• Etusivu
  • Hoitotyöt

Väriä syksyyn villiviinillä ja tädykkeillä

Rakentajan toimitus
Julkaistu 05.09.2006Päivitetty 18.08.2021
20218_72009.jpg

Villiviini

Villiviinien (Parthenocissus) lehdistö punertuu varhain syksyllä. Ensimmäiset merkit tulevasta ruskasta näkyvät jo elokuun puolivälissä valoisilla seinustoilla Etelä-Suomessa. Lehdistöstä tulee leiskuvan punainen jopa sateisina syksyinä, jolloin monien muiden lajien lehdet ränsistyvät.

Voimakaskasvuiset villiviinit

Tuleentuneesta lehdistöstä erottuvat tummansiniset "rypäleet". Marjat ovat pieniä ja kitkeriä, mutta antavat lisäväriä köynnökselle. Aiemmin kesällä kehittyneet vihertävät kukat jäävät yleensä huomiotta. Tärkeintä villiviineissä on kiiltävä, terve lehdistö, joka puhkeaa myöhään keväällä.

Villiviinit viihtyvät tuoreessa, runsasravinteisessa maassa. Ne kasvavat hyvin kevyessä varjossa, mutta syysväristä tulee kirkkain auringossa. Räystään alla taimi kärsii helposti kuivuudesta, joten reilu kastelu on tarpeen. Kun taimi on varttunut ja juuristo levinnyt kauemmas seinustalta, villiviini pärjää paahteessakin.

Imukärhivilliviini (P. quinquefolia) nousee jopa 10 metrin korkeudelle ilman tukea. Pienet imukuppimaiset kärhit kiinnittyvät tiukasti karkeaan seinään. Laji menestyy Etelä-Suomessa vyöhykkeillä I-III(IV).

Imukärhivilliviini
Imukärhivilliviini

Sitä kestävämpää säleikkövilliviiniä (P. inserta) kasvatetaan V-vyöhykkeellä saakka. Tämä köynnös tarvitsee tuen päästäkseen kasvamaan ylös pergolaan tai seinälle. Koska laji on rotevampi ja rehevämpi kuin imukärhivilliviini, se sopii paremmin maanpeittäjäksi.

Katso:
monivuotiset köynnöskasvit Kasvikortistossa

Kauniit tädykkeet

Myöhäisimmät tädykkeet (Veronica) kukkivat pitkään elo-syyskuussa. Useimmat lajit ovat puhtaan sinikukkaisia, helppohoitoisia ja talvenkestäviä ryhmäperennoja. Tädykkeillä on tähkämäiset, pystyt kukinnot. Perusväri on sininen, mutta viljelyssä on myös roosa- ja valkokukkaisia lajikkeita. Kapealehtiset versot ovat, maanpeitetädykkeitä lukuun ottamatta, pystyt.

Tädykkeet viihtyvät aurinkoisilla ja puiden kevyesti varjostamilla alueilla. Suvussa ei ole varsinaisia varjokasveja. Kasvualustasta tehdään mieluiten hyvin kalkittu ja ojitettu, tuore, multava ja 20-40 cm syvä. Matalat lajit tyytyvät 10-20 cm paksuun multakerrokseen. Kun kasvupaikka on perustettu oikein, tädykkeistä tulee pitkäikäisiä perennoja.

Syyskuussa tädykkeiden kukkaloistosta pääsee nauttimaan istuttamalla tähkä- (Veronica spicata), ranta- (Veronica longifolia) ja etenkin virginiantädykettä (Veronica virginica). Karkeana kukintajärjestyksen muistisääntönä voi pitää seuraavaa: mitä korkeampi tädykkeestä tulee, sitä myöhemmin se kukkii. Myös muut lajit voivat remontoida lämpiminä syksyinä.

Tähkätädyke (kuva: Pixabay)
Tähkätädyke (kuva: Pixabay)

Virginiantädyke tulee jopa 150 cm korkeaksi. Hyvin korkeat ja kapeat kukinnot ovat yleensä vaaleanroosat tai liilat. Tanakkaversoinen laji talvehtii hyvin läpäisevässä maassa lämpimällä paikalla. Rantatädyke jää em. lajiketta pienemmäksi. Voimakaskasvuinen ja erittäin kestävä rantakasvi menestyy myös kuivahkossa maassa. Tiheät, 10-30 cm pitkät tähkät kukkivat heinäkuun alkupuolelta elokuun loppupuolelle. Kasvi muistuttaa pienempää tähkätädykettä, mutta lehdet ovat karkeammin sahalaitaiset. Tähkätädyke suosii kuivahkoa kasvupaikkaa. Etelä-Suomessa luonnonvaraisena esiintyvä laji kasvaa kuivilla kallio- ja hiekkakedoilla.

Mataliin ja keskikorkeisiin ryhmäperennoihin laskettavat loisto- (Veronica austriaca subsp. teucrium) ja unelmatädyke (Veronica gentianoides) kukkivat alkukesällä. Siro, lähes valkokukkainen unelmatädyke puhkeaa kukkaan ensimmäisenä. Pystyt kukkaversot kasvavat matalasta lehtiruusukkeesta. Tummempikukkainen loistotädyke kasvattaa rennohkoja, pienilehtisiä mättäitä. Runsas kukinta kestää kesäkuun alkupuolelta heinäkuun alkupuolelle ja uusiutuu monesti syksyllä.

Nurmitädyke (kuva: Pixabay)
Nurmitädyke (kuva: Pixabay)

Nurmikon vastikkeiksi rinteeseen ja muihin hankalasti hoidettaviin luiskiin voi istuttaa suikertavia lajeja. Taivaansinikukkainen nurmitädyke (Veronica chamaedrys) on meillä luonnonvarainen kasvi. Kaukasiantädyke (Veronica filiformis) on matalin, aivan maanmyötäisesti leviävä laji. Ainavihanta rohtotädyke (Veronica officinalis) kestää hyvin paahdetta ja viihtyy ohuessa mullassa.

Rohtotädyke (kuva: Pixabay)
Rohtotädyke (kuva: Pixabay)

Kivikkokasvien lomaan sopivat mätäs- (Veronica prostrata) ja hopeatädyke (Veronica spicata subsp. incana). Molemmat ovat matalia, parhaiten kuivahkossa maassa viihtyviä perennoja. Ensin mainitulla on lyhyet kukkaversot ja kukinnot, viimemainitulla pitkät kukkatähkät.

Tädykkeet-taulukko, lähde Puutarhaliitto

20069_356.jpg
Hoitotyöt
kasvit
Kiinnostuitko? Tilaa Puutarha.net-uutiskirje
Oletko multasormi, maailmanluokan puutarhuri tai innokas kaikkien kasvien kokeilija? Puutarha.net-uutiskirjeestä saat viikoittain ideoita, ohjeita, infoa ja inspiraatiota suoraan sähköpostiisi. Tutustu muiden pihan- ja puutarhanhoitajien kokeiluihin ja kokemuksiin, nappaa talteen arvokkaat asiantuntijavinkit, ohjeet ja tuoteideat tai yksinkertaisesti fiilistele kasvi- ja kukkaloistoa tai mielenkiintoisia harvinaisuuksia.

Aiheeseen liittyvää

20236_71255.jpg
Tuomipihlaja - satoisa, kaunis, peittävä ja näyttävä
Tuomipihlajat (Amelanchier) on ruusukasvien (Rosaceae) heimoon kuuluva suku, jonka lajeista suurin osa kasvaa alkuperäisenä Pohjois-Amerikan lauhkealla vyöhykkeellä. Monia tuomipihlajalajeja käytetään koriste- tai marjakasveina myös Suomessa.
202211_80117.jpg
Viikon kysymys: Mikä kuvassa oleva kukka on?
Tämä on kasvaa Oulussa. En löytänyt netistä hakusanalla "punainen kukka".
20235_59081.jpg
Vinkit omenapuun valintaan ja hoitoon
Omenapuun valintaan kannattaa käyttää hetki aikaa löytääkseen omaan puutarhaan sopivan lajikkeen. Omenoiden maku, puun kasvupaikka, sadon ajankohta ja moni muu tekijä vaikuttavat oikean puun valintaan.
20228_79410.jpg
Muiden kasvien istutusetäisyys tuija-aidanteeseen? Asiantuntija vastaa
Istutin seka-aidateen, jossa eniten näkösuojaa tarvitsevalle paikalle istutin pilarituijia (Thuja occidentalis 'Fastigata'). Tuijat ovat vielä sen verran kapeita, että niiden eteen haluaisin istuttaa 1–1,5 m korkeiiksi kasvavia pensaita tai suuria perennoja. Mutta miten etäälle tuijista istutukset pitää tehdä? Onko se 1 m vai 1,5 m etäisyydelle? Nämä uudet siis vahvistamaan näkösuojaa, kun muuten tuija-aidanne on tästä kohden harva.
Valkoisessa omenapuun kukassa on kimalainen
Omenapuu sopii jokaiseen pihaan
Tarhaomenapuu (Malus domestica)Omenapuu on yksi helpoiten viljeltävistä hedelmäpuistamme. Se on sekä kaunis että erittäin hyödyllinen. Moninaiset kesä-, syys- ja talviomenalajikkeet takaavat juuri käyttötarkoitukseensa sopivan puun löytymisen. Lajikkeen valinta tehdään vyöhykkeiden ja käyttötarkoituksen mukaan. Harvat lajikkeet kuitenkaan menestyvät V-vyöhykettä pohjoisemmassa.Mielenkiintoinen vaihtehto on ns. hillittykasvuinen omenapuu, jonka kasvua hillitsee perusrungon pienuus. Nillä on melko pieni juuristo, joten ne pitää tukea. Omenat ovat jopa hieman suurempia, terveempiä ja värikkäämpiä kuin tavanomaisissa puissa. Hillittykasvuiset omenapuut ovat kuitenkin melko lyhytikäisiä verrattuna "perusomenapuihin".Pilariomenapuu sopii pikkuruiseenkin pihaan – vaikka kukkapenkkiin. Siinä omenat kasvavat lähelle runkoa ja se tuottaa satoa jo nuorena.Perheomenapuussa on samaan runkoon vartettu useita eri lajikkeita. Lajike, johon muut lajikkeet on vartettu, kasvaa usein voimakkaammin, ja heikommin kasvavat lajikkeet ovat joskus vaarassa kuivua pois.
20235_81644.jpg
Lannoitteena koiran uloste? Asiantuntija vastaa
Naapurin lannoittaa rajallamme olevaa orapihlajaaaitaa koirien ulosteilla. Onkohan tämä oikeaoppista lannoitusta?

Luetuimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton

Uusimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton