Herätä kevät sipulikukilla ja nurmikko väreillä
Pikkukrookukset
Syksyyn valmistautuvan puutarhan tuoksussa on jotain maagista. Ilman kosteus ja kesän kypsyttämät kasvit luovat ympärilleen uudenlaiset tuoksut, jotka viestivät sään viilenemisestä ja kasvukauden hiipumisesta. Aavistus syksyä on ilmassa, vaikka lämpöäkin vielä riittää.
Kasvien talveen valmistautuminen on samalla myös itu uuteen kevääseen. Kun puutarha vaikuttaa raukealta ja maa viilenee, on aika istuttaa kukkasipulit juurtumaan. Sieltä ne kevään tullen kurkistavat ja tuovat viestin uuden kasvukauden alkamisesta.
Kaikkein varhaisimmat kukkijat puskevat maasta ylös jopa lumen läpi. Kasvu itsessään tuottaa lämpöä, joka sulattaa sitkeimpien sissien, kuten lumikellojen, tien jäisen kuoren alta valoon. Lumikellot sietävät kevään lämpötilojen vaihtelut ja yöpakkaset hyvin ja niiden kukinta saattaa parhaimmillaan olla todella pitkä. Viileissä ja vaihtelevissa kevätsäissä somat valkoiset nuput venyttelevät itseään pitkään ja avauduttuaan kukoistavat kauan.
Nurmikolla kukkii
Talven jälkeinen nurmikko voi olla ankean näköinen pitkään ennen kuin sen kasvu pääsee kunnolla vauhtiin. Saat nurmikkoon iloa ja väriä istuttamalla varhaisimmat kukkijat ryhmiksi sinne tänne suoraan nurmikkoon. Ne kohdat, joista lumi ensiksi sulaa, ovat otollisimmat istutuspaikat kaikkein varhaisimmille kukkijoille. Sieltä myös monet perhoset ja pölyttäjät löytävät talven jälkeen ensimmäiset energia-annoksensa.
Viihtyessään varhaiset pikkukukat kasvattavat nurmikollakin laajoja kasvustoja. Se vie kuitenkin aikaa, joten kärsivällisyyttäkin tarvitaan. Mitä tiiviimpää maa nurmen alla on, sitä hitaampaa on lajien leviäminen, sillä myös nurmen tiheä juuristo hidastaa sivusipulien muodostumista. Anna kukkien rauhassa siementää, sillä monet pienimmät lajit lisääntyvät siemenistä mallikkaasti. Kun nurmikon kevään ensimmäinen leikkuu ajoitetaan siementen kypsymisen jälkeen, annat niille mahdollisuuden tuottaa siementaimia.
Varhaisista varhaisimpia kukkijoita
Pienikukalliset krookuslajikkeet (Crocus), lumikellot (Galanthus), talventähdet (Eranthis) ja pystykiurunkannukset (Corydalis solida) ovat esimerkkejä aikaisin kasvavista lajeista, jotka ehtivät kukkia ennen ensimmäistä nurmenleikkuuta. Niille on ominaista kasvaa viihtyessään mattomaisiksi, joten ne ovat oivallisia kevään maanpeitekasveja.
Lumikellot ovat varhaisimpia ja pitkäikäisimpiä kukkijoita. Ne leviävät sekä sivusipuleista, joiden avulla kasvusto laajenee, että siemenistä, joita varsinkin muurahaiset kuljettelevat. Kukkapenkissä tai pensaiden alustoilla kasvaessaan ne muodostavat tiheitä kasvustoja nopeammin kuin nurmikolla, koska maa on kuohkeampaa eikä sipulikukkien tarvitse kilpailla nurmikon juuriston kanssa. Nurmikossa ne kasvavat, jos maa ei ole liian kovaa.
Pystykiurunkannus piipahtaa keväisessä puutarhassa, sillä sen elonkierto on nopea. Se kasvattaa pitsimäisen lehdistönsä sekä ehtii kukkia ja kypsyttää siemenensä ennen nurmikon kasvamista leikkuukorkeuteen. Siksi se soveltuu erityisen hyvin kasvamaan puolivarjoisalla nurmialueella. Kiurunkannus leviää mielellään siemenistä, joten taimia putkahtelee sieltä täältä jo ennen kuin muut lajit ehtivät kunnolla aloittaa kasvuaan. Kukinnan jälkeen myös lehdet painuvat lepotilaan herätäkseen vasta seuraavana keväänä uudelleen kasvuun.
Talventähti on yksi kaikkein varhaisimmista kukkijoista. Se soveltuu nurmikkoa paremmin kukkapenkkeihin ja muihin kuohkeisiin kasvupaikkoihin. Talventähti viihtyy erityisen hyvin puiden ja pensaiden alla, sillä nämä paikat saavat keväisin runsaasti valoa lehdettömien oksien läpi. Myöhemmin, kun lehdistöt kasvavat täysikokoisiksi ja alkavat varjostaa, talventähdet siirtyvät lepotilaan. Laji on aluksi hidas leviämään, mutta sopivalla kasvupaikalla muodostaa ajan mittaan laajan verkoston, josta puhkeaa ensimmäisten joukossa keväiset, keltaiset kukkakupit, kuin pikku auringot.
