TAKAISIN

Huonekasvien lannoitus kasvukaudella

Päivitetty: 15.3.2021
Lannoittaminen aloitetaan varovasti keväällä, kasvun alkaessa. Uudessa, juuri vaihdetussa mullassa elelevät kasvit eivät tarvitse lannoitusta ainakaan ensimmäiseen kuukauteen. Kasvun kiihtyessä ja nuppu- sekä kukintavaiheessa lannoitusta lisätään. Elokuussa lannoitusta jo vähennetään, ja syyskuussa se vähitellen lopetetaan. Eräät kasvit eivät pidä ravinteista, esimerkiksi kaktusten ja mehikasvien kasvu saattaa vääristyä liikalannoituksesta.
1920Palmuvehka

Lannoitteen valinta

Yleislannoitteet sopivat suurin piirtein kaikille kasveille. Jotkut lannoitteet on tehty nimenomaan viherkasveille, toiset taas auttavat kasvia kukkimaan runsaammin. Lisäksi kasvien ravinteidentarve vaihtelee erilaisten kasvuvaiheiden mukaan. Kiivaassa kasvuvaiheessa tarvitaan runsaasti typpeä (N), itämis- ja kukintavaiheessa taas fosforia (P) ja vastustuskyvyn parantamiseen kaliumia (K). Lisäksi fosfori kasvattaa kukintojen kokoa, ja kalium auttaa kasvattamaan tukevan varren ja muodostamaan terveitä kukintoja. Liiallinen typpi taas voi jopa viivästyttää kukintaa. Niinpä lannoitteen NPK-arvoja (pääravinteiden sisältöä) kannattaa ihan oikeasti tutkia.

Lannoitteet sisältävät yleensä riittävästi lisä- eli sivuravinteita, joita ovat kalsium (Ca), rikki (S) ja magnesium (Mg), sekä kasvien tarvitsemia erilaisia hivenaineita.

Merileväuutetta voidaan käyttää lannoituksen lisänä ja lepokauden kasvinhoitoaineena. Se kiihdyttää mullassa olevien hyödyllisten mikro-organismien toimintaa, ja täten tehostaa kasvien ravinteidenottoa.

Lannoitustapoja on useita


Eniten käytetään veteen sekoitettua lannoitenestettä tai -jauhetta. Kasville suotuisinta on antaa lannoitetta joka kastelun yhteydessä, mutta tällöin liuoksen täytyy olla mietoa. Jos lannoitetta annetaan vain kerran pari kuukaudessa, liuos voi olla väkevämpää. Silloin on kuitenkin vaarana, että erittäin kuivassa multapaakussa väkevä liuos ”polttaa” juuria, ja kasvi kärsii. Mietoa lannoiteliuosta voi hienojakoisena sumuna suihkuttaa myös lehdille (ei karva- ja nukkapintaisille). Etenkin lehtien alapinnoille sumutetun lannoiteliuoksen vaikutus on melko nopea. Mullanvaihdon jälkeinen lannoitus aloitetaan aina laimealla liuoksella.
1920vehkanature-3274620_1920
Multaan upotettavat lannoiterakeet, -helmet, -lastut ja -puikot annostellaan ohjeiden mukaan. Nämä ovat yleensä hitaasti liukenevia valmisteita, joita on helppoa lisätä mullanvaihdon yhteydessä. Niitä ei lisätä enää myöhään syksyllä, jotta lannoitusvaikutus ei jatku lepokaudelle. Muutenkin pari lannoituskertaa kasvukauden aikana yleensä riittävät, joten ne ovat helppokäyttöisiä. Ohjeista selviää tarkemmin liukenemismekanismi; yleensä kastelu ja lämpötila vaikuttavat liukenemismääriin.

Esimerkiksi sarvilastu on naudan sarvesta höyläämällä ja kuumentamalla valmistettu pitkävaikutteinen typpi- ja fosforilannoite, mikä sopii nimenomaan ruukkukasveille. Sarvilastun ravinteet ovat eloperäiseen aineeseen sitoutuneena, hidasvaikutteisessa muodossa. Ne vapautuvat kasvin käyttöön vähitellen sarveisaineen hajotessa mullassa. Sarvilastu on vanhastaan tunnettu arvokkaana kukkien lannoitteena. Se edistää kasvien kukintaa ja antaa niille tasaisesti välttämättömiä ravinteita myös silloin, kun normaali hoitolannoitus on jostain syystä päässyt unohtumaan. Sarvilastua käytetään peruslannoituksena, sekoitettuna pohjamultaan, esimerkiksi istutettaessa kasveja isoihin ruukkuihin tai -altaisiin. Lannoitusvaikutus kestää jopa useita vuosia.

Lepokausi


Lepokausi kestää lokakuulta maaliskuulle. Tällöin ei lannoiteta, vaan kasveja hoidetaan vain merilevävalmisteella, jota voidaan antaa kasteluveden mukana tai sumuttaa suoraan lehdille.
1920decoration-1844906_1920