Juhannusruusu on kotipihojen tuttu ruusupensas

Juhannusruusua on viljelty Suomessa 1800-luvulta lähtien. Vaikka lajike on peräisin Pietarin puutarhoista, siitä on tullut kansallisruusumme ja se on tyypillinen vanhojen pihapiirien pensasruusu. Keski-Euroopasta tuotiin jokunen vuosikymmen sitten sitä muistuttavia risteymiä, mutta oikean juhannusruusun saa hankkimalla FinE-taimen.

Helppohoitoinen juhannusruusu menestyy Suomessa mainiosti VIII -vyöhykkeellä saakka. Se viihtyy ja kukoistaa hyvinkin aurinkoisessa ja kuivassa paikassa, mutta kaunistaa ympäristöään myös puolivarjoisassa kasvaessaan. Sopivassa maaperässä siitä tulee 150-200 cm korkea ja kaksikin kertaa korkeuttaan leveämpi. Märässä ja kylmässä maassa juhannusruusu ei menesty, vaikka onkin vaatimaton ravineiden ja kasvualustan laadun suhteen.

Nopeasti kasvava pensas on pystykasvuinen ja hyvin haarova. Se kasvattaa runsaasti juurivesoja ja leviää helposti suunniteltua laajemmallekin alueelle. Vanhat versot ovat väriltään tummanruskeat ja tiheään piikkiset. Lehdet ovat himmeänvihreät ja mattapintaiset, lehdyköitä on 7–9 kpl. Lehtien syysväritys on viinin-tai kuparinpunainen.

Kevyesti kerrannaiset, valkoiset kukat keltaisine heteineen tuoksuvat makeasti. Kukat puhkeavat edellisen vuoden versoihin. Juhannusruusu kukkii pari viikkoa kesäkuun lopussa. Kukinnan päätyttyä kukkapohjuksesta kehittyy reilun sentin kokoinen, pallomainen ja himmeänmusta kiulukka.

Juhannusruusu kukkii edellisvuoden versoilla, joten voimakkaampi leikkaaminen heikentää kesän kukintaa. Pensasta kannattaakin harventaa säännöllisesti poistamalla yksittäisiä, vanhempia ja vahingoittuneita versoja maata myöten. Yli-ikäisen, heikosti kukkivan pensaan voi keväällä leikata rohkeasti kokonaan alas.