Lude tai lutikka – tunnetuin asuntojen tuholainen
Lutikat viihtyvät siellä missä ihmisetkin. (Kuva: Shutterstock)
Viime vuosina lutikkahavainnot ovat moninkertaistuneet ja lutikkamäärät nousseet dramaattisesti globaalisti. Havainnot eivät rajoitu Suomessa ainoastaan pääkaupunkiseudulle, vaan kyse on laajemmasta ongelmasta. Myös pienemmät paikkakunnat kärsivät näistä ikävistä ihmisen ja muiden nisäkkäiden verellä elävistä syöpäläisistä.
Syynä tähän on mm. lisääntynyt matkailu; lutikat kulkeutuvat matkatavaroiden mukana. Myös lisääntynyt kansainvälinen kauppa tuo maahamme tuholaisia. Suomen kylmä talvikaan ei estä näitä sisätiloissa viihtyviä tuholaisia vakiinnuttamasta paikkaansa esim. hotellihuoneissa tai huoneistoissa, vaan ne ovat kotonaan siellä, missä ravintoakin on tarjolla.
Lutikoiden tai muidenkaan tuhoeläinten löytymistä ei ole syytä salailla, vaan ongelmaan tulee reagoida välittömästi ja tarvittaessa kutsuttava paikalle tuholaistorjunnan ammattilainen. Asunto-osakeyhtiöissä tiedon välitys isännöitsijöille tai muulle kiinteistöstä vastaavalle taholle on ensisijaisen tärkeää.
Jo pelkän lutikkaepäilyn takia kannattaa olla yhteydessä, sillä lutikka lisääntyy nopeasti. Niiden torjunta on paljon vaikeampaa, jos kanta on päässyt kasvamaan rauhassa. Mikäli lutikat ovat päässeet pesiytymään huonerakenteisiin, niiden tuhoaminen ei käy kovin yksinkertaisesti – ne voivat lymytä jopa vuoden piilossa ilman ravintoa.
Huomio
Näin tunnistat lutikan
Koko ja väritys
- Aikuinen lutikka on 4–6 mm:n mittainen ja muistuttaa omenan siementä. Vartalo on leveä ja ovaalinmuotoinen, noin luottokortin paksuinen.
- Väriltään aikuinen on keltainen tai ruskea, mutta lutikka, joka ei ole ruokaillut, näyttää lähes läpikuultavalta.
- Nymfit ovat pieniä, pyöreitä, kermanvaaleita ja noin 1 mm:n kokoisia.
- Munat ovat pieniä ja kermanvaaleita, noin 1 mm:n kokoisia. Ulkonäöltään muna muistuttaa riisinjyvää.
Huom! Luteet käyttävät ravinnokseen ihmisen verta.
Merkkejä lutikoista
Lutikoiden esiintymisen voi huomata verijäljistä lakanoissa, tummista ulostejäljistä tai luoduista nahankappaleista oleskelupaikkojen läheisyydessä.
Öinen kuokkavieras
Lutikat viettävät suurimman osan aikaansa turvapaikoissaan piileksien. Ne seuraavat ihmisen tuottamaa lämpöä ja hiilidioksidia, hakeutuen vuoteessa nukkuvien paljaalle iholle imemään verta. Puremajälkiä ilmestyy öisin ja tavallisimmin ne sijaitsevat pinnallisten verisuonten läheisyydessä kaulalla, käsissä ja jaloissa.
Purema ei ole kivulias, mutta puremien aiheuttamat jäljet ja turvotus ovat yleisimmin tunnistettavissa punaisina kohonneina paukamina. Osalle ihmisistä ei jää jälkiä.
Tarkasta nämä paikat
Yleensä lutikat piiloutuvat lähelle sänkyä tai noin 1–2 metrin päähän siitä. Lutikoiden esiintymisen voi huomata tummista ulosteläikistä, jotka näyttävät pieniltä mustilta pisteiltä. Vuodevaatteissa saattaa olla näkyvissä myös pieniä punertavia veritahroja tai juovia.
Etsiessäsi merkkejä lutikoista, tarkasta erityisesti kaikki ravinnonlähteen lähellä olevat paikat; vuodevaatteet, sijauspatja ja patja – erityisesti saumat, napit ja reunat. Lisäksi tulee tarkastaa vuodetta ympäröivät alueet ja kalusteet sekä niiden taustat tarkasti.
Saastunut tila rajataan tarkastamalla ja eristetään siten, että luteiden kulkeutuminen esimerkiksi tekstiilien ja välineiden mukana muualle rakennukseen estyy. Huoneessa ei saa käyttää välineitä, jotka myöhemmin siirretään tilan ulkopuolelle.
Huoneista pois toimitettavat tavarat on syytä kääriä muoveihin tai jätesäkkeihin niin, ettei lutikoita pääse putoilemaan kuljetuksen aikana pois tavaroista.
Lutikkakoira avuksi
Hyvä perustarkastus on onnistuneen lutikkatorjunnan kannalta erittäin tärkeää. Koulutettu lutikkakoira löytää lutikoiden piilopaikat nopeasti ja tehokkaasti. Tällöin myös torjunta päästään aloittamaan viipymättä.
Koirat kykenevät haistamaan lutikan kaikki kehitysasteet, jopa elävät munat, joita ihmisen on vaikea erottaa. Lutikkakoira onkin tarkin ja varmin tapa puuttua lutikkaongelmaan ajoissa, koiran tarkkuus lutikoiden eri kehitysasteiden havainnoinnissa on jopa 96 %.
Lutikkakoiran käyttäminen on ainoa varma keino havaita tuhoeläimet rakenteiden takaa avaamatta tai rikkomatta niitä ja sen avulla lutikoiden piilopaikat voidaan löytää yhdellä tarkastuskerralla ilman, että aikaa ja kustannuksia kuluisi useampaan kartoitukseen.
Lutikkakoira paikallistaa, ammattilaiset suorittavat tuhoamisen
Lutikkakoirat on koulutettu ensisijaisesti tuholaistorjujien työn tueksi. Koirat auttavat paikallistamaan ongelma laajuuden esimerkiksi taloyhtiöissä, joissa asukkaat eivät itse ehkä ole vielä ongelmaan havahtuneet. Näin ongelmaan päästään käsiksi ennen kuin se ehtii levitä ja torjunta-aika talossa jää lyhyeksi.
Koirien avulla vältetään turhaa torjuntaa ja kemikaalien käyttöä kohteissa, joissa ongelmat eivät johdu lutikoista ja saastuneissa kohteissa taas voidaan torjunta kohdistaa tarkemmalle alueelle.
Torjunnan onnistuminen voidaan varmistaa torjuntojen jälkeisellä koiratarkastuksella, selvittämällä onko lutikoita tai niiden munia jossain piilossa vielä myrkytyksen jälkeenkin. Jos munia on jäänyt rakenteisiin, ongelmat alkavat pian uudelleen, kun nymfit kuoriutuvat.
Luteiden hävittäminen
Luteiden hävittäminen vaatii kokemusta ja asiantuntemusta kemikaalien käytöstä ja aina ammattimaisen tuholaistorjunnan. Torjuntaa tehdään mekaanisesti (ansat, imurointi, pesut), fysikaalisesti (lämpö- ja kylmäkäsittelyt) ja kemiallisesti (torjunta-aineet).
Torjunnoissa on syytä varautua siihen että lähes kaikki paikat on tarvittaessa käsiteltävä ja joissain tapauksissa tavaroita sekä kalusteita joudutaan ehkä hävittämään. Tämä kaikki vaatii aikaa, koska luteet pääsevät joka paikkaan.
Torjunnan kustannuksista vastaa tilaaja. Esimerkiksi asunto-osakeyhtiöissä tulee sopia isännöitsijän tai muun kiinteistöstä huolehtivan tahon kanssa miten kustannukset jakautuvat.
Tilanteeseen vaikuttaa myös onko kyse yhden huoneiston vai useamman tai koko talon torjunnasta.
Itse tehty torjunta
Itse tehtyinä edistävinä toimenpiteinä voi esimerkiksi pestä tekstiilit vähintään +60 asteessa tai pyöräyttää ne vähintään tunnin ajan kuivausrummussa +50 asteessa. Lutikka kuolee -18 asteessa, joten pienempiä eriä voi myös pakastaa hyvin muovipussiin suljettuna.
Tuholaisten esiintymiseltä ei voida täysin välttyä niin kauan kuin niitä kulkeutuu ihmisten, matkatavaroiden ja huonekalujen mukana paikasta toiseen. Pitämällä tilat hyväkuntoisina ja puhtaina vähennetään tuhoeläinten ravinnonsaanti- ja piileskelymahdollisuuksia, ja näin estetään niitä vakiinnuttamasta paikkaansa.
Muista pysyä valppaana matkoillasi ja noudattaa näitä ohjeita:
- Tarkista sängynpohja. Siellä ei tulisi olla pieniä tummia pisteitä.
- Älä säilytä matkalaukkua sängynalla. Älä myöskään pidä matkalaukkua vaatekaappinasi ja avoinna lattialla.
- Laita sängynjalkoihin luteiden kiipeämisen estävät muovikupit.
Lähde: Anticimex Oy, Mirva Helin