Puilla näyttävyyttä pihalle

Nopeakasvuisimmatkin puut kasvavat hitaasti, joten uudistontille kannattaa istuttaa puut heti kun mahdollista. Jos taas tontilla kasvaa ennestään hyväkuntoisia, kauniita puita, kannattaa niiden säilyttämiseksi nähdä vaivaa. Uudistalonkin pihapiiri tuntuu pian jo valmiilta, vaikka pihassa ei kulkureittien ulkopuolella olisi kuin nurmikkoa ja muutama täydessä kasvussaan oleva puu tai kookkaampi pensas. Tai kuvitelkaapa talonne satavuotiaan puuyksilön viereen.

Ennen rakennustöiden aloittamista – tai jo tonttia valitessa – kannattaa siis uhrata hetki myös tontin kasvillisuuden tarkasteluun. Muutama hyväkuntoinen yksilö kannattaa jättää paikoilleen ja eristää niiden kasvualue rakennustöiden ulkopuolelle. Nuoria puita voidaan myös siirtää sivuun rakentamisen tieltä, istuttaa väliaikaisesti sivummalle ja siirtää kasvupaikalleen heti kun se on mahdollista.

Pihapuita valitessa myös tammet ja jalopähkinät kannattaa muistaa. Havupuista serbiankuusi on kestävä ja kookas. Ikivihreinä havupuut tuovat väriä ja näkösuojaa myös talvella. Koristearvoa on lisäksi erilaisilla hedelmäpuilla, joista voi valita niin koristelajeja kuin perinteisiä, satoa tuottavia lajikkeitakin.

Vältettäviä pihapuita puolestaan ovat poppelit ja pajut, joiden voimakkaat juuristot täyttävät helposti salaojat. Esimerkiksi pylväshaapaa ei pitäisi istuttaa lähelle rakennuksia ja terijoensalava vie paljon tilaa ja aiheuttaa kasvaessaan ongelmia rakenteille. Pajukasvina terijoensalava on kuitenkin nopeakasvuinen valinta vaikkapa näkösuojaa tuomaan.

Puu pitää valita myös käytettävissä olevan tilan mukaan. Pieneen tilaan tulee valita pieni puu ja tilavaan paikkaan iso. Pieniä puita ja erikoismuotoja voi käyttää myös yksityiskohtina isommassa kokonaisuudessa; esimerkiksi osana laajempaa istutusryhmää tai vesiaiheen äärellä. Isoja puita ei kuitenkaan tule istuttaa pieneen tilaan, sillä pian ne olisivat paikkaan aivan liian suuria. Useimmat lajit kärsivät toistuvasta leikkaamisesta ja kasvun rajoittamisesta ja heiketessään altistuvat myös erilaisille kasvitaudeille. Jos taas on valmis muutaman vuoden kuluessa harventamaan istutuksiaan, niin väliaikaiseksi täytteeksi tai muiden suojaksi voi isommaksikin kasvavan puun istuttaa.

Pihapuuta valitessa yksi tykkää kauniista kukinnasta, toiselle on tärkeintä upea syysväri ja kolmas halajaa isoja lehtiä ja peittävyyttä. Talvenkestävyys ja tuholaisarkuus on otettava huomioon joka tapauksessa. Myös kävyt, hedelmät saattavat vaikuttaa valintaan. Uudelle pihalle kannattaa istuttaa ensimmäiseksi puut, koska osa on hyvinkin hidaskasvuisia.

Pieneen pihaan ei kannata valita tammia (Quercus robur) tai metsävaahteroita (Acer platanoides), jotka varjostavat laajoilla latvuksillaan koko pihan. Sinne sopivat mm. pilarikatajat (Juniperus communis f. suecica), muita kuusia kapeampi serbiankuusi (Picea omorika), pilarituija (Thuja occidentalis ’Columna’, ’Fastigiata’), kartiotuija (Thuja occidentalis ’Brabant’, ’Holmstrup’, ’Pyramidalis’), marjakuuset (Taxus), pylväspihlaja (Sorbus aucuparia ’Fastigiata’), pylväshaapa (Populus tremula ’Erecta’) ja siivosenlehmus (Tilia x vulgaris ’Siivonen’).

Myös puiden riippamuodot ovat hyviä valintoja: esimerkiksi riippapihlaja (Sorbus aucuparia ’Pendula’), riippajalava (Ulmus glabra ’Pendula’), sateenvarjojalava (Ulmus glabra ’Camperdownii’), riippahernepensas (Caragana arborescens 'Pendula') ja riipparaita (Salix caprea ’Pendula’).

Suureen pihaan tuovat uljautta mm. balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum), lehmukset (Tilia), salavat ja pajut (Salix), poppelit (Populus), saarnit (Fraxinus), männyt (Pinus), kuuset (Picea), pihdat (Abies), lehtikuuset (Larix).

Kauniita kukkijoita ovat mm. arka ruusuorapihlaja (Crataegus x media ’Paul’s Scarlet’) ja hieman kestävämpi ja vaaleampi kukkainen helmiorapihlaja (Crataegus x mordenensis), erilaiset omenapuut (Malus), kirsikat ja tuomet (Prunus).

Juurtumisaikana, ainakin ensimmäisen kasvukauden ajan, huolehditaan taimen kastelusta. Vie oman aikansa kunnes astiataimen juuret kasvavat riittävästi pohjamaahan saadakseen sieltä vettä. Niinpä taimia kastellaan keväällä ja kesällä kaksi kertaa viikossa. Pensaille annetaan istutusvaiheessa 10–20 l vettä/taimi, puille muutama kymmenen litraa. Istutuksen jälkeen jokaisella kastelukerralla annetaan kymmenen litraa pensasta kohden. Mullan on kastuttava syvältä. Päivittäisestä parin litran liruttelusta on enemmän haittaa kuin hyötyä; juuret kasvavat kosteaan pintamaahan sen sijaan, että niiden pitäisi kasvaa syvälle.

Kotiuduttuaan puut ovatkin sitten pihan helppohoitoisimpia kasveja; puut viihtyvät saadessaan kasvaa rauhassa. Nuorea puuta voidaan toki hienovaraisin kasvatusleikkauksin ohjata kehittymään yksirunkoiseksi – ja hedelmäpuita kasvamaan avoimeksi ja satoa tuottavaksi. Lannoittamista puut eivät oikeastaan tarvitse.

Vanhoilla pihoilla – ja vanhojen puiden kohdalla - puiden kuntoa kannattaa tarkkailla. Latvastaan kuivuneen koivun tai ränsistyneen kuusen voi välittömästi poistaa, mutta muuten pelkkä ikä ei ole peruste puun kaatamiselle; lahous ja onttous kuuluvat esimerkiksi vanhojen tammien ja lehmusten luonteeseen. Jos jonkin puun kunto huolettaa, eivätkä omat taidot arviointiin riitä, niin paikalle kannattaa kutsua arboristi. Hänellä on tietoa ja kokemusta, mutta joskus myös laitteita; kuten puun lahon etenemistä mittaava tutka.

Puilla saat näyttävyyttä ja korkeutta pihallesi, vuosikymmeniksi. Suunnittele ja valitse, istuta huolella, hoida harkiten ja nauti vehreästä kasvusta!