Alppiruusu (Rhododendron) viihtyy varjossa

Puiden varjossa, pohjoisen puolella, hieman varjoisemmassa viihtyvät ikivihreät koristepensaamme eivät jätä ainakaan kukkiessaan ketään kylmäksi! Värejä löytyy niin vaaleanpunaisesta valkoiseen, lilaan, violettiin kuin pilkulliseenkin – kukkien koko ja niiden määrä hurmaavat ja tuovat eksotiikkaa kotimaiseen puutarhaan.

Puistoalppiruusut eli Catawbiense -lajikkeet ovat alppiruusuista meille kenties tutuimpia ja eniten ostetuimpia. Uudet suomalaiset lajikkeet eli marjatanalppiruusut (Rhododendron Tigerstedii-ryhmä) on jalostettu menestymään pohjoisen oloissa ja kestävimmät niistä selviytyvät Pohjois-Pohjanmaalla saakka. Kotimaisissa lajikkeissa on sekä korkeita ja leveitä että matalakasvuisia alppiruusuja.

Puistoalppiruusu kasvikortistossa

Alppiruusun kasvupaikka ja hoito

Alppiruusut viihtyvät puolivarjoisella tai varjoisella kasvupaikalla. Paras kasvualusta on hapan, hieman turvepitoinen ja kuohkea. Esimerkiksi mäntyjen alla niillä on hyvä kasvaa.

Alppiruusun juuret kasvavat lähellä maanpintaa, joten pitkinä poutakausina juuristolle on hyvä levittää ohut katekerros esimerkiksi havunneulaisista. Myös matalat maanpeittokasvit suojaavat juuristoaluetta kuivumiselta. Puiden siimeksessä viihtyvät esimerkiksi kevätkaihonkukka ja varjoyrtti. Ne ovat helppohoitoisia ja nopeakasvuisia. Kuivina poutakausina myös kastelusta on hyötyä.

Katso Kasvikortistosta myös muita varjossa viihtyviä maanpeiteperennoja.

Alppiruusun leikkaustarve on vähäistä; vain vahiongoittuneet ja kuolleet oksat poistetaan. Alppiruusu ei tee uusia versoja vanhasta versostaan, joten leikkaamisesta ei ole hyötyä. Voit kuitenkin lisätä alppiruusua taivukkaista; taivuta verso maahan ja peitä se mullalla, niin parin kasvukauden jälkeen voit irrottaa sen ja siirtää halutessasi toiseen paikkaan.

Voit halutessasi lannoittaa keväällä alppiruusujasi Rhodolannoitteella. Se parantaa kasvua, kukintaa ja talvenkestävyyttä. Sopii kaikille happaman maan kasveille.

Puutarha.netin Keskustelupalstalla on myös mielenkiintoista asiaa alppiruusuista ja atsaleoista.

Alppiruusulajikkeita:

Marjatanalppiruusut ovat mustilanappiruususta Suomessa jalostettuja koristepensaita. Jalostus alkoi Helsingin yliopistolla vuonna 1973 ja lajikkeita on tähän mennessä nimetty kahdeksan. Ne kaikki menestyvät Keski-Suomea myöten ja suurin osa selviää ongelmitta myös Oulun korkeudella. Taimia saa taimimyymälöistä ympäri Suomen.

• Korkeita ja leveitä: Kotimaisista Pekka, P.M.A Tigerstedt, Mikkeli ja Helsingin yliopisto (valkoisia ja vaaleanpunaisia). Myös hennon liilanpunainen Haaga ja karmiininpunainen Hellikki kasvavat korkeiksi.
• Pyöreä: Noin metrin korkuiseksi kasvava Kullervo on muodoltaan ja vaaleanpunaisilta kukinnoiltaan pyöreä.
• Matala ja leveä: Alle metrin korkuinen, mutta 3-4 metriä leveä Pohjolan tytär kukkii valkoisin kukin (nuput vaaleanpunaisia).
• Matala: Punakukkainen Elviira on alppiruusuista matalin, vain puolen metrin korkuinen.

Puistoalppiruusun lajikkeita on myös myynnissä monta eri väriä:

• ’Album Elegans’ Vivahtaa aluksi heikosti sinipunervaan; muuttuu myöhemmin valkoiseksi. I(II)
• ’Album Novum’ Valkoinen, vivahtaa sinipunervaan; vihertävänkeltapilkkuinen. I(II)
• ’America’ Tummanpunainen.
• ’Caractacus’ Purppuranpunainen, keskeltä vaaleampi.
• ’Everestianum’ Vaaleansinipunerva.
• ’Grandiflorum’ Sinipunainen. I-III
• ’Nova Zembla’ Tummanpunainen.
• ’Roseum Elegans’ Sinipunervan ruusunpunainen.

Katso kasvikoristosta muita puolivarjon ja varjon pensaita!