TAKAISIN

Lumen hyödyt ja haitat puutarhassa

Julkaistu: 22.3.2016
”Mutta laakso ei ollut enää vihreä, se oli valkea. Kaikki liikkuva oli nyt liikkumatonta. Kaikki elävät äänet ovat poissa. Kaikki kulmikas oli muuttunut pyöreäksi.
– Se on lunta, kuiskasi Muumipeikko.”

(Taikatalvi, Tove Jansson)

Muumilaakson asukkaiden tavoin mekin olemme saaneet jo usean kuukauden ajan hämmästellä lumen määrää ja sen valkoisuutta. Liikenteessä aurauskalustot ovat olleet ahkerasti käytössä ja kasanneet valtavia lumivuoriaan joka puolelle. Lapset ovat päässeet opettajien ja vanhempiensa kauhuksi käymään vuorenvalloitusta ja kaivamaan tunneleitaan näillä valkoisilla lumivuorilla - ja laskemaan niitä alas hurjaa vauhtia liukureillaan ja pulkillaan. Lumi on mahdollistanut myös mainiot hiihtokelit sekä puitteet upealle ulkoilulle; valkoinen maa ja lumiset puut ovat valaisseet niin maisemaa kuin mieltäkin.

Kotipuutarhassakin lumesta on hyötyä - mutta toki myös haittaa:
Lumi peittää: Syksyn viimeiset varisseet lehdet, kääntämättä jäänyt kasvimaa ja siivoamatta jäänyt perennapenkki jäävät armeliaasti piiloon lumivaipan alle. Toisaalta samalla katoavat hangen alle myös pikkulintujen ruoka-apajat, joten lintulautojen täydennyksestä on huolehdittava. Puiden ympärille kietaistut suojaverkot kannattaa myös käydä tarkistamassa ja tiivistää samalla lumi taimen ympäriltä: lumikinos voi auttaa jänistä kurkottelemaan verkon yli herkkupuunsa kimppuun tai myyrä kaivaa tunneleitaan kinoksen alla. Lumihome on puolestaan lauhojen talvien ongelma. Jos lumi sataa sulaan maahan, saattaa lumen alle kehittyä harmaata, paperimaista hometta. Nurmikko kuolee homeen peittämältä alueelta. Tauteja ehkäistään parhaiten leikkaamalla syksyllä nurmikko lyhyeksi ja viemällä kasvimassat pois. Jääpoltetta taas syntyy, kun suojaava lumikerros puuttuu ja nurmikolla olevaan painanteeseen jää vettä, joka sitten jäätyy. Jääkerros palelluttaa ja tukehduttaa nurmiheinät hapen puutteeseen.
Lumi suojaa pakkaselta ja viimalta: talvenarat kasvit saavat lumesta parhaan suojan, joten sitä kannattaa kasata arkojen kasvien suojaksi. Lumen alla sekä lämpötila että kosteus ovat korkeampia ja tasaisempia kuin lumen päällä. Myös hiilidioksidipitoisuus voi olla korkeampi. Tiivistynyt lumi eristää huonommin kuin huokoinen, kevyt lumikerros. Pienellä lumitöiden vaivalla voi siis saada aran lempikasvin selviytymään tulevaan kesään. Peiteharsoa ja pakkaspeitettä tarvitaan, kun lunta ei ole.

Peiteharso tasaa lämpötilaa ja suojaa hallalta. Se läpäisee hyvin ilmaa ja vettä. Harsoa voi käyttää myös mm. alppiruusun ja havujen kevätsuojaukseen.

Pakkaspeite suojaa tehokkaasti arat pensaat, koriste- ja havupuut, ruusuryhmät, alppiruusut, perennat ja köynnökset pakkasilta ja kuivattavilta tuulilta. Pakkaspeite levitetään kasvien suojaksi, kun maa alkaa olla pinnastaan jäässä.

Lumi painaa puuvartisia kasveja: kun puiden ja pensaiden oksille satanut lumi alkaa olla märkää ja painavaa, kannattaa painetta keventää ravistelemalla suurimmat taakat pois. Pahimmillaan lumen paino voi taittaa tai jopa katkaista nuoren puun ja tärvellä pensasaidan muodon. Lumen vesiarvo kertoo lumessa olevan veden määrän eli sen vesikerroksen paksuuden, joka lumesta sulatettaessa syntyy. Arvo ilmoitetaan yleensä millimetreinä tai kilogrammoina neliömetriä kohti. Yleensä lumen vesiarvo on suurimmillaan maalis- ja huhtikuun vaihteessa. Kovalla pakkasella ei kuitenkaan lumipeitteitä kannata mennä ravistelemaan, ettei samalla tule vahingoittaneeksi kasvin jäätyneitä solukoita.



”- Kerro minulle lumesta, sanoi Muumipeikko istuutuen isän kauhtuneeseen puutarhatuoliin. Minä en käsitä sitä.
- En minäkään, sanoi Tuu-tikki. Sen luulee olevan kylmää, mutta jos siitä tekee lumitalon, on talo lämmin. Sen luulee olevan valkoista, mutta toisinaan se on punertavaa ja toisinaan sinistä. Se voi olla hyvin pehmeätä ja se voi olla kovaa kuin kivi. Mikään ei ole varmaa.”
(Taikatalvi, Tove Jansson)

Lumi on ilmaista materiaalia taiteilijalle: lumi ja valot sopivat hyvin yhteen. Lumikiteet säihkyvät valonsäteissä kuin pienet timantit. Ei siis ihme, että lumipallolyhdyt ovat edelleen niin suosittuja lumitaideteoksia. Lyhtyjä voi rakennella tien varteen vaikka rivistöksi tai tehdä yhden pitkän lyhdyn, joka uumeniin mahtuu paljon kynttilöitä. Lumipalloista voi myös tehdä koristeita puiden oksille. Lumiukko ja -linna lienevät lasten suosikkeja, joiden rakentamisessa on toki aikuisistakin paljon apua. Tunneleiden kaivamisessa kannattaa puolestaan olla varovainen. Vaikka lumitaide onkin vain väliaikaista, niin siihen kannattaa kuitenkin panostaa!

Lumi luo kiehtovia näkymiä: Lumi muodostaa erilaisia, kauniita ja hauskoja lumipintoja. Kirkkaiden, kylmien öiden jälkeen, lumen pinnan ollessa ilmaa kylmempää, muodostuu vesihöyryn tiivistyessä usein pintakuuraa. Hankikanto taas syntyy sateen tai sulamisvesien jäätyessä lumen pintakerroksissa. Kaunista koskematonta hankea on syytä jopa hieman varjella, koska lämpenevän ilmastomme vuoksi se tuntuu olevan yhä lyhytikäisempää ja harvinaisempaa herkkua…

” – Nyt sitä ei ole enää kovin paljon jäljellä, selitti Muumipeikko. Mutta olisitpa nähnyt talvella! Lumikinoksia yli koko talon. Niihin upposi aina kuonoa myöten! Käsitätkö, lumi tulee taivaasta aivan kuin pieninä, kylminä tähtinä, ja tuolla ylhäällä mustassa riippuu sinisiä ja vihreitä verhoja, jotka liehuvat.
– Se mahtaa olla kaunista, sanoi äiti.”

(Taikatalvi, Tove Jansson)
Lumitöiden ohessa on hyvin aikaa pihan ja puutarhan kehittämiselle ideoinnin ja tietämyksen laajennuksen merkeissä. Tässä apuna ovat puutarhalehdet ja -kirjat kesäisine kuvineen.

Puutarhakirjoja Rakentaja.fi verkkokaupassa - tutustu tarjontaan!