Perinnekasvi puutarhasta toiseen -artikkelisarjassa esittelemme pihojemme kestäviä kasveja. Yksi niistä on iltahelokki (Oenothera biennis). Artikkelin lopusta pääset tutustumaan muihin perinnekasveihin ja lukemaan kaikki sarjan osat.
Kullankeltaisena hehkuva iltahelokki on pystykasvuinen, yleensä 2-vuotinen ruoho. Kun muut helokit avautuvat voimakkaassa valossa, niin iltahelokki avaa kukkansa iltapäivällä tai illalla ja sulkeutuu aamupäivällä. Se vetää puoleensa etenkin erilaisia yöperhosia kuten kiitäjiä, mutta on hyvä mesikasvi myös mehiläisille ja kimalaisille.
Ensimmäisenä kesänä syntyneen lehtiruusukkeen keskeltä kasvaa toisena kesänä pysty ja jäykkä kukintovarsi. Iltahelokki kukkii pitkään heinä-syyskuussa. Keltaiset kukat ovat pitkänä tähkämäisenä terttuna kukintovarren latvassa.
Paras kasvupaikka iltahelokille on aurinkoinen tai puolivarjoinen, mielellään hiekkapitoinen puutarhamaa. Se kestää hyvin kuivuutta, mutta on herkkä talvimärkyydelle. Sopivissa oloissa iltahelokki kylväytyy myös itsestään ja nuoria siementaimia on helppo siirrellä uusille kasvupaikoille.
Iltahelokki kasvaa luonnonvaraisena Pohjois-Amerikassa, mistä se levisi ihmisten mukana muualle Eurooppaan ja muillekin mantereille. Iltahelokkia sekä muitakin helokkilajeja viljellään meillä kotipuutarhoissa ja tavataan karkulaisena joutomailla ja teiden varsilla. Esimerkiksi peippolinnut syövät mielellään sen ja muidenkin isojen helokkilajien siemeniä.
Helokkien siemenistä valmistetaan myös terveellistä helokkiöljyä, jolla arvioidaan olevan myönteisiä vaikutuksia sydän- ja verisuonisairauksiin, lajin käyttömahdollisuuksia MS-taudin hoitoon pidetään myös lupaavina. Iltahelokin lehtiä on käytetty myös salaateissa.