Amaryllis, joulun upea jaloritarinkukka
Amaryllis (kuva: Shutterstock)
Etelä-Amerikasta kotoisin olevia Hippeastrum-suvun lajeja, eli ritarinkukkia kutsutaan arkikielessä amarylliksiksi vaikka ne eivät virallisesti olekaan Amaryllis-suvun kasveja. Amaryllikset ovat lisänneet meillä 1980-luvulta lähtien jatkuvasti suosiotaan.
Markkinoilla on nykyisin huima määrä erilaisia amarylliksiä ja jokaiselle löytyy varmasti mieluinen lajike. Amarylliksen lajikkeet eroavat toisistaan muun muassa kukan värin, koon ja lukumäärän sekä kerrannaisuuden mukaan.
Joulun alla hankittu tai saatu amaryllis ei juurikaan hoitoa kaipaa. Multa pidetään niukasti kosteana ja tarvittaessa kastellaan haalealla vedellä (kukkavarsien tyvien kastumista vältetään). Älä kastele liikaa. Amarylliksen kukintaa voi hidastaa siirtämällä se viileämpään paikkaan.
Ohje
VINKKI: Amaryllis toimii mainiosti myös leikkokukkana. Etenkin liian pitkiksi venyneet kukkavarret kannattaa siis käyttää hyödyksi ja leikata maljakkoon. Varren tyven voi kiristää kuminauhalla, jotta ontto varsi ei "aukea" vedessä ja likaa vettä turhaan. Kukat säilyvät kauan – etenkin jos varsiin leikkaa aina uudet imupinnat veden vaihdon yhteydessä.
Amarylliksen hoito kukinnan jälkeen
Kukinnan jälkeen kuihtuneet kukat leikataan varsineen pois ja amarylliksen annetaan rauhassa kasvattaa lehtiään lämpimässä ja valoisassa paikassa. Lehdet keräävät voimia sipuliin seuraavan vuoden kukintaa varten.
Kukinnan jälkeen amaryllistä on myös hyvä lannoittaa viikoittain ruukkukasvi- tai sipulikukkaravinteella ja mullan annetaan kuivahtaa reilusti kasteluiden välissä. Kun hallanvaara keväällä on ohi, voi amarylliksen viedä myös ulos; mielellään varjoisaan paikkaan. Kannattaa kuitenkin tarkkailla, etteivät etanat pääse herkuttelemaan lehdillä.
Elokuussa lannoittaminen lopetetaan ja kastelua vähennetään. Pikku hiljaa kastelu lopetetaan kokonaan. Lokakuun aikana lakastuneet lehdet poistetaan ja sipuli viedään ruukkuineen kuivaan, pimeään ja viileään paikkaan (10–15 asteeseen).
Sipulin annetaan levätä pari–kolme kuukautta ilman vettä ja ravinteita, kunnes sipulista tulee uutta kasvua. Siinä vaiheessa sipuli otetaan ruukusta, juuret pestään huolellisesti vedellä ja se istutetaan uuteen multaan. Terveestä sipulista ei pidä kuoria irtosuomuja pois. Mahdolliset tytärsipulit voidaan jälleen istuttaa omiin ruukkuihinsa.
Sopivalla hoidolla saat amarylliksesi kukkimaan seuraavanakin vuonna.
Amarylliksen kasvattaminen sipulista
Amaryllisten kasvattaminen on erittäin helppoa ja niiden näyttävä kukinta todella komea. Kokeile siis rohkeasti, kuinka amarylliksen kasvattaminen sipulista sujuu; valitse mieleisesi lajike ja kasvata oma amarylliksesi. Oikealla hoidolla amaryllis on monivuotinen ja kukkii upeasti vuodesta toiseen!
Sipuli
Amarylliksen sipulin koko ja kukkavanojen määrä on suorassa yhteydessä toisiinsa eli mitä suurempi sipuli, sitä varmemmin useita kukkavanoja. Sipulin koko vaikuttaa luonnollisesti myös hintaan.
