Haperoiden pintakelmu on kirkas ja lakin väri kirkkaan pintakelmun alla on keltainen, punainen tai vihreä. Jalka on punertava tai valkoinen. Lakin malto on juustomaisesta halkeavaa ja väriltään valkoista. Sienen lakin alla ovat vaaleat heltat.
Yhtenä hyvänä tunnusmerkkinä voidaan pitää vahingoittuneesta kohdasta muutamassa minuutissa harmaantuva malto. Voit siis vahvistaa tunnistamisesi rapsuttamalla hieman sienen jalkaa!
Haperot ovat sikäli turvallinen sieniryhmä, että joukossa ei ole myrkyllisiä sieniä – syötäväksi kelpaamattomia kylläkin.
Syötäviä haperoja ovat mm. kelta-, iso-, koivu-, kangas-, viini-, häive-, kulta-, manteli-, muna-, paltero-, silli-, ja tyttöhapero.
Syötäväksi kelpaamattomia ovat haisu-, kuusi-, ja suppilohapero. Vaikka edellä mainittiin, ettei olisi myrkyllisiä haperoita, poikkeus vahvistaa säännön. Tulipunahapero on lievästi myrkyllinen, vatsanväänteitä aiheuttava. Tulipunahaperon tunnistaa helposti: kirkkaanpunainen lakki ja puhtaanvalkoiset heltat sekä jalka.