Havukasvi voi viihtyä pihassa vuosikymmeniä – kasvupaikan valinta ratkaisee

Havukasvien istutusaika riippuu taimityypistä ja vuoden sääoloista. Astiataimia voidaan istuttaa koko sulan maan ajan, kunhan kastelusta huolehditaan. Syksyllä istutettaessa ainavihannille havukasveille kannattaa jättää riittävästi aikaa juurtua ennen maan jäätymistä.

Havua valittaessa kannattaa ulkonäön lisäksi huomioida lajin kasvupaikkavaatimukset. Valon, maan kosteuden ja kasvualustan suhteen lajien välillä on huomattavia eroja. Monille havukasveille sopii vettä läpäisevä kasvualusta, jossa vesi ei jää pitkäksi aikaa seisomaan juuriston ympärille.

Maan pH ja lajikohtaiset erot

Monet havukasvit viihtyvät happamassa tai lievästi happamassa kasvualustassa, mutta kasvualustavaatimukset vaihtelevat lajeittain. Siksi koko havuryhmälle ei kannata antaa yhtä pH-suositusta. Esimerkiksi tuijien, marjakuusten, kuusten, mäntyjen ja pihtojen vaatimuksissa on eroja.

Myös valontarve vaihtelee. Monet männyt, katajat ja lehtikuuset viihtyvät aurinkoisella kasvupaikalla, kun taas esimerkiksi marjakuuset sietävät hyvin varjoa. Kuusien, pihtojen ja muiden havukasvien valo- ja kasvupaikkavaatimukset kannattaa tarkistaa lajista ja lajikkeesta ennen istutusta.

Havupensaiden ja -puiden valikoima ulottuu matalista maanpeitekasveista suuriin puihin. Sopivia lajeja ja lajikkeita löytyy niin aurinkoisille kuin varjoisammillekin kasvupaikoille sekä erilaisiin maaperäolosuhteisiin.

Havujen värisävyissä on paljon vaihtelua tummanvihreästä sinertävään ja kellertävään. Myös vuodenaika voi muuttaa joidenkin lajien väriä: esimerkiksi tuivion (Microbiota decussata) vihreä kasvusto saa kylmän sään myötä pronssisen sävyn.

Kuivahkolle ja aurinkoiselle kasvupaikalle sopivia havukasveja ovat lajikkeesta ja paikallisista olosuhteista riippuen esimerkiksi mattomainen kääpiökataja (Juniperus communis 'Repanda') ja laakakatajat (Juniperus horizontalis). Ryhmään voidaan yhdistää esimerkiksi rohtokatajia (Juniperus sabina) ja erilaisia katajalajikkeita. Kasvin lopullinen koko, menestymisvyöhyke ja tarkemmat kasvupaikkavaatimukset kannattaa tarkistaa lajikekohtaisesti.

Tuoreessa, mutta vettä läpäisevässä kasvualustassa viihtyvät esimerkiksi monet kuuset, tuijat ja marjakuuset. Kasvupaikkaa valittaessa kannattaa tarkistaa aina kyseisen lajin ja lajikkeen vaatimukset, sillä kosteudensiedossa on eroja.

Hemlokit (Tsuga) viihtyvät yleensä suojaisalla, puolivarjoisella tai varjoisalla kasvupaikalla. Kasvualustan tulisi olla riittävän kostea mutta vettä läpäisevä. Lajin ja lajikkeen talvenkestävyys kannattaa tarkistaa ennen istutusta, sillä kaikki hemlokit eivät menesty yhtä hyvin Suomen oloissa.

Havukasveja leikataan lajin ja käyttötarkoituksen mukaan. Havuaitojen vuosittaiseen leikkaamiseen sopiva ajankohta on tavallisesti lepokaudella ennen uuden kasvun alkamista tai myöhemmin kasvukauden päätyttyä. Kuolleita ja vaurioituneita oksia voidaan poistaa tarvittaessa.

Vuorimännyn ja kääpiövuorimännyn kasvua voidaan hillitä ja kasvustoa tuuheuttaa typistämällä uusia vuosikasvaimia alkukesällä. Monia havukasveja kannattaa välttää leikkaamasta vanhaan, neulasettomaan puuhun, sillä uusien versojen muodostuminen vanhasta puusta on monilla lajeilla heikkoa. Leikkaustapa kannattaa tarkistaa kasvilajikohtaisesti.

Havukasvin istutuspaikka kannattaa valmistella huolellisesti, sillä monet havupuut ja -pensaat kasvavat samalla paikalla vuosikymmeniä. Kasvualustan tulee vastata valitun lajin tarpeita, ja etenkin huonosti vettä läpäisevässä maassa on huolehdittava siitä, ettei vesi jää seisomaan juuriston ympärille.

Astia- ja paakkutaimet istutetaan yleensä samaan syvyyteen kuin ne ovat aiemmin kasvaneet. Juuripaakun pinta jätetään maanpinnan tasolle tai aivan sen tuntumaan. Liian syvää istutusta kannattaa välttää. Istutuksen jälkeen maa tiivistetään varovasti ja taimi kastellaan perusteellisesti.

Vasta istutetun havukasvin juuristo on vielä pienellä alueella, joten kasvualustan kosteutta kannattaa seurata säännöllisesti. Kastelun tarve riippuu säästä, maalajista, kasvupaikasta ja taimen koosta.

Kerralla kannattaa kastella niin, että vesi ulottuu koko juuristoalueelle. Erityisen tärkeää kastelu on kuivina ja lämpiminä jaksoina. Myös syksyllä maan riittävä kosteus auttaa ainavihantia kasveja valmistautumaan talveen.

Havukasvien lannoitustarve riippuu kasvupaikasta, kasvualustasta ja kasvin kasvusta. Hyvässä puutarhamaassa kasvava havukasvi ei välttämättä tarvitse vuosittain voimakasta lannoitusta. Jos kasvu on heikkoa tai kasvualusta niukkaravinteinen, keväällä voidaan käyttää havukasveille tai puutarhakasveille soveltuvaa lannoitetta tuotteen annosteluohjeen mukaan.

Runsasta typpilannoitusta loppukesällä kannattaa välttää, jotta uudet versot ehtivät valmistautua talveen. Lannoituksessa on hyvä huomioida myös kasvilajin kasvualustavaatimukset, sillä esimerkiksi happamassa maassa viihtyvien havukasvien tarpeet voivat poiketa muiden puutarhakasvien tarpeista.

Ainavihanta havukasvi haihduttaa vettä myös silloin, kun maa on vielä jäässä. Kevättalven voimakas aurinko ja tuuli voivat siksi kuivattaa erityisesti nuoria ja vasta istutettuja havukasveja.

Arat ja nuoret kasvit voidaan tarvittaessa suojata kevättalven auringolta varjostusverkolla tai muulla ilmavalla materiaalilla. Suojaustarve riippuu lajista ja kasvupaikasta, eikä kaikkia havukasveja tarvitse suojata samalla tavalla.

Havukasvia valitessa kannattaa miettiä myös sen tehtävää pihassa. Korkea havupuu voi toimia maisemallisena runkona, tiheä havuaita antaa näkösuojaa ja matalat havupensaat sopivat esimerkiksi rinteisiin, kivikkoryhmiin ja istutusalueiden reunoille.

Pieneen pihaan kannattaa valita lajike, jonka lopullinen koko pysyy hallittavana ilman jatkuvaa leikkaamista. Myös kasvunopeudessa on suuria eroja: osa havukasveista kasvaa hitaasti vuosikymmenten ajan, kun taas esimerkiksi aidanteeksi valittu tuija voi vaatia säännöllistä leikkausta. Havukasvia ei siis kannata valita pelkästään taimimyymälässä näkyvän koon perusteella.