Sipuleita voi säilyttää ennen istutusta pimeässä, noin 10 asteen lämpötilassa. Ennen istutusta sipulia voidaan pitää muutamia tunteja pystyasennossa haaleassa vedessä. Näin juuristo täyttyy vedellä ja juurtuminen nopeutuu. Vain juuret – ja enintään sipulin alaosa – saavat kastua.
Istutus
Istutusmullan tulee olla hyvin vettä läpäisevää, eli käytännössä hiekkapitoista kukkamultaa tai vaikka kaktusmultaa. Ruukku saa olla melko ahdas ja pohjassa pitää olla reikä, jotta liika vesi pääsee valumaan pois. Mahdolliset pienet sivusipulit kannattaa poistaa ja ne voi halutessaan istuttaa omaan ruukkuunsa kasvamaan.
Ruukku täytetään mullalla niin, että sipulin "hartiat" ovat mullan pinnan yläpuolella. Sipulista tulee jäädä näkyviin vähintään kolmasosa tai mielellään jopa puolet. Liian syvälle istutettu sipuli pyrkii mätänemään, liian koholla oleva kaatuilee ja vaatii tuen. Multa tiivistetään tiukasti sipulin ympärille niin, ettei juuriston väliin jää ilmataskuja. Sipulin pitää pysyä ruukussaan sipulista nostettaessa. Multa kastellaan hyvin istutuksen jälkeen.
Valo ja kastelu
Kun amaryllis viedään valoisaan ja lämpimään paikkaan (20–24 astetta), niin sen kasvu alkaa nopeasti. Liiallinen kastelu ja vähäinen valonmäärä saattavat jarruttaa juurtumista ja venyttää tarpeettomasti kukkavarren pituutta. Tästä syystä multa kastellaan seuraavan kerran vasta, kun nuput ovat näkyvissä.
Jos kukinta näyttää alkavan liian aikaisin, siirretään ruukku viileämpään (n. 10 astetta). Nuppujen aukeamista taas voi nopeuttaa lämpimässä paikassa (max. 35 astetta). Noin puolimetrinen kukkavarsi kasvaa nopeammin kuin kasvin lehdet. Kastellaan niukasti, ettei kukkavarsi veny turhan pitkäksi. Kukinta alkaa lajikkeesta riippuen 5–7 viikon kuluttua istutuksesta.
Normaali kastelu aloitetaan, kun kukkavarsi on kasvanut jo reilut 5 cm. Isossa, mehevässä sipulissa on runsaasti kosteutta, joten multa saa olla melko kuivaa. Kukkavarsia voi kasvaa useitakin. Amarylliksen voi siirtää yöksi viileään, jolloin kukinta kestää pidempään.
Kun kukinta on ohi, leikkaa kukkavarsi tyveltä pois. Kukkavarren voi myös leikata maljakkoon. Tällöin siementen kehitys ei vie kasvilta voimia. Lehdet jätetään kasvamaan. Kesäksi kasvin voi viedä ulos. Kasvia hoidetaan kastelemalla maltillisesti ja lannoittamalla typpipitoisella lannoitteella.
Hoitotoimet lopetetaan syyskuun alussa ja lehtien annetaan lakastua. Sipuli/kasvi siirretään pimeään lepäämään. Sitä ei kastella. Paras lepolämpötila on 15–18 astetta. Kun kasvi on levännyt noin kolme kuukautta, uuden nupun pitäisi olla tulossa ja kasvi istutetaan uuteen multaan.
Katso mitä amarylliksestä kerrotaan Kasvikortistossa.
Aiheeseen liittyvää
Tuomipihlaja - satoisa, kaunis, peittävä ja näyttävä
Viikon kysymys: Mikä kuvassa oleva kukka on?
Vinkit omenapuun valintaan ja hoitoon
Muiden kasvien istutusetäisyys tuija-aidanteeseen? Asiantuntija vastaa
Omenapuu sopii jokaiseen pihaan
Lannoitteena koiran uloste? Asiantuntija vastaa
Luetuimmat
Uusimmat