Tärkeimmät ja kauneimmat joululaulut

No onkos tullut kesä nyt talven keskelle,
ja laitetaankos pesä myös pikkulinnuille.Jo kuusi kynttilöitä on käynyt kukkimaan,
pimeitä talven öitä näin ehkä valaistaan.

Elettiin vuotta 1971. Kyläkoulun joulujuhlat olivat huipennusvaiheessaan. Olin vasta 4-vuotias, mutta pääsin silti mukaan. Olivathan molemmat vanhempani koulun opettajia. Yhtäkkiä kuulimme, kuinka puinen kävelysauva jyski tasaisesti koulun lankkulattiaan – tunnelma sähköistyi. Punanuttuinen, valkopartainen pukki saapui suuri lahjasäkki selässään. Kohta lapset saisivat joulupussit, mutta ensin piti tietenkin laulaa. Pukki seisoi juhlasalin näyttämöllä ja aloitti komeasti: NO ONKOS TULLUT KESÄ... Silloin pomppasin penkille seisomaan ja kajautin järkyttyneenä, että TOIHAN ON MUN ISÄ! Sitten kuluikin aika monta vuotta, ennenkuin suostuin siihen, että pukki saa meille jälleen tulla...

Tarina lähetettiin meille veikeällä nimimerkillä: "Uskon silti pukkiin"

Kuuntele laulu täältä>>

Tuo armon valkokyyhky
Nyt viestin maailmaan
Jo laantuu tuskan nyyhky
Käy toive versomaan
On pyhä jouluyö
On juhla jumalainen
Messiaan synnyinyö

Olimme kahdeksanhenkinen perhe. Jouluaattona, kun pukki oli lähtenyt ja lahjat avattu, lauloivat isä ja äiti yhdessä Tuo armon valkokyyhky. Tämä on edelleen kauniina muistona joulusta ja vanhemmistani.

- Lea P., Puuppola -

Kuuntele laulu täältä>>

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan,
Joulu joutui jo rintoihinkin.
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan
Jo pirtteihin pienoisihin.
Mutt' ylhäällä orressa vielä on vain
Se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain.
Ja vaiennut vaikerrus on vankilan.
Oi, murheita muistaa ken vois laulajan?

Lauloin ihanaa laulua RAKKAALLE ISOÄIDILLENI KOPRAN MAMMALLE niin kauan, kun sain laulaa, vuoteen 1968 asti. Jouluna 1969 ei mammaa enää ollut, hän nukkui ikiuneen marraskuussa 1969. Se joulu oli niin surullinen – ikävöin 16-vuotiaana ihanaa, rakasta mammaa todella paljon.

- Sirpa R., Harjavalta -

Sylvian joululaulu on äärimmäisen tärkeä myös Turengissa asuvalle Eeva Liisa S.:lle.

Olen syntynyt jouluaamuna klo 6. Tarinani kuulin lapsena ja nuorena joka joulu, äiti sen kertoi, joskus isäkin. Isä joutui viemään äitini sairaalaan potkukelkalla. Juuri, kun kirkonkellot soittivat ennen joulun jumalanpalveluksen alkua, isälle tuttu mies oli reellään matkalla kirkkoon, pysähtyi, huomasi tilanteen ja niin äitini saikin rekikyydin sairaalaan. Siellä oli ollut käytävän päässä iso valaistu enkeli ja radiossa soi Sylvian joululaulu. Äitini sanoi, että sitä näkyä ja laulua hän ei unohda koskaan. Ja niin minä synnyin ja kuuntelen yhä joka joulu Sylvian joululaulua, vaikka ensimmäisestä rekiretkestäni tulee kuluneeksi nyt jouluaamuna 73 vuotta.

Kuuntele laulu täältä>>