Toukokuun kasvit tuohituomi ja kevätkaihonkukka

Pensasmustikka (Vaccinium corymbosum) on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Jalostetut lajikkeet kestävät hallaa ja melko koviakin talvipakkasia. Pensasmustikan suuret, jopa kolme kertaa metsämustikan kokoiset marjat säilyvät hyvin tuoreena sekä pakastettuna, ne tuoksuvat hyvältä ja ovat terveellisiä. Marjat ovat isoissa tertuissa, joten niitä on helppo ja nopea poimia. Yhdestä pensaasta voi saada satoa useita litroja ja sama pensas voi tehdä marjoja jopa kolmekymmentä vuotta.

Tänä kesänä kasvissatoa on saatu tasaiseen tahtiin. Säät pysyttelivät kesä- heinäkuun ajan sateisina ilman varsinaisia hellejaksoja, jotka olisivat ruuhkauttaneet satojen valmistumista. Kysynnän ja tarjonnan tasapaino on taannut hyvän kiertonopeuden ja kasvisten saatavuuden laadukkaina.Elokuussa kasvistarjonta lisääntyy entisestään, kun aurinko kuun alussa pääsi hellimään kasvustoja. Sateiden kuuroluontoisuuden takia kasvikset eivät ole kärsineet märkyydestä. Porkkanoissa ei näy halkeilua ja muutkin juurekset ja sipulit ovat kasvaneet hyvin. Viime päivien poutasäät ovat tervetulleita, koska aurinko lisää kasviksiin makua.Runsas ja maukas kasvistarjonta osuu sopivaan saumaan töihin, opintoihin ja harrastuksiin paluun kanssa. Makuaineiden lisäksi kasvikset ovat pullollaan jaksamisen kannalta tärkeitä vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita, kuituja sekä flavonoideja, joita kaikkia elimistö tarvitsee toimiakseen ja voidakseen hyvin. Nyt kasviksista kannattaa suorastaan tankata vastustuskykyä ja elinvoimaa! Yliannostuksen vaaraa ei ole.

Kun kesää ja kaunista syksyä on vielä jäljellä, eivät ajatukset aina ulotu talven yli seuraavaan kevääseen. Talven yli kannattaa silti jo kurkistella, sillä keväällä kukkivat sipulit istutetaan syksyllä. Kun pitkän talven jälkeen ensimmäinen leskenlehti, talventähti tai lumikello osuu silmiin, ilahduttavat ne kokoaan isommin. Työntyessään varhain maasta, osa jopa lumenkin läpi, tuovat ne viestin keväästä ja kiirehtivät sen edistymistä. Siksi helposti unohdetaan, että sipulikukista voi nauttia ihan koko kasvukauden ajan. Kukkasipuleiden ihanuus johtuukin niiden monimuotoisuudesta ja soveltuvuudesta erilaisiin tarkoituksiin.

Sadonkorjuun runsauden äärellä Euroopan kasvistuotannon etujärjestön Freshfelin tekemän tutkimuksen tulokset kertovat karua kieltä suomalaisten kasvisten kulutuksesta. Kuulumme kasvisten syöjinä häntäpään maihin. Vain Liettuassa, Virossa ja Luxemburgissa väestö käyttää vähemmän kasviksia kuin suomalaiset. Meillä kasvisten kulutusluku on vain puolet kaikkien EU-maiden keskiarvosta.Vähäinen kasvisten käyttö on yksi oleellisimmista syistä kansanterveydellisiin ongelmiin Suomessa. Niin maailman terveysjärjestö WHO kuin Suomessa Valtion ravitsemusneuvottelukuntakin suosittavat käyttämään kasviksia päivittäin vähintään 400 g. Kotimaiset Kasvikset ry on kiteyttänyt viestin helposti muistettavaan muotoon Puoli kiloa päivässä. Jäämme selvästi alle vähimmäissuositusten, jotka saisivat mielellään ylittyäkin.

Lepokaudella huonekasveja kastellaan niukemminYleisin hoitovirhe talvella on liikakastelu. Ennen kastelua tunnustellaan parin sentin syvyydestä mullan kosteus tai kokeillaan ruukun painoa kastelutarpeen arvioimiseksi. Talvella useimpien kasvien multa saa kuivahtaa kunnolla ennen uutta kastelua.Eri huonekasveilla on erilainen vedentarve. Yleensä kasvit, joilla on suuret ja ohuet lehdet, tarvitsevat enemmän vettä kuin pieni- ja paksulehtiset sekä vahapintaiset kasvit. Sisemmällä huoneessa tai pohjoisikkunalla kasvavat kasvit kuluttavat vähemmän vettä kuin aurinkoisella ikkunalla olevat kasvit.

Sienten osuus suomalaisessa ruokavaliossa on vähäinen, vaikka sieniä saadaan niin luonnosta kuin viljeltyinäkin. Kaikilla ei ole sienestämiseen mahdollisuutta eikä taitoja. Aina eivät säätkään ole luonnonsienille suosiollisia, kuten viime kesä osoitti. Sen sijaan viljeltyjä sieniä voi kuka vain hankkia kaupoista kautta koko vuoden.Itäsuomalaisia lukuun ottamatta suomalaisten sienituntemus ja sienten käyttö ravintona on kovin nuorta. Nykyään viljellyt sienet tarjoavat helpon tavan tutustua sieniin, koska ne ovat sellaisenaan valmiita syötäviksi ja käytettäviksi ruokiin. Niitä ei tarvitse edes pestä. Mahdollisen kasvualustasta jääneen turpeen voi pyyhkäistä pois talouspaperilla.