Bonsain kasvatus on ikivanhaa, kärsivällisyyttä vaativaa taidetta

Pylväsmuodolla jäljitellään säiden piiskaamaa yksittäispuuta. Runko on suora, oksat sijaitsevat tasaisesti runkoa kiertäen ja lyhenevät kohti latvaa. Muoto on kolmiomainen tai soikiomainen. Vanhan puun vaikutelma syntyy paljaista oksan ja rungon liittymäkohdista.

Vapaasti kasvavassa pystymuodossa puu kasvaa pystyyn, mutta runko taipuilee mutkaiseksi. Rungon mutkasta kasvaa oksa ulospäin, jotta puu saa säännöttömän kolmiomuodon. Tasapainoisuus on tärkeää.

Tuulen tuivertama muoto on toispuoleinen ja kallistunut. Kallistus voi olla 30–50 astetta. Alin oksa on pitkä ja myötäilee rungon kanssa tuulen suuntaa, tuulenpuoleinen sivu on oksaton. Oksat muodostavat kolmion rungon sivulle.

Putouskaavassa mutkitteleva runko kaartuu alaspäin ja latva voi olla tyven ja ruukun reunan alapuolella.

Puu voidaan myös jakaa kaksois-, kolmois- tai monirunkoiseksi. Kaksoispuussa runko jaetaan lähes tyveä myöten vahvempaan ja ohuempaan haaraan. Ohuemman haaran oksat leikataan niin, että ne eivät vie tilaa päärungon oksilta.

Ruukku valitaan kasvin muotoilutyylin ja lajin mukaan, se ei saa kilpailla kasvin kanssa. Yleissääntö määrittelee ruukun koon siten, että pitkä sivu on noin puolet kasvin korkeudesta. Ruukun muoto on yleensä pyöreä, soikea, nelikulmainen tai kuusikulmainen. Materiaali voi olla savea tai posliinia, joskus myös metallia tai jopa kiveä.

Useimmiten bonsaita on kasteltava päivittäin. Kastelutarve riippuu kasvista, ruukun koosta ja kasvupaikan lämpötilasta. Vastaleikattuna tai uudelleenistutettuna kasvia kastellaan niukasti.
Valoisa paikka itä- tai länsi-ikkunan lähellä on usein sopivin. Kesällä kasvi tarvitsee valoa 16 tuntia päivässä, talvella noin 10 tuntia.

Pienilehtiset ja hidaskasvuiset lajit sopivat bonsaikasveiksi parhaiten. Monet lajit soveltuvat aloittelijankin muotoiltaviksi, sillä ne ovat kestäviä, terveitä ja taipuvat muotoon helposti.

Sopivia puita ja pensaita ovat mm. tuhkapensaat (Cotoneaster) kuten suikerotuhkapensas (C. dammeri), hemlokit (Tsuga), ajaninkuusi (Picea jezoensis), hapankirsikka (Prunus cerasus), japaninsypressi (Chamaecyparis obtusa), katajat (mm. Juniperus communis), neidonhiuspuu (Ginkgo biloba), vaahterat (mm. japaninvaahtera Acer palmatum), männyt (mm. metsämänty Pinus sylvestris, vuorimänty P. mugo) ja tulimarjat (Pyracantha).
Myös kotoiset havupuut sekä koivut ja pihlajat sopivat tarkoitukseen.

ruukkuatsalea (Rhododendron Simsii-ryhmä), gardenia (Gardenia augusta), kamelia (Camellia), liuska-araliat (Schefflera), öljypuu (oliivipuu) (Olea europaea), rahapuu (Crassula ovata), sitruspuut (Citrus) ja pienilehtiset viikunat (Ficus).