• Etusivu
  • Kasvillisuus

Valamonruusu ja koristeheinät

Rakentajan toimitus
Julkaistu 30.06.2006Päivitetty 05.05.2022
20067_280.jpg

Valamonruusu (Rosa 'Splendens')


Valamonruusun

uhkein kukinta ajoittuu heinäkuuhun. Eteläisimmässä Suomessa ensimmäiset kukat tosin avautuvat jo kesäkuun puolella. Valamonruusu on yksi kestävimmistä ja kauneimmista pensasruusuistamme. Se menestyy VI-vyöhykkeellä suojaisimmilla paikoilla Etelä-Lapissa. Lajike viihtyy tavallisessa keskiravinteisessa mullassa, joka kuivahtaa ajoittain. Pensas ei ole yhtä yleinen muualla Euroopassa.

Harvalla kasvilla on yhtä loistavan punaiset kukat kuin valamonruusulla. Kirkkaankeltaiset heteet erottuvat hyvin teriön keskellä. Kukat ovat yleensä 6–7 cm leveitä ja lähes yksinkertaisia. Ne kehittyvät edellisenä kesänä kasvaneisiin versoihin. Päärynänmuotoisia, vihreitä kiulukoita muodostuu paljon, mutta harvoin ne ehtivät kypsyä punaisiksi.

Pystyhaaraisesta pensaasta tulee 150–200 cm korkea. Edellisen kesän versot ovat vihreitä tai ruskehtavia. Kukkivissa haaroissa on vähän piikkejä, mikä tekee valamonruususta miellyttävän hoitaa. Heleänvihreät lehdet eivät ole erityisen alttiita härmälle. Pensas leviää hyvin, sillä juurivesoja muodostuu runsaasti.

Monivuotiset koristeheinät


Heinät ovat tulossa suomalaisiin puutarhoihin. Useimpia tässä mainittuja lajeja viljellään vielä vähän verrattuna jo perinteisiin

viiruhelpiin

sekä

sini

- ja karhunnataan. Kultatesma,

siniheinä

, rantavehnä ja mammuttiheinä ovat seuraavaksi yleisimpiä.

Heinien kapeat tai miekkamaiset, ehytlaitaiset lehdet erottuvat muiden kasvilajien soikeista, pyöreistä ja liuskoittuneista lehdistä. Tuulipölytteisten heinien ei tarvitse houkutella hyönteisiä voimakasvärisillä, suurilla kukilla. Kukintojen keveys sekä kellertävät ja hopeiset sävyt tulevat parhaiten esiin sivu- ja vastavalossa.

20067_281.jpg

Erityisesti suurikokoiset helpit, ruo’ot ja mammuttiheinä tuovat maisemaan ääntä ja liikettä. Korret kahisevat tuulessa huojuessaan. Lisäksi heinät ovat komeita talventörröttäjiä.

Kasvualustan syvyydeksi sopii useimmille koristeheinille sama kuin kukkiville perennoille eli 20–40 cm. Isokokoisille lajeille, kuten mammuttiheinä, varataan 40–60 cm paksu multakerros.

Kelta- ja valkoviiruiset koristeheinät ovat haluttuja kotipihoissa. Ne eivät yleensä leviä niin helposti ja tarvitsevat enemmän valoa kuin vihreälehtiset nimilajit. Tällaisia ovat keltaviiruinen kirjopuntarpää sekä valkoviiruiset kirjoheinäkaura ja talvenkestävä kirjosiniheinä.

mammuttiheinä
mammuttiheinä

Kokonaan keltalehtinen kultatesma on pieni, kestäväksi osoittautunut lajike varjoon. Yleisin koriste-heinämme viiruhelpileviää edellisistä poiketen niin voimakkaasti, että sen juuristo kannattaa rajata.

viiruhelpi
viiruhelpi
sininata
sininata

Maanpeittäjiksi tarvitaan matalahkoja, nopeasti leviäviä lajeja, kuten nuokkuhelmikkä, lehtotesma, mäkilehtoluste sekä ainavihannat, varjossa viihtyvät puistonurmikka ja isopiippo. Myös talvehtivalehtiset mättäitä muodostavat nurmi- ja metsälauha soveltuvat maanpeittäjiksi, sillä ne siementävät voimakkaasti.

Pienet heinät ovat tavallisesti mätästäviä. Nadat ja siniheinä muodostavat puolipallomaisia lehtituppaita ja leviävät hillitysti. Paahteessa viihtyvä sininata talvehtii lumen suojassa hyvin läpäisevässä maassa. Natojen vanhat mättää jaetaan noin viiden vuoden välein, kun ne ruskistuvat keskeltä. Vihreälehtinen karhunnata voi paremmin kevyessä varjossa. Luonnonvarainen, himmeänvihreä lampaannata on kestävä vaihtoehto edellä mainituille nadoille. Siniheinällä on korkea, suppilomainen mätäs ja lehdistön ylle kohoava kapea röyhykukinto. Laji on yksi upeimmista luonnonvaraisista heinistämme.

Suuria koristeheiniä kaipaava voi istuttaa koristekastikkaa, mammuttiheinää ja rantavehnää. Koristekastikka leviää hillitysti, ja tunnetuin lajike ’Karl Foerster’ näyttää talvehtivan hyvin Suomessa. Lajikkeella on pysty mätäs, josta sulkamaiset kukinnot kohoavat. Mammuttiheinä on komeimmillaan syksyllä suihkulähdettä muistuttavien kukintojen tultua hopeisiksi. Mammuttiheinän tiedetään talvehtivan ainakin Etelä-Suomessa. Se leviää voimakkaasti juurirönsyillä, kuten myös meillä luonnonvarainen rantavehnä, jonka upean siniset, leveähköt lehdet kehittyvät kauneimmiksi paahteessa.

20067_286.jpg
Kasvillisuus
Kiinnostuitko? Tilaa Puutarha.net-uutiskirje
Oletko multasormi, maailmanluokan puutarhuri tai innokas kaikkien kasvien kokeilija? Puutarha.net-uutiskirjeestä saat viikoittain ideoita, ohjeita, infoa ja inspiraatiota suoraan sähköpostiisi. Tutustu muiden pihan- ja puutarhanhoitajien kokeiluihin ja kokemuksiin, nappaa talteen arvokkaat asiantuntijavinkit, ohjeet ja tuoteideat tai yksinkertaisesti fiilistele kasvi- ja kukkaloistoa tai mielenkiintoisia harvinaisuuksia.

Aiheeseen liittyvää

20226_78541.jpg
Luonnonkasvit puutarhassa
Aina ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan, vaan erilaisia luonnonkukkia voi ihailla kotipuutarhassaankin. Moni viherpeukalo tuo usein mukanaan pieniä löytöjä matkan varrelta ja istuttaa ne pihalleen. Kauniita luonnonkasveja leviää puutarhaan myös itsestään.
20149_40853.jpg
Suppilovahvero
Suppilovahverot viihtyvät nuorissa kuusikoissaTämä herkullinen sieni on nimittäin kuusen aisapari. Varsinkin nuorehkot ja kosteat sekametsät ovat suppilovahveron kasvupaikkoja. Sieni viihtyy kuusen läheisyydessä ja kun sieniesiintymän löytää, niin esiintymä on tavallisesti laaja. Myös hirvien asuinalueilla näitä maukkaita luonnon ihmeitä esiintyy, sillä ne ovat hirvien suosiossa.Suppilovahvero kasvaa yleisenä Etelä- ja Keski-Suomessa. Niitä löytää melko myöhään syksyllä syyskuusta marraskuuhun. Hyvinä satovuosina sitä esiintyy selvästi enemmän kuin lähisukulaista kantarellia.Ps. Sientä on hankala paikallistaa, sillä ne kasvavat sammaleeseen syvälle uponneina. Mutta kun silmä on tottunut maastoon ja ensimmäinen suppilovahvero on löytynyt, niin sen jälkeen vahveroita näkee joka puolella!
20176_49452.jpg
Hedelmäpuut sopivat jokaiseen pihaan
Hedelmäpuu on kotipuutarhassa niin hyötykasvi kuin koristepuukin. Kevään hehkeyttä korostavat upeat kukinnat; ensimmäisenä kukkaan ehtivät kirsikkapuut, heti perään kiirehtivät luumupuut ja niiden jälkeen pihat täyttyvät omenankukista. Jos pihan aurinkoisella puolella on tilaa usealle puulle, niin eri lajit myös täydentävät toisiaan!
Puutarhanet_kuvaa_ei_loytynyt_1920x1080.jpg
Usein kysyttyjä kysymyksiä kasvihuoneen huollosta ja käytöstä
Mitä huoltoa kasvihuoneeni tarvitsee?Liukuoven laakerit kannattaa öljytä vuosittain. Syksyllä, kun olet tyhjentänyt kasvihuoneen kaikesta kasvijätteestä, pese kasvihuone sisältä kuumalla vedellä ja mäntynestesaippualla. Pese kasvihuone ulkopuolelta keväisin.Minulla on vihreärunkoinen kasvihuone, tarvitseeko sitä maalata usein?Ei tarvitse, kasvihuoneesi runko on polttomaalattua alumiinia ja kestää vähintään kymmenen-viisitoista vuotta ilman huollon tarvetta.Kestävätkö muoviset kennolevyt pohjoista ilmastoa?Kestävät hyvin. Kennolevyjen materiaali on polykarbonaattia, joka on erittäin iskunkestävä ja sitkeä materiaali, ei naarmuunnu helposti ja on käytännössä särkymätön. Kennolevyn UV-suojaus kestää koko kasvihuoneen käyttöiän. Polykarbonaatti kestää lämpötiloja -100... +120°C . Liuottimia tai voimakkaita pesuaineita ei saa käyttää kennolevyjen pesuun. Kennolevyn hyvä lämmöneristyskyky tekee siitä erinomaisen materiaalin kasvihuoneisiin.Miten suojaan kasvihuoneeni talvella?Suosittelemme kasvihuoneen peittämistä esimerkiksi kevytpeitteellä. Tavallinen lumikuorma ei vahingoita kasvihuonetta, mutta puista tai räystäiltä tippuvat lumipaakut voivat niin tehdä. Kiristä kevytpeite huolellisesti, lepattava peite rikkoutuu helposti.
201911_61370.jpg
Vihannesten sadonkorjuu ja varastointi
Syksyllä sato kypsyy - mutta milloin on oikea aika kerätä satoa? Vihannesten sadonkorjuun aika on silloin, kun ne ovat tuleentuneet. Jos hallanvaara uhkaa, niin tuleentumista on mahdollista nopeuttaa poistamalla naatisto. Ensimmäisten kylmien öiden jälkeen on nimittäin paras alkaa sadonkorjuuseen; pakkanen vahingoittaa suurta osaa vihanneksista niin, ettei niitä kannata varastoida. Huom! Sadonkorjuuta ei pidä tehdä sateella.
20077_5967.jpg
Elokuun nimikkokasvit
Monikäyttöinen tyrniMonikäyttöinen tyrni Alkuperäiseen kasvillisuuteemme kuuluva tyrni (Hippophaë rhamnoides) on todellinen monikäyttöpensas, jota istutetaan terveellisten marjojen, hopeisen lehdistön ja maansitomiskyvyn takia. Lisäksi kasvi menestyy karussakin maassa eikä kaipaa jatkuvaa leikkaamista. Kirpeät marjat keitetään mehuksi tai niistä valmistetaan marmeladia. Kotimaiset tyrnilajikkeet menestyvät Pohjois-Suomessa saakka ja ne ovat terveitä. Pensaat kasvavat 2–5 metriä korkeiksi, mutta niiden kasvutapa, tiheys ja piikkisyys vaihtelevat lajikkeen mukaan.

Luetuimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton

Uusimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton