Porkkanan kasvatus

Porkkana menestyy hyvin kevyillä hiekkapitoisilla multamailla, joiden pH on 6–7. Se kylvetään ulos mahdollisimman aikaisin keväällä maan ollessa vielä kosteaa, 0,5–2 cm syvyyteen ja harvaan kylvöön. Pienessä puutarhassa kylvä tavalliseen puutarhapenkkiin 4–5 riviin. Voit käyttää myös helppokäyttöistä kylvönauhaa, jolloin vältyt harventamiselta.

Liota siemeniä yön yli. Taimettumisaika (siemenet nousevat oraalle) on 10–20 päivää. Harvenna 5 sentin välein, kun taimet ovat 2–4 cm korkeita eli kun niissä on kolme lehteä. Vie harvennetut taimet pois, sillä niiden haju houkuttelee tuholaisia. Kasvuharson käyttö vähentää tuholaisia. Lannoita runsaalla kompostilannoituksella.

Porkkanat sopivat myös erinomaisesti syyskylvöihin. Siemenet kylvetään loka–marraskuussa juuri ennen hallan tuloa. Siemenet talvehtivat maassa ja alkavat itämään heti kevään lämmössä. Siemenien kylvöajankohdan kanssa kannattaa olla tarkkana, ettei niitä vain kylvä liian aikaisin. Liian aikaisin kylvetyt siemenet ehtivät itämään ennen lumen tuloa ja talvi voi vahingoittaa taimia. Kylvörivit kannattaa merkitä, jotta muistaa keväällä, mihin porkkanat tuli kylvettyä.

Porkkanalajikkeen valintaan vaikuttaa haluttu varastointiaika. Heti syötäviksi sopivat varhais- ja kesäporkkanat. Jos porkkanat haluaa varastoida talven yli, kannattaa valita pidemmän kasvuajan vaativia syys- ja talviporkkanoita. Miniporkkanat sopivat hyvin ruukkukasvatukseen. Makuerot eri lajikkeiden välillä ovat melko pieniä.

• Haraus on tärkeimpiä kasvunaikaisia hoitotoimenpiteitä. Se estää rikkaruohojen kasvun ja kuohkeuttaa maata.
• Multaa porkkanat esimerkiksi harauksen yhteydessä, etteivät kannat viherry. Kasvuaika 75 päivää.

Porkkanat kasvattavat kokoaan vauhdilla loppukesästä, joten poimi makupaloja harventamalla kasvustoa – nosta loput vasta pakkasten tullessa.

Sadon säilytys 0–1 asteessa kosteassa hiekassa, turpeessa tai koivunlehdissä. Säilytyspaikan ilmankosteus saa olla korkea (98 %). Varastointiaika 8 kuukautta.

Porkkana on herkkä etyleenille, joten se on pidettävä erillään omenoista, tomaateista ja banaaneista eli etyleeniä tuottavista vihanneksista ja hedelmistä. Muutoin maku kitkeröityy. Porkkana itsekin voi tuottaa etyleeniä, jos se pakataan liian tiiviisti ja pidetään lämpimässä. Etyleeni aiheuttaa porkkanoihin kitkerää makua.

Tässä yleisimmät ongelmat ja miten niitä voisi torjua:

Tuliko porkkanoista lyhyitä ja pyöreäjuurisia, haaroittuneita tai mutkaisia?
Porkkana tarvitsee kasvaakseen syvän kuohkean mullan. Liian matalaan muokatussa maassa tulee juuren kasvaessa tiivis maakerros vastaan ja kasvu tyrehtyy. Haaroittunutta porkkanaa kasvaa kivisessä maassa. Kasvaessaan juuri törmää kiveen ja alkaa haaroittua. Haaroittumisen syynä voi olla myös, rikkakasveja kitkettäessä, haraaminen liian läheltä juurta, jolloin juuri vioittuu.

Haaroittunutta, paljon pientä juurta kasvattavaa porkkanaa kasvaa myös porkkanakempin vioituksen seurauksena. Kempin vioitus näkyy porkkanan lehdissä kitukasvuisuutena, sykeröisinä, joskus lilahtavankin värisinä lehtinä. Erityisen suuri riski saada kemppi porkkanamaalleen on silloin, kun kemppiä on esiintynyt edellisenä vuotena ja kasvimaan lähellä kasvaa esimerkiksi kuusiaita, sillä kempin on huomattu talvehtivan kuusen oksilla.

Porkkanoiden halkeilu aiheutuu joko boorin puutteesta, jota voi ehkäistä lannoittamalla kasvimaan booria sisältävällä lannoitteella. Toinen halkeilua aiheuttava seikka on äkilliset kosteusvaihtelut porkkanamaassa. Pitkän kuivan jakson jälkeen porkkanat saavat sataessa tai kasteltaessa vettä ja porkkanan ottaessa juurellaan vettä, paine juuressa äkillisesti kasvaa ja porkkanaa halkeaa.

Porkkanan taudit ja tuholaiset