• Etusivu
  • Kasvillisuus

Huonekasvien lannoitus kasvukaudella

Rakentajan toimitus
Päivitetty 07.03.2023
20233_77298.jpg

Ruukkukasvien lannoitus aloitetaan taas keväällä. (Kuva: Shutterstock)

Lannoittaminen aloitetaan varovasti keväällä, kasvun alkaessa. Uudessa, juuri vaihdetussa mullassa elelevät kasvit eivät tarvitse lannoitusta ainakaan ensimmäiseen kuukauteen. Kasvun kiihtyessä ja nuppu- sekä kukintavaiheessa lannoitusta lisätään. Elokuussa lannoitusta jo vähennetään, syyskuussa se vähitellen lopetetaan. Eräät kasvit eivät edes pidä ravinteista, esimerkiksi kaktusten ja mehikasvien kasvu saattaa vääristyä liikalannoituksesta.

Lannoitteen valinta

Yleislannoitteet sopivat suurin piirtein kaikille kasveille. Jotkut lannoitteet on tehty nimenomaan viherkasveille, toiset taas auttavat kasvia kukkimaan runsaammin. Lisäksi kasvien ravinteidentarve vaihtelee erilaisten kasvuvaiheiden mukaan. Kiivaassa kasvuvaiheessa tarvitaan runsaasti typpeä (N), itämis- ja kukintavaiheessa taas fosforia (P) ja vastustuskyvyn parantamiseen kaliumia (K). Lisäksi fosfori kasvattaa kukintojen kokoa, kalium auttaa kasvattamaan tukevan varren ja muodostamaan terveitä kukintoja. Liiallinen typpi taas voi jopa viivästyttää kukintaa. Niinpä lannoitteen NPK-arvoja (pääravinteiden sisältöä) kannattaa ihan oikeasti tutkia.

Lannoitteet sisältävät yleensä riittävästi lisä- eli sivuravinteita, joita ovat kalsium (Ca), rikki (S) ja magnesium (Mg), sekä kasvien tarvitsemia erilaisia hivenaineita.

Merileväuutetta voidaan käyttää lannoituksen lisänä ja lepokauden kasvinhoitoaineena. Se kiihdyttää mullassa olevien hyödyllisten mikro-organismien toimintaa ja täten tehostaa kasvien ravinteidenottoa.

Tiesitkö?

Bokashointinestettä eli bokashoinnin yhteydessä syntyvää ravintorikasta fermentaationestettä voi käyttää laimennettuna puutarhan ja kukkien ravinteena tai laimentamattomana putkistojen puhdistusaineena. Ravinteena käytettäessä laimennussuhde on 1:200–1:1000. Neste on hyvä käyttää muutaman päivän aikana, jolloin se on tehokkaimmillaan.

Lue lisää bokashoinnista:
Mitä on bokashointi >>
15 kysymystä ja vastausta bokashoinnista >>

Lannoitustapoja on useita

Eniten käytetään veteen sekoitettua lannoitenestettä tai -jauhetta. Kasville suotuisinta on antaa lannoitetta joka kastelun yhteydessä, mutta tällöin liuoksen täytyy olla mietoa. Jos lannoitetta annetaan vain kerran pari kuukaudessa, liuos voi olla väkevämpää. Silloin on kuitenkin vaarana, että erittäin kuivassa multapaakussa väkevä liuos "polttaa" juuria ja kasvi kärsii.

Mietoa lannoiteliuosta voi hienojakoisena sumuna suihkuttaa myös lehdille (ei kuitenkaan karva- ja nukkapintaisille). Etenkin lehtien alapinnoille sumutetun lannoiteliuoksen vaikutus on melko nopea. Mullanvaihdon jälkeinen lannoitus aloitetaan aina laimealla liuoksella.

(Kuva: Shutterstock)
(Kuva: Shutterstock)

Multaan upotettavat lannoiterakeet, -helmet, -lastut ja -puikot annostellaan ohjeiden mukaan. Nämä ovat yleensä hitaasti liukenevia valmisteita, joita on helppoa lisätä mullanvaihdon yhteydessä. Niitä ei lisätä enää myöhään syksyllä, jotta lannoitusvaikutus ei jatku lepokaudelle. Muutenkin pari lannoituskertaa kasvukauden aikana yleensä riittävät, joten ne ovat helppokäyttöisiä. Ohjeista selviää tarkemmin liukenemismekanismi; yleensä kastelu ja lämpötila vaikuttavat liukenemismääriin.

Esimerkiksi sarvilastu on naudan sarvesta höyläämällä ja kuumentamalla valmistettu pitkävaikutteinen typpi- ja fosforilannoite, mikä sopii nimenomaan ruukkukasveille. Sarvilastun ravinteet ovat eloperäiseen aineeseen sitoutuneena, hidasvaikutteisessa muodossa. Ne vapautuvat kasvin käyttöön vähitellen sarveisaineen hajotessa mullassa.

Sarvilastu on vanhastaan tunnettu arvokkaana kukkien lannoitteena. Se edistää kasvien kukintaa ja antaa niille tasaisesti välttämättömiä ravinteita myös silloin, kun normaali hoitolannoitus on jostain syystä päässyt unohtumaan. Sarvilastua käytetään peruslannoituksena, sekoitettuna pohjamultaan, esimerkiksi istutettaessa kasveja isoihin ruukkuihin tai -altaisiin. Lannoitusvaikutus kestää jopa useita vuosia.

Lepokausi

Suurimmalla osalla huonekasveista lepokausi kestää lokakuulta maaliskuulle. Tällöin ei lannoiteta, vaan kasveja hoidetaan vain merilevävalmisteella, jota voidaan antaa kasteluveden mukana tai sumuttaa suoraan lehdille.

(Kuva: Adobe Stock)
(Kuva: Adobe Stock)
Kasvillisuus
kasvit
Kiinnostuitko? Tilaa Puutarha.net-uutiskirje
Oletko multasormi, maailmanluokan puutarhuri tai innokas kaikkien kasvien kokeilija? Puutarha.net-uutiskirjeestä saat viikoittain ideoita, ohjeita, infoa ja inspiraatiota suoraan sähköpostiisi. Tutustu muiden pihan- ja puutarhanhoitajien kokeiluihin ja kokemuksiin, nappaa talteen arvokkaat asiantuntijavinkit, ohjeet ja tuoteideat tai yksinkertaisesti fiilistele kasvi- ja kukkaloistoa tai mielenkiintoisia harvinaisuuksia.

Aiheeseen liittyvää

202211_80117.jpg
Viikon kysymys: Mikä kuvassa oleva kukka on?
Tämä on kasvaa Oulussa. En löytänyt netistä hakusanalla "punainen kukka".
20235_59081.jpg
Vinkit omenapuun valintaan ja hoitoon
Omenapuun valintaan kannattaa käyttää hetki aikaa löytääkseen omaan puutarhaan sopivan lajikkeen. Omenoiden maku, puun kasvupaikka, sadon ajankohta ja moni muu tekijä vaikuttavat oikean puun valintaan.
20228_79410.jpg
Muiden kasvien istutusetäisyys tuija-aidanteeseen? Asiantuntija vastaa
Istutin seka-aidateen, jossa eniten näkösuojaa tarvitsevalle paikalle istutin pilarituijia (Thuja occidentalis 'Fastigata'). Tuijat ovat vielä sen verran kapeita, että niiden eteen haluaisin istuttaa 1–1,5 m korkeiiksi kasvavia pensaita tai suuria perennoja. Mutta miten etäälle tuijista istutukset pitää tehdä? Onko se 1 m vai 1,5 m etäisyydelle? Nämä uudet siis vahvistamaan näkösuojaa, kun muuten tuija-aidanne on tästä kohden harva.
Valkoisessa omenapuun kukassa on kimalainen
Omenapuu sopii jokaiseen pihaan
Tarhaomenapuu (Malus domestica)Omenapuu on yksi helpoiten viljeltävistä hedelmäpuistamme. Se on sekä kaunis että erittäin hyödyllinen. Moninaiset kesä-, syys- ja talviomenalajikkeet takaavat juuri käyttötarkoitukseensa sopivan puun löytymisen. Lajikkeen valinta tehdään vyöhykkeiden ja käyttötarkoituksen mukaan. Harvat lajikkeet kuitenkaan menestyvät V-vyöhykettä pohjoisemmassa.Mielenkiintoinen vaihtehto on ns. hillittykasvuinen omenapuu, jonka kasvua hillitsee perusrungon pienuus. Nillä on melko pieni juuristo, joten ne pitää tukea. Omenat ovat jopa hieman suurempia, terveempiä ja värikkäämpiä kuin tavanomaisissa puissa. Hillittykasvuiset omenapuut ovat kuitenkin melko lyhytikäisiä verrattuna "perusomenapuihin".Pilariomenapuu sopii pikkuruiseenkin pihaan – vaikka kukkapenkkiin. Siinä omenat kasvavat lähelle runkoa ja se tuottaa satoa jo nuorena.Perheomenapuussa on samaan runkoon vartettu useita eri lajikkeita. Lajike, johon muut lajikkeet on vartettu, kasvaa usein voimakkaammin, ja heikommin kasvavat lajikkeet ovat joskus vaarassa kuivua pois.
20235_81644.jpg
Lannoitteena koiran uloste? Asiantuntija vastaa
Naapurin lannoittaa rajallamme olevaa orapihlajaaaitaa koirien ulosteilla. Onkohan tämä oikeaoppista lannoitusta?
20236_71255.jpg
Tuomipihlaja - satoisa, kaunis, peittävä ja näyttävä
Tuomipihlajat (Amelanchier) on ruusukasvien (Rosaceae) heimoon kuuluva suku, jonka lajeista suurin osa kasvaa alkuperäisenä Pohjois-Amerikan lauhkealla vyöhykkeellä. Monia tuomipihlajalajeja käytetään koriste- tai marjakasveina myös Suomessa.

Luetuimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton

Uusimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton