Kasvimaan perustaminen alusta alkaen – hyvän sadon perusta

Kasvimaan sijainti vaikuttaa suoraan sadon määrään, kasvien terveyteen ja viljelyn helppouteen. Paras paikka kasvimaalle on yleensä lämmin ja valoisa alue. Monet hyötykasvit tarvitsevat vähintään noin kuusi tuntia auringonvaloa päivässä, mutta valontarve vaihtelee kasvilajeittain. Suojaisa kasvupaikka voi tarjota kasveille lämpimämmän pienilmaston, kunhan ilma pääsee kiertämään eikä paikka jää liian varjoisaksi. On tärkeää tarkkailla, ettei vesi jää seisomaan kasvimaalle rankkasateiden jälkeen, sillä jatkuva märkyys heikentää juuriston hapensaantia ja altistaa taudeille.

Myös käytännöllisyys on osa hyvää suunnittelua. Kasvimaa kannattaa sijoittaa riittävän lähelle taloa tai vesipistettä, jotta kastelu ja päivittäinen hoito eivät muodostu rasitteeksi. Liian syrjäinen kasvimaa jää helposti vähemmälle huomiolle. Kasvimaan koko on syytä mitoittaa realistisesti omien resurssien mukaan. Pieni ja hyvin hoidettu kasvimaa on aloittelijalle usein helpompi hallita kuin liian suureksi mitoitettu viljelyalue. Laajentaminen on aina helpompaa myöhemmin kuin liian suuren alueen hallinta heti alkuvaiheessa.

Kasvimaan maaperä on koko viljelyn perusta. Useimmat hyötykasvit viihtyvät kuohkeassa, ilmavassa ja mururakenteisessa maassa, jossa juuristo pääsee kehittymään hyvin. Tiivis savimaa pidättää vettä ja voi muuttua kovaksi kuivuessaan, joten se vaatii rakennetta parantavaa eloperäistä ainesta. Hiekkamaalla puolestaan vesi ja ravinteet huuhtoutuvat helposti, joten kasvimaa hyötyy runsaasta kompostin ja muun orgaanisen materiaalin lisäyksestä.

Kasvit tarvitsevat kasvunsa ja sadon muodostamisen aikana useita eri ravinteita. Lannoituksen määrä ja ravinnesuhteet sovitetaan viljeltävien kasvien tarpeisiin sekä kasvualustan ravinnetilaan. Liiallista lannoitusta kannattaa välttää, sillä esimerkiksi runsas typen saanti voi lisätä voimakasta lehtien ja versojen kasvua. Maan ravinnetilasta saa tarkempaa tietoa viljavuusanalyysillä.

Kylvöajankohtaan vaikuttavat kasvilaji, maan lämpötila ja kosteus sekä kevään eteneminen. Esimerkiksi porkkana, tilli ja pinaatti sietävät viileitä oloja, joten niitä voidaan kylvää melko aikaisin keväällä maan ollessa kylvökunnossa. Lämpöä vaativat kasvit, kuten kurpitsat ja pavut, tarvitsevat lämpimämmän maan itääkseen ja kasvaakseen hyvin.

Kasvimaalla taimivälit ja rivivälit vaikuttavat suoraan sadon laatuun. Liian tiheästi istutetut kasvit kilpailevat valosta, vedestä ja ravinteista. Riittävä kasvuväli parantaa ilmankiertoa ja voi vähentää joidenkin kasvitautien riskiä. Esikasvatus sisätiloissa pidentää joidenkin kasvien kasvukautta ja mahdollistaa lämpöä vaativien lajien kasvattamisen Suomen lyhyessä kesässä. Huolellinen suunnittelu helpottaa myös myöhempää hoitoa, kuten kitkentää ja kastelua.

Kasvimaa kastellaan kuivina jaksoina mieluummin riittävän perusteellisesti niin, että vesi ulottuu juuristoalueelle. Kastelutarve vaihtelee kasvilajin, kasvuvaiheen, maalajin ja sääolojen mukaan. Erityisesti vasta kylvetyt siemenet ja nuoret taimet tarvitsevat tasaista kosteutta. Aamu on hyvä kasteluaika, mutta tarvittaessa kastella voi myös muulloin välttäen kuuminta keskipäivää.

Rikkakasvit kilpailevat viljelykasvien kanssa valosta, vedestä, ravinteista ja kasvutilasta, joten niitä kannattaa poistaa säännöllisesti etenkin viljelykasvien kasvun alkuvaiheessa. Nuoret rikkakasvit on yleensä helpompi poistaa ennen kuin ne ehtivät kasvaa suuriksi tai tuottaa siemeniä. Katteen käyttö rivien välissä on tehokas keino vähentää rikkakasvien kasvua ja tasata maan kosteutta. Ruohosilppu, olki tai muu tarkoitukseen sopiva eloperäinen kate vähentää veden haihtumista maan pinnalta ja lisää hajotessaan maahan eloperäistä ainesta. Jatkuva tarkkailu auttaa havaