TAKAISIN

Ketoneilikka - perinnekasvi puutarhasta toiseen

Julkaistu: 25.2.2016
Perinnekasvit siirtyvät puutarhasta toiseen ystävän antamina jakopaloina tai hetken mielijohteesta kerättyinä siemeninä. Monia on kasvatettu Suomessa jo vuosisatoja, joskus alun perin jo unohduttuihin tarkoituksiinsa. Esimerkiksi eräät 1600 -luvun lääkkeiden lähteinä arvostetut kasvit jatkavat elämäänsä perinnepihojen kukkapenkeissä - ja monet lajit ovat vakiintuneet vanhan asutuksen liepeillä kasvaviksi viljelyjäänteiksi. Vuosisatojen kuluessa puutarhoissamme on viljelty tuhansia eri kasvilajeja ja -lajikkeita. Sen ansiosta käytössämme on nyt laaja valikoima ilmastoon sopeutuneita kasveja!

Perinnekasvi puutarhasta toiseen -artikkelisarjassa esittelemme näitä pihojemme kestäviä kasveja.
Yksi niistä on ketoneilikka (Dianthus deltoides).

Ketoneilikka on muinaistulokas

KetoneilikkaKetoneilikka
Kuivat, niukkatyppiset ja matalaruohoiset kedot ovat ketoneilikan kasvupaikkoja. Sen kasvutapa kertoo kuivuuteen sopeutumisesta; juurakko työntyy syvälle ja maanpäälinen osa on mätästävän löyhä, lehdet kapeat ja vahapeitteiset.

Valitettavasti ketoneilikka on viime vuosikymmeninä harvinaistunut nopeasti kasvupaikkojen kiihtyvän umpeenkasvun myötä. Se onkin valittu ketojen ja niittyjen ahdinkoon joutuneiden perinnekasvien keulakuvaksi. Maankaivelun yhteydessä ketoneilikka ilmestyy usein siemenpankista varsin runsaana, joten laidunnuksen (tai sitä matkivien ylläpitotoimenpiteiden avulla) neilikkaniityt voivat säilyä luontomme koristeena.
Ketoneilikka menestyy myös puutarhassa koristekasvina. Se viihtyy aurinkoisilla paikoilla, kaikenlaisilla kuivahkoilla mailla ja on kauneimmillaan laihassa maassa. Se on vaivaton, hyvin talvenkestävä ja voimakkaasti leviävä laji, joka kasvaa tuuheina tuppaina. Lehdet tummanvihreitä, pieniä ja kapeita. Kukinta hyvin runsas. Kylväytyy helposti siemenestä. Sopii kivikkoryhmiin, kuivien paikkojen kukkaryhmiin sekä niittykukaksi harvaan heinikkoon!

Rakentaja.fi verkkokaupassa on saatavana sekä valkoista että pinkkiä ketoneilikkaa annospusseissa. Lisäksi ketoneilikkaa on mukana myös Rinneketo -seoksessa, jolloin sitä voi yllättäen ilmestyä uusiinkin paikkoihin!

Tiesitkö? Ketoneilikan lehtiruusukkeet säilyvät vihreinä talven yli. Sen kukat ovat auki auringossa ja sulkeutuvat illan hämärtyessä ja sateella.

Ketoneilikka lyhyesti:

Heimo: Kohokkikasvit – Caryophyllaceae
Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho, luonnonperenna, leikkokukka, muinaistulokas, maanpeittokasvi. Kasvutapa löyhästi mätästävä, juurakko vankka.
Korkeus: 10–30 cm. Varsi maanmyötäinen–koheneva, hiukan karvainen, karkeapintainen, vihreä–sinivihreä.
Kukka: Teriö säteittäinen, purppuranpunainen (harvoin vaaleanpunainen tai valkoinen), tummaraitainen tai -pilkkuinen, 1,5–2 cm leveä; terälehtiä 5, hammaskärkisiä. Kukat yksittäin tai harvana viuhkona, tuoksuvat.
Lehdet: Vastakkain, ruodittomia, tyvestä yhdiskasvuisia. Lapa tasasoukka–tasasoukan suikea, lähes neulasmainen, hienosti hammaslaitainen, silposuoninen.
Hedelmä: Kapeansoikea, vihertävä, 4-liuskaisesti aukeava kota.
Kasvupaikka: Kedot, kiviset mäenrinteet, rinneniityt, pientareet, tienvarret. Myös koristekasvi. Menestyy parhaiten siis kuivassa, aurinkoisessa, paahteisessa, keski-niukkaravinteisessa, hiekka-savi-multamaassa.
Kukinta: Kesä–elokuu.

Kiinnostavatko perinnekasvit?

Perinnekasvi puutarhasta toiseen -sarjassa on esitelty jo Lehtoakileija, maariankello, harjaneilikka ja sormustinkukka, ruiskaunokki. Sarja jatkuu...