä hoituu yleensä itsestään, mutta harvaan asutuilla seuduilla lajien valinnassa kannattaa muistaa niiden kyky pölyttää toisensa, etteivät omenapuut jäisi pelkiksi hedelmättömiksi koristeiksi.

Hyviä omenapuulajikkeita ovat esimerkiksi: 'Antonovka', 'Aroma', 'Heta', 'Jaspi', 'Lavia', 'Lobo', 'Maikki', 'Make', 'Pekka', 'Punainen Melba', 'Punainen Kaneli', 'Raike', 'Sävstaholm', 'Valkea Kuulas', 'Vuokko' ja 'Åkerö'. FinE-lajikkeita ovat 'Konsta', 'Pirja', 'Samo' ja 'Sandra'.

Omena maistuu parhaimmalta suoraan puusta poimittuna. Tuoreista omenista saa myös herkullisia säilykkeitä, kuten mehua ja hilloja. Hedelmä kestää toki 2–4 asteen pakkasia, mutta tämä voi heikentää sen myöhempää säilyvyyttä. Säilytä omenat viileässä kellarissa.

Lue lisää:
Omenapuut: Lajikkeet ja erilaiset kasvutavat
Katso kasvikortistosta omenapuut

Lajivalinnan jälkeen päästään istutustöihin, jolloin kannattaa pitää muutamia asioita mielessään. Kasvualustan kunnollinen ojitus on tärkeää. Se estää liian korkeaa pohjavettä pilaamasta omenapuun mahdollisuuksia. Menestymiselle tärkeintä onkin hyvin ojitettu ja lämmin maa sekä aurinkoinen kasvupaikka. Omenapuu viihtyy multavassa, hieman savipitoisessa maassa, mutta pärjää myös vähähumuksisessa moreenimaassakin. Kalkitus ja lannoitus korjaavat luonnostaan epäsopivan maan monia vikoja. Maasta kannattaa ottaa maanäyte, jotta tiedetään tarkemmin maan kunto.

Puut voi istuttaa yksin, ryhmiin tai riveihin. Pilariomenapuut voi istuttaa n. 1,5 m välein. Hillittykasvuiset omenapuut istutetaan 2–3 metrin välein. Tavalliset omenapuut istutetaan vähintään 4 metrin välein. Jos puu istutetaan yksin, sen lähellä ei saa olla muita kasveja kilpailemassa valosta ja tilasta.

Istutuskuoppa valmistetaan, kun taimi on hankittu. Se kaivetaan vähintään 50 cm syväksi ja halkaisijaltaan yhtä leveäksi. Kuoppa kannattaa kastella hyvin, etenkin jos maa on kuivaa. Kuopasta nousseeseen multaan sekoitetaan uutta multaa noin kolmannes koko määrästä. Jos pohjamaa on huonosti vettä läpäisevää, voi kuopan pohjalle lisätä 10–20 cm kerroksen hiekkaa.

Puu istutetaan pystysuoraan niin, että varttamiskohta jää juuri ja juuri maanpinnan yläpuolelle. Maa tiivistetään huolellisesti ja ylimmäksi jätetään noin 10 cm syvyinen kastelukuoppa, vesipesä. Maa kastellaan kunnolla (vähintään 30 l vettä). Jos sää pysyy kuivana, runsas kastelu uusitaan viikon välein. Märkä maa auttaa kasvia muodostamaan juuristoa.

Istutuksen voi tehdä keväällä tai syksyllä, mutta pohjoisessa se on parasta tehdä jo keväällä. Ravinteikas multa ei tarvitse lannoitusta ennen kuin vasta toisena vuotena istutuksen jälkeen. Varsinkin nuorten puiden alustat on syytä pitää rikkaruohottomina.

Omenapuu ei tuota hedelmiä ikuisesti, vaikka niin haluaisit. Jos olet erityisen mieltynyt jonkin tietyn puun omenoihin ja olet asiasi osaava kotipuutarhuri, niin kannattaa kokeilla omenapuun varttamista. Varttaminen on hyvä vaihtoehto, kun halutaan uuden puun omenien maun ja ominaisuuksien olevan täsmälleen samanlaiset emopuun hedelmien kanssa. Varttamisen voi suorittaa itse tai antaa se jonkun taimiston tehtäväksi (hintaa puun alulle tulee toki tällöin jonkin verran lisää).

Varttamista varten tarvitaan toinen, noin kaksi vuotta vanha perusrunko, johon liitetään kantapuusta (omasta puusta) otettu verso. Varttaminen voidaan suorittaa jo tammikuussa. Varttamista odotellessa versoa on säilytettävä kylmässä, kuten kellarissa tai lumihangessa – sieltä se otetaan muutama päivä ennen varttamista lämpimään ja laitetaan vesiastiaan odottamaan.

Perusrungosta katkaistaan latva pois niin, että jäljelle jää vain alle 10 senttiä pitkä runko. Tämän jälkeen veistetään vinot viillot sekä runkoon että versoon. Pitkien, samanmittaisten viiltojen vetäminen vaatii tarkkuutta ja on myös pohjana varttamisen onnistumiselle.

Heti leikkauksen jälkeen leikkauspinnat painetaan vastakkain. Sidontaan tarvitaan jalostusnauhaa tai -teippiä, jota myydään puutarhamyymälöissä. Lisäksi tarvitaan jalostusvahaa, jolla suojataan varrennuskohta. Vaha kuumennetaan ja sivellään sudilla koko liitoskohtaan. Tällä samalla tavalla voit kokeilla perheomenapuun kasvattamista: liitä toisen lajin verso puuntaimen latvaosaan.

Taimi viedään viileään kellariin odottamaan kevään istutusta. Liikuttelua on vältettävä, jotta liitos onnistuisi.

Jatkossa villiversot leikataan heti, kun niitä ilmaantuu. Tarkempia ohjeita varttamiseen löydät alan kirjallisuudesta.