Omenapuun leikkaus – milloin leikataan ja miten?

Omenapuu kasvaa nopeasti myös liian korkeaksi, jolloin sadonkorjuu hankaloituu. Tärkeintä leikkaamisessa on muistaa, että väärän oksan leikkaaminen on pienempi paha kuin huono leikkausjälki.

Hyvään tulokseen vaaditaan oikeat työkalut ja periaate, että oksakaulus ei saa vahingoittua. Vältä oksien repeämistä ja tasoita tuoreet sahauspinnat veitsellä. Leikkaus tehdään ennen silmujen avautumista keväällä, maalis-huhtikuussa.

Leikkaaminen sujuu hyvin oikeilla välineillä.Terävät sekatöörit eli oksasakset pienempien oksien leikkaamiseen, voimasakset isompiin oksiin ja sahakookkaampiin oksiin. Isojen puiden hoitoleikkaamisessa tarvitaan joko tikkaita tai pitempivartisia työkaluja. Ketterämpi kotipuutarhuri voi myös kiivetä vahvarunkoisempaan puuhun.

Omenapuun leikkauksilla pyritään pitämään puun latvus ilmavana ja kasvattamaan puuhun hyviä, vahvoja oksia. Leikkaus parantaa ilmankiertoa puun latvaosissa ja näin ehkäisee mm. kosteassa viihtyvän hedelmäruven kehittymistä. Puuyksilön satoikä pitenee ja hedelmien laatu paranee. Omenat myös värittyvät kauniimman värisiksi, kun auringon valo pääsee hellimään niiden pintaa.

Omenapuun hoitoleikkaukset on hyvä tehdä rutiininomaisesti vuosittain, jotta leikkaustarve pysyisi vähäisenä ja puu hyvässä kunnossa. Hoitoleikkausten ajankohta on kevättalvella maalis-huhtikuussa, kun silmut ovat vielä lepotilassa, mutta pakkaset ovat jo hellittäneet ja auringonpaiste kuivattanut ilmaa.

Ennen kuin oksia poistetaan, tarkastellaan puuta ja mietitään, mitä poistetaan. Pihaomenapuun esteettisyyttä ei nimittäin sovi unohtaa. Leikkaus aloitetaan kuivista, repeilleistä ja toisiaan hankaavista oksista. Seuraavaksi poistetaan latvuksen sisäosiin kasvavia oksia sekä oksia, jotka kasvavat jyrkässä oksakulmassa runkoon nähden. Nämä poistetaan kokonaan tai leikataan lyhyemmäksi ulospäin suuntautuvan oksan edestä. Pienten oksien leikkaushaavat paranevat melko nopeasti, mutta suurten oksien leikkaushaavat ovat pitkään oivia kulkuväyliä lahottajasienille. Niinpä leikkaukset on viisasta tehdä hyvissä ajoin, kun oksat ovat vielä pieniä.

Perusperiaatteena voi pitää, että omenapuuta voi leikata sen verran, mitä se on edellisenä kasvukautena kasvanut. Mikäli leikkaustarve on tätä suurempi esimerkiksi unohtuneiden hoitoleikkausten vuoksi, niin työ kannattaa jakaa useammalle vuodelle.

Jyrkkäkulmaiset oksat ovat alttiita repeilemään omenasadon ja talvella lumen painosta. Rungosta lähtevien oksien poistoa vältetään etenkin vanhoista puista, sillä niistä jää iso, hitaasti paraneva haava puun runkoon. Jos lyhennät oksaa, varmista, että viimeinen oksaan jäävä silmu osoittaa rungosta ulospäin.

Vanhoista puista ei poisteta kuin 2–3 vahvaa (rannetta vahvempaa) oksaa vuotta kohti. Isojen oksien repeilyn estämiseksi sahataan ensin (1) jonkin matkaa oksan alapuolelta ja sitten (2) oksa yläpuolelta poikki. Lopuksi (3) oksan tynkä sahataan oksankauluksen kohdalta. Pitkään hoitamattomana olleiden omenapuiden leikkaukset on syytä jakaa useammalle vuodelle. Voimakas leikkaus kiihdyttää versojen muodostumista ja ollaan leikkauskierteessä.

Maalis-huhtikuisen hoito-/kevätleikkauksen lisäksi voi heinäkuussa poistaa pehmeitä vesiversoja (kasvavat kohtisuoraan oksasta ylös) ja lyhentää hyvin pitkää vuosikasvua. Riittävä yhden kesän kasvu on noin 30 cm. Kesäleikkauksen tarkoitus on myös versokasvun hillitseminen. Kesäleikkaus kannattaa tehdä varsinkin jos joudut poistamaan vahvoja versoja, jotka kasvavat latvassa suoraan ylöspäin.

Perheomenapuuhun on samaan runkoon vartettu useita eri lajikkeita, mikä täytyy tietysti huomioida puuta leikattaessa, ettei leikkaa vahingossa jotakin lajiketta kokonaan pois puusta.

Kun puu on vielä nuori, nämä varrentamiskohdat on helppo huomata paksunnoksena puun rungossa tai alaoksissa. Perheomenapuu on vanhetessaan enemmän tai vähemmän maljamainen, sitä ei voi perheomenapuun ideaa säilyttäen leikkauksin ohjata runkojohteiseksi kuten tavallisia omenapuita.

Leikkaa puun jokainen lajikehaara yksilöllisesti. Pyri pitämään jokainen lajikehaara yksilatvaisena, joten leikkaa mahdollinen kilpalatva jokaisesta haarasta pois. Leikkaa pois oksia, jotka pyrkivät kasvamaan puun sisäosiin päin. Jos näitä oksia on runsaasti eikä kaikkia voi leikata pois, voit katkaista ne puusta ulospäin suuntautuvan oksan tai silmun kohdalta poikki. Poista jyrkässä oksakulmassa kasvavia oksia. Oksakulmat ovat jossakin määrin lajikekohtainen asia.

Myöhemmässä vaiheessa perheomenapuun eri lajikkeita pidetään keskenään tasapainossa leikkaamalla. Lajike, johon muut lajikkeet on vartettu, kasvaa usein voimakkaammin, ja heikommin kasvavat lajikkeet ovat jopa vaarassa kuivua pois. Vanhemmiten päälajikkeen kasvua voi hillitä leikkaamalla voimakkaammin.

Taimistolta ja puutarhaliikkeestä ostetut taimet on jo pienestä pitäen ohjattu kasvamaan oikealla tavalla ja varsinainen istutusleikkauskin on yleensä jo tehty. Tarvittaessa se tehdään kotipuutarhassa kevätistutuksen yhteydessä (jos puu istutetaan syksyllä, niin leikkaus jätetään seuraavaan kevääseen).

Istutusleikkauksessa alin oksa jätetään kasvamaan noin 60 cm korkeudelle. Mahdollinen kilpalatva ja liian jyrkässä oksakulmassa kasvavat haarat poistetaan (tai lyhennetään alimman ulospäin kasvavan silmun yläpuolelta). Myös vioittuneet, toisia hankaavat tai latvuston sisään kasvavat oksat poistetaan.

Hyvässä taimessa on 3–5 tasaisesti eri puolelle taimea kasvavaa oksaa sekä selkeä latvaverso. Lyhennä istutusleikkauksen yhteydessä omenapuun oksia 1/3 alaspäin kasvavan silmun jälkeen. Latvaverso katkaistaan noin 30–40 cm päästä ylimmästä sivuversosta.