Ilotulitteet ja ympäristö

Vuodenvaihteen vietossa ilotulitteiden ampuminen on rasite ympäristölle - ja varmasti myös meille itsellemmekin. Pitkäaikaisia ympäristö- ja terveysvaikutuksia on vaikea arvioida, mutta ainakin niiden hetkellinen vaikutus on kiistaton.

Haitallisimmat ympäristövaikutukset aiheutuvat tulitteiden käyttöpaikoilla, missä kaikki niiden sisältämä materiaali ja palamistuotteet leviävät ympäristöön. Onneksi EU:ssa on valmisteilla direktiivi ilotulitteista, sillä jo pelkästään Suomessa ammutaan ilmaan 1 - 2 miljoonaa erilaista ilotulitetta joka vuodenvaihde - ja pääosin lyijyä sisältävistä uuden vuoden tinoista syntyy puolestaan vuosittain noin 30 tonnia lyijyjätettä...

Ilotulitteet sisältävät mustaa ruutia ja suuren joukon erilaisia valo- ja väri-ilmiöitä tuottavia kemikaaleja. Ruuti koostuu pääasiassa kaliumnitraatista, rikistä ja hiilestä. Värilliset efektit syntyvät erilaisten metallisuolojen reaktioissa. Tulitteissa esiintyy tyypillisesti strontiumin, litiumin, bariumin, raudan, kuparin yhdisteitä sekä alumiinia, titaania ja magnesiumia jauhe- tai hiutalemuodossa. Kaikki ilotulitteiden käytöstä syntyvät reaktiotuotteet ovat jossain määrin haitallisia ihmisille ja ympäristölle, ja ne tulevat alas ilmasta enemmin tai myöhemmin ja joutuvat maaperään ja vesistöihin.

Ilotulitteet huonontavat ilman laatua.
Joillain paikoin saattavat hengitysilman ohjearvot ylittyä etenkin hiukkaspitoisuuden ja typen oksidien osalta. Normaalin ilmanseurannan yhteydessä todetaan aina ilotulituksen jälkeen hetkellisesti kohonneita hiukkaspitoisuuksia. Muutama vuosi sitten tutkittiin tarkemmin Tukholman vesifestivaalien yhteydessä järjestettyä ilotulitusta. Mittaustulokset ilmasta osoittivat hetkellisesti selvästi kohonneita epäpuhtauspitoisuuksia etenkin kuparin, lyijyn, sinkin, alumiinin sekä kloori- ja rikkiyhdisteiden osalta. Suoria terveysvaikutteita ilotulitteista ei juurikaan ole selvitetty; selvää kuitenkin on, ettei pienhiukkasten ja raskasmetallien hengittäminen ainakaan terveyttä paranna. Useat astmaa sairastavat reagoivat ilman hiukkasitoisuuden kasvuun hyvinkin nopeasti.

Ilotulitteet aiheuttavat myös meluhaitan ihmisille ja eläimille. Ilotulitus jättää jälkeensä myös roskaa: ilotulitteiden pahveista, paperista tai muovista valmistetut kuoret, aluset, kärjet ja rakettien puiset ohjauskepit roskaavat ampumapaikat ja niiden ympäristön, ellei niitä kerätä talteen käytön jälkeen.

Myös uuden vuoden tinasta sopii tässä yhteydessä mainita: tinassa on noin 90 % lyijyä, mikä on ympäristölle haitallinen raskasmetalli. Lyijy kertyy kasveihin, eläimiin ja ihmisiin ja voi vaikuttaa esimerkiksi ihmisen hermoston toimintaan. Vastuuntuntoinen kuluttaja ottaa valamansa tinat talteen ja käyttää ne seuraavana vuonna uudelleen. Jos tinoja ei voi käyttää uudelleen, ne tulee toimittaa ongelmajätekeräykseen. Tinoja ei saa toimittaa talousjätteiden mukana normaaliin jätekeräykseen, jolloin ne joutuisivat kaatopaikoille. Kaatopaikoilta lyijy voi pahimmillaan suodattua kaatopaikkavesien mukana hyvinkin laajoille alueille ja saastuttaa maaperää ja pohjavettä.

Huom! Tinanvalannan aikana on lisäksi järkevää huolehtia riittävästä tuuletuksesta myrkkypitoisuuksien pienentämiseksi.

EU:ssa on parhaillaan käynnistymässä ilotulitteita koskevan direktiivin käsittely parlamentissa ja ministerineuvostossa. Siinä tullaan naulaamaan EU:ssa ilotulitteita koskevat vaatimukset yhteisesti sovittavalle tasolle ja ne tavat, joilla markkinoijan on osoitettava vaatimusten täyttyminen.

Lähde: www.ymparisto.fi