TAKAISIN
Kuva: Pixabay
Valitettavasti ketoneilikka on viime vuosikymmeninä harvinaistunut nopeasti kasvupaikkojen kiihtyvän umpeenkasvun myötä. Se onkin valittu ketojen ja niittyjen ahdinkoon joutuneiden perinnekasvien keulakuvaksi. Maankaivelun yhteydessä ketoneilikka ilmestyy usein siemenpankista varsin runsaana, joten laidunnuksen (tai sitä matkivien ylläpitotoimenpiteiden avulla) neilikkaniityt voivat säilyä luontomme koristeena.
Ketoneilikka menestyy myös puutarhassa koristekasvina. Se viihtyy aurinkoisilla paikoilla, kaikenlaisilla kuivahkoilla mailla ja on kauneimmillaan laihassa maassa. Se on vaivaton, hyvin talvenkestävä ja voimakkaasti leviävä laji, joka kasvaa tuuheina tuppaina. Lehdet tummanvihreitä, pieniä ja kapeita. Kukinta hyvin runsas. Kylväytyy helposti siemenestä. Sopii kivikkoryhmiin, kuivien paikkojen kukkaryhmiin sekä niittykukaksi harvaan heinikkoon.
Tiesitkö? Ketoneilikan lehtiruusukkeet säilyvät vihreinä talven yli. Sen kukat ovat auki auringossa ja sulkeutuvat illan hämärtyessä ja sateella.
Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho, luonnonperenna, leikkokukka, muinaistulokas, maanpeittokasvi. Kasvutapa löyhästi mätästävä, juurakko vankka.
Korkeus: 10–30 cm. Varsi maanmyötäinen–koheneva, hiukan karvainen, karkeapintainen, vihreä–sinivihreä.
Kukka: Teriö säteittäinen, purppuranpunainen (harvoin vaaleanpunainen tai valkoinen), tummaraitainen tai -pilkkuinen, 1,5–2 cm leveä; terälehtiä 5, hammaskärkisiä. Kukat yksittäin tai harvana viuhkona, tuoksuvat.
Lehdet: Vastakkain, ruodittomia, tyvestä yhdiskasvuisia. Lapa tasasoukka–tasasoukan suikea, lähes neulasmainen, hienosti hammaslaitainen, silposuoninen.
Hedelmä: Kapeansoikea, vihertävä, 4-liuskaisesti aukeava kota.
Kasvupaikka: Kedot, kiviset mäenrinteet, rinneniityt, pientareet, tienvarret. Myös koristekasvi. Menestyy parhaiten siis kuivassa, aurinkoisessa, paahteisessa, keski-niukkaravinteisessa, hiekka-savi-multamaassa.
Kukinta: Kesä–elokuu
Ketoneilikka – perinnekasvi puutarhasta toiseen
Päivitetty: 25.7.2022
Ketoneilikka (Dianthus deltoides) on osa Perinnekasvi puutarhasta toiseen -artikkelisarjaamme, jossa esittelemme puutarhojemme perinnekasveja.
Kuva: PixabayKetoneilikka on muinaistulokas
Kuivat, niukkatyppiset ja matalaruohoiset kedot ovat ketoneilikan kasvupaikkoja. Sen kasvutapa kertoo kuivuuteen sopeutumisesta; juurakko työntyy syvälle ja maanpäälinen osa on mätästävän löyhä, lehdet kapeat ja vahapeitteiset.Valitettavasti ketoneilikka on viime vuosikymmeninä harvinaistunut nopeasti kasvupaikkojen kiihtyvän umpeenkasvun myötä. Se onkin valittu ketojen ja niittyjen ahdinkoon joutuneiden perinnekasvien keulakuvaksi. Maankaivelun yhteydessä ketoneilikka ilmestyy usein siemenpankista varsin runsaana, joten laidunnuksen (tai sitä matkivien ylläpitotoimenpiteiden avulla) neilikkaniityt voivat säilyä luontomme koristeena.
Ketoneilikka menestyy myös puutarhassa koristekasvina. Se viihtyy aurinkoisilla paikoilla, kaikenlaisilla kuivahkoilla mailla ja on kauneimmillaan laihassa maassa. Se on vaivaton, hyvin talvenkestävä ja voimakkaasti leviävä laji, joka kasvaa tuuheina tuppaina. Lehdet tummanvihreitä, pieniä ja kapeita. Kukinta hyvin runsas. Kylväytyy helposti siemenestä. Sopii kivikkoryhmiin, kuivien paikkojen kukkaryhmiin sekä niittykukaksi harvaan heinikkoon.
Tiesitkö? Ketoneilikan lehtiruusukkeet säilyvät vihreinä talven yli. Sen kukat ovat auki auringossa ja sulkeutuvat illan hämärtyessä ja sateella.
Ketoneilikka lyhyesti:
Heimo: Kohokkikasvit – CaryophyllaceaeKasvumuoto: Monivuotinen ruoho, luonnonperenna, leikkokukka, muinaistulokas, maanpeittokasvi. Kasvutapa löyhästi mätästävä, juurakko vankka.
Korkeus: 10–30 cm. Varsi maanmyötäinen–koheneva, hiukan karvainen, karkeapintainen, vihreä–sinivihreä.
Kukka: Teriö säteittäinen, purppuranpunainen (harvoin vaaleanpunainen tai valkoinen), tummaraitainen tai -pilkkuinen, 1,5–2 cm leveä; terälehtiä 5, hammaskärkisiä. Kukat yksittäin tai harvana viuhkona, tuoksuvat.
Lehdet: Vastakkain, ruodittomia, tyvestä yhdiskasvuisia. Lapa tasasoukka–tasasoukan suikea, lähes neulasmainen, hienosti hammaslaitainen, silposuoninen.
Hedelmä: Kapeansoikea, vihertävä, 4-liuskaisesti aukeava kota.
Kasvupaikka: Kedot, kiviset mäenrinteet, rinneniityt, pientareet, tienvarret. Myös koristekasvi. Menestyy parhaiten siis kuivassa, aurinkoisessa, paahteisessa, keski-niukkaravinteisessa, hiekka-savi-multamaassa.
Kukinta: Kesä–elokuu
Kiinnostavatko perinnekasvit?
Perinnekasvi puutarhasta toiseen -sarjassa on esitelty myös lehtoakileija, maariankello, harjaneilikka ja sormustinkukka, ruiskaunokki. Lue kaikki osat tästä!
