Kapi eläimillä – oireet, tarttuminen ja mitä tehdä kapia epäiltäessä

Kapia esiintyy Suomessa villieläimistä erityisesti ketuilla ja supikoirilla. Kuvassa kettu vierailulla kotipihassa. (Kuva: Tiina P.)
Kapi on Sarcoptes scabiei -punkin aiheuttama tarttuva ulkoloissairaus, jota esiintyy monilla nisäkkäillä. Suomessa villieläinten kapia tavataan erityisesti ketuilla ja supikoirilla. Ihmisellä esiintyvää Sarcoptes scabiei -punkin aiheuttamaa tautia kutsutaan syyhyksi. Eläinten kapipunkit voivat aiheuttaa ihmiselle tilapäisiä iho-oireita, mutta ne eivät yleensä pysty jatkamaan elinkiertoaan ihmisen iholla.
Mikä aiheuttaa kapin?
Kapipunkki on mikroskooppisen pieni loinen, jonka koko elämänkierto tapahtuu isäntäeläimen ihossa. Kapi leviää eläimestä toiseen suorassa kosketuksessa, mutta tartunta voi levitä myös epäsuorasti esimerkiksi tartunnan saaneen eläimen pesästä tai makuupaikalta. Punkit voivat sopivissa olosuhteissa säilyä ympäristössä elossa jonkin aikaa.
Kapi ja ihmisen syyhy ovat eri asioita
Ihmisellä esiintyvää Sarcoptes scabiei -punkin aiheuttamaa tartuntaa kutsutaan syyhyksi. Se leviää ihmisestä toiseen tavallisimmin läheisessä ja pidempään kestävässä ihokontaktissa. Tartunta voi harvemmin levitä myös vaatteiden tai vuodevaatteiden välityksellä. Eläinten kapipunkit voivat aiheuttaa ihmiselle ohimenevää kutinaa ja iho-oireita, mutta tartunta häviää yleensä itsestään.
Huomio
Miltä kapi näyttää eläimellä?
Kapin oireisiin kuuluvat voimakas kutina ja raapiminen sekä ihon hilseily, karstoittuminen ja karvanlähtö. Pitkälle edenneessä kapissa iho voi paksuuntua ja eläimen yleiskunto heikentyä voimakkaasti. Ketulla ja supikoiralla muutoksia esiintyy usein kyljissä, takapäässä, hännässä ja raajoissa.
Miten kapi tarttuu?
Kettujen ja supikoirien kapi voi tarttua esimerkiksi koiraan suorassa kosketuksessa sairaaseen eläimeen tai epäsuorasti eläimen pesästä tai makuupaikalta. Myös villieläinten kapipunkki voi lyhytaikaisesti tarttua ihmiseen ja aiheuttaa kutinaa. Luonnonvaraisia sairaita tai kuolleita eläimiä ei kannata käsitellä paljain käsin.
Vakava kapi voi heikentää villieläimen kuntoa huomattavasti. Kapia epäiltäessä eläintä ei pidä lähestyä tai yrittää käsitellä.
Miten kapia hoidetaan?
Lemmikin kapiepäily kuuluu eläinlääkärille. Diagnoosi voidaan varmistaa esimerkiksi ihosta otettavalla raapenäytteellä, ja eläinlääkäri valitsee eläimelle sopivan lääkityksen.
Ihmisen syyhy hoidetaan erikseen syyhyn hoito-ohjeiden mukaisesti. Apteekista on saatavana syyhyn itsehoitoon tarkoitettuja permetriiniä ja bentsyylibentsoaattia sisältäviä valmisteita. Samassa taloudessa asuvat ja muut lähikontaktit hoidetaan samanaikaisesti. Käytössä olleet tekstiilit pestään vähintään 50 asteessa tai käsitellään muulla terveydenhuollon ohjeistamalla tavalla. Jos diagnoosi on epävarma tai hoito ei tehoa, kannattaa hakeutua terveydenhuoltoon.
Miten lemmikin kapitartunnan riskiä voi vähentää?
Koiran pääsy kosketuksiin sairaiden tai kuolleiden villieläinten kanssa kannattaa estää. Myös villieläinten pesä- ja makuupaikkojen tutkimista on hyvä välttää alueilla, joilla kapia esiintyy. Jos lemmikillä ilmenee voimakasta kutinaa, karvanlähtöä tai ihomuutoksia mahdollisen villieläinkontaktin jälkeen, ota yhteyttä eläinlääkäriin. Luonnonvaraisia sairaita tai kuolleita eläimiä ei pidä käsitellä paljain käsin.
Muista nämä kapin ja syyhyn tartuntariskin vähentämisessä:
- Vältä läheistä ihokosketusta syyhyä sairastavan henkilön kanssa ennen asianmukaista hoitoa.
- Käsittele syyhyhoidon yhteydessä käytössä olleet vaatteet, pyyhkeet ja vuodevaatteet hoito-ohjeiden mukaisesti.
- Hoida syyhyä sairastavan kanssa samassa taloudessa asuvat ja muut lähikontaktit samanaikaisesti hoito-ohjeiden mukaisesti, jotta tartuntakierre saadaan katkaistua.
- Vältä koskemasta luonnonvaraisiin eläimiin tai raatoihin ilman suojakäsineitä.
- Älä päästä koiraa tai kissaa vapaasti tutkimaan ulosteita tai kuolleita eläimiä luonnossa.
Kapia esiintyy Suomessa villieläimissä jatkuvasti vaihtelevassa määrin, erityisesti ketuilla ja supikoirilla. Lemmikin voimakas kutina ja ihomuutokset kannattaa tutkituttaa eläinlääkärissä etenkin silloin, jos eläin on voinut olla tekemisissä villieläinten kanssa.
Vinkki! Voit lukea lisää syyhystä THL:n sivuilta. Tai Terveyskirjastosta.