Posliinihyasintti on yksi helppohoitoisimmista varhaiskevään kukkijoista. Viihtyessään se levittäytyy laajoille alueille ja koristaa vielä talvenharmaan nurmikon. Se viihtyy toki myös läpäisevässä kukkapenkissä ja puiden alla. Hienostuneet kukat ovat hyvin vaalean sinisiä, lähes valkoisia. Mutta koska niiden terälehdissä on hyvin erottuva, tummemman sininen keskisuoni, näyttää kukka kauempaa katsottuna hennon vaaleansiniseltä.
Idänsinililja on kevätpuutarhan tuoksuva suosikkikasvi. Syvän sininen väri kukassa on varmasti yksi sen suosion salaisuuksista. Toinen on helppohoitoisuus ja kolmas kestävyys. Idänsinililja kannattaa istuttaa paikkaan, jossa se saa vapaasti levitä. Viihtyessään se muodostaa upean maanpeitekasvuston myös nurmikolle. Se leviää innolla niin siemenistä kuin sivusipuleistakin läpäisevällä, mutta ei kuivalla kasvupaikalla. Pieni siimes on sille eduksi, sillä kuumuudesta se ei pidä, vaikka valoisan ystävä onkin.
Isokevättähtien kukkien hieno sinisävy ja ylöspäin katsova asento korostuvat vaikkapa tummempien idänsinililjojen kanssa kasvaessaan. Laji pitää kasvurauhasta ja lisääntyy myös siemenistä, jotka kypsyvät vauhdilla kukinnan jälkeen. Siksi se soveltuu hyvin kasvamaan nurmikolla, jonka leikkaus aloitetaan vasta siementen kypsymisen jälkeen.
Kultasahramit ja monet muut pikkukukkaiset krookuslajit ovat lähellä luonnonlajeja. Ne kukkivat suurikukkaisia puutarhalajikkeita aiemmin. Suloiset kukat avautuvat aurinkoisena päivänä apposen auki, jolloin ne myös koreilevat aivan kuin kokoaan isompina. Illan tullen terälehdet painuvat suppuun, suojautuen yön kylmyydeltä. Nämä monissa eri väreissä kukkivat pikkukrookukset ovat oivallisia valintoja varhaiskevään vielä levossa olevaa nurmikkoa värittämään.
Pölyttäjät kiittävät
Varhaiset kukkijat ylläpitävät puutarhan elonkirjoa turvaamalla talvihorroksesta heräävien hyönteisten ravinnonsaantia. Kaikkein varhaisimmat sipulikukat tarjoavat tärkeää ravintoa varhain herääville pölyttäjille ja aikuisena talvehtineille perhosille. Ne ovat usein kevätvirkkuja muutenkin, mutta jos talvehtimispaikkaan osuvat ensimmäiset lämpimät auringon säteet, ne heräävät melkeinpä muuta luontoa aikaisemmin. Silloin niille on tarjolla kovin vähän selviytymismahdollisuuksia, koska elintärkeät ravintokasvit ovat harvassa. Puutarhan varhaiset sipulikukat ovatkin varhaiskevään hyönteisille oivia ravinnonlähteitä.
Talvehtineiden pölyttäjien selviäminen on yksittäistä hyönteistä tärkeämpää. Esimerkiksi kimalaisista vain kuningattaret talvehtivat. Jos se menehtyy, jää sen koko yhdyskunta syntymättä. Kimalaisten pölytysvoimaa ravintokasveille ei voi vähätellä, sillä ne ovat yksi tärkeimmistä pölyttäjäryhmistämme.
Näin kukitat kevätnurmikon
Nurmikko on tiiviin juuristonsa vuoksi ankara kasvualusta sipulikukille. Ne leviävät siinä hitaasti, mutta jos annat niille aikaa kehittyä, ne saattavat yllättää runsaudellaan. Vaikka kehitys voi olla hidasta, sipulikukkia voi myös auttaa monin tavoin:
- Istuta useamman sipulin ryhmiksi, sillä muutama ryhmä siellä täällä on näyttävämpi kuin yksittäiset kukat laajalla alueella.
- Sipulien kasvu saa hyvän lähdön, jos kuorit istutuslaikusta nurmikon kokonaan pois. Kaiva laikun kokoinen istutuskuoppa, johon lisäät ravinteikasta multaa. Istuta sipulit ja tasoita samaan tasoon nurmen kanssa. Aikanaan nurmikko kasvaa takaisin, mutta sipulit ovat silloin jo kasvaneet kykeneviksi kilpailemaan nurmikon kanssa.
- Istuta useita eri lajeja. Monilajisuus pidentää kukinta-aikaa. Ja jos joku menestyy kasvupaikallaan toista paremmin, lisää sitä tulevina vuosina.
- Älä tingi oikeasta istutussyvyydestä. Liian pintaan jääneet sipulit kukkivat ja lisääntyvät huonosti.
- Istuta samoja lajeja myös pensaiden ja puiden alle, kukkapenkkeihin jne. Niissä kasvualusta on nurmikkoa kuohkeampi ja leviäminen nopeampaa. Kun sipulikasvit itsekseen aikanaan levittäytyvät nurmikon puolelle, sopeutuvat ne sinne paremmin kuin varta vasten nurmikkoon istutetut.
Syksyn kukkasipulien istuttaminen on kuin lupaus tulevasta. Talvi peittää hetkeksi puutarhan, mutta se herää eloon uudelleen keväällä – kauniimpana kuin koskaan.
Teksti: Muhevainen Oy Tuuli Järvinen
Kuvat: iStock ja Tuuli Järvinen