TAKAISIN

Uhkeat punalatvat vaativat erityisen kasvualustan

Päivitetty: 8.11.2022

Punalatvat (Eupatorium) ovat suuria perennoja eli monivuotisia kukkakasveja. Isoimmat punalatvalajit kurkottavat jo keskikesällä miltei kahden metrin korkeuteen. Pehmeänpörröiset, liilanpunaiset ja väkevästi tuoksuvat kukat houkuttelevat luokseen parvittain päiväperhosia. Punalatvat viihtyvät aurinkoisilla paikoilla. Kasvualustan tulee olla puolisen metriä syvä, kuohkea ja runsashumuksinen.

Punalatva on aikamoinen perhosmagneetti. Punalatva houkuttelee luokseen myös muita pölyttäjiä.Punalatva on aikamoinen perhosmagneetti. Punalatva houkuttelee luokseen myös muita pölyttäjiä.

Vaaleanpunakukkainen rantapunalatva (Eupatorium cannabinum) kasvaa Etelä-Suomessa alkuperäisenä, tosin harvinaisena. Noin metrin korkuinen laji puhkeaa kukkaan jo heinäkuussa. Kasvi leviää melko nopeasti, joten taimet istutetaan puolen metrin välein.

Täpläpunalatvasta (Eupatorium maculatum) tulee 1,5–2 metriä korkea, mutta vahvassa mullassa mittaa voi kertyä pitkälle kolmatta metriä. Atropurpureum-viljelymuodon elokuussa avautuva tummanpurppurainen kukintokin voi kehittyä 40 senttiä leveäksi. Varret ovat koristeellisen punatäpläiset tai lähes kokonaan viininpunaiset.

Punalatvat kukkivat loppukesällä ja syksyllä suurina kukkaperennoina.Punalatvat kukkivat loppukesällä ja syksyllä suurina kukkaperennoina.
Purppurapunalatva (Eupatorium purpureum) eroaa vain vähän täpläpunalatvasta: sen varret ovat jokseenkin sinivihreät. Purppura- ja täpläpunalatvoille riittää 80 sentin taimiväli.

Rusopunalatva (Eupatorium fistulosum) ei ole yhtä yleisesti käytetty kuin purppurapunalatva, vaikka se on näyttävämpi. 1,5–2 metrin korkuiseksi kasvava rusopunalatva kukkii elo-syyskuussa.
Lähde: Viherympäristöliitto