Tiesitkö, että kliivia eli punasarja ei pidä siirtelystä?

Kliivia viihtyy parhaiten länsi- tai itäikkunalla runsaassa valossa (ei paahteessa) ympäri vuoden, mutta menestyy varjoisammassakin. Varjoisassa paikassa ja tasaisessa lämmössä se ei kuitenkaan välttämättä kuki, mutta on näyttävä myös viherkasvinakin.

Kesällä kasvin voi sijoittaa myös ulos suojaisaan paikkaan. Huonelämpötila on kesällä välttävä (ihanteellisin olisi 17-20 astetta) ja talvella levon aikana viileä, noin 10-15 asteinen, valoisa paikka olisi paras.

Kasvukauden aikana kliiviaa kastellaan säännöllisesti ja kerralla runsaasti antaen kasvualustan vain hieman kuivahtaa kasteluiden välillä. Kastelu voidaan suorittaa myös upottamalla ruukku hetkeksi veteen. Liikakastelua on kuitenkin vältettävä, sillä kliivian juuret mätänevät herkästi. Vettä ei siis saa jättää seisomaan vadille. Talvella kastellaan huomattavasti niukemmin; etenkin viileässä saa kasvualusta olla lähes kuivana.

Kukintaa edistää elokuusta lokakuulle kestävä kylmäkäsittely, jolloin kasvi pidetään noin 10 °C:n lämpötilassa. Kylmäkäsittely lienee jäänyt liian lyhyeksi tai paikka on ollut liian lämmin, jos nuppuja ei kehity. Kukkavanan ilmestyttyä kastelua lisätään, jotta se saa kasvaa rauhassa 10–15 cm pitkäksi ennen kukkien aukeamista.

Kukinnan jälkeen kuihtuneet varret leikataan pois.

Kliiviaa voidaan lisätä jakamalla emokasvista sivutaimia sekä siemenistä. Sivuversojet tulee olla vähintään vuoden vanhoja ja niillä täytyy olla omat juuret ennen kuin niitä voi irrottaa emokasvista. Ole varovainen jakaessasi, sillä kliivian juurakko on melko herkkä. Siksi terveestä ja kauniisti kukkineesta kasvista ei kannattaisikaan ottaa jakotaimia. Kukkavarret voi jättää muodostamaan myös siementaimia. Siemenien itäminen tosin kestää noin 90 päivää.

Multa vaihdetaan joka toinen vuosi. Vanhemmille kasveille riittää pelkkä pintamullan vaihto keväisin. Kohottamalla juurakon mullasta kliivia "ilmoittaa", että se tarvitsee uuden ruukun. Huonokuntoiset, ruskeat juuret voi poistaa.

Suvun nimi oli aikoinaan Himatophyllum, mutta kasvitieteellistä järjestelmää uusittaessa lady Charlotta Clivesta, Northumberlandin herttuattaresta, tuli suvun kummi. Etelä-Afrikasta kotoisin olevien punasarjojen sukuun kuuluu neljä lajia.

Isopunasarja(Clivia miniata) on sukunsa yleisin koristekasvi. Se muodostaa monta vyömäistä, leveää lehteä. Kukkavanassa on noin 20 kukkaa ja kukinnan jälkeen voi toisinaan muodostua oranssinkeltaisia siemenkotia. Sivuversoja ilmaantuu ajan myötä.

Pikkupunasarja (Clivia nobilis) on isopunasarjaa pienempi. Lehdet ovat ohuemmat ja lehtilaidat karheat. Kukinnot nuokkuvat.

Punasarja (Clivia gardenii) lajilla on pidemmät ja kapeammat lehdet kuin isopunasarjalla. Nuokkuvia, monivärisiä kukkia on yhdessä kukkavarressa 10–20 kpl.

Punasarjalla (Clivia caulescens) on suuret, tummanvihreät lehdet ja nuokkuvat kukat, joiden terälehtien vihreät kärjet kääntyvät ulospäin.

Kliivia on lievästi myrkyllinen kasvi; kliivian lehtien ja kukkavarren maitiaisneste sekä juuret ovat myrkyllisiä.

Puutarha.netin Keskustelupalstalla on puhetta myös kliiviasta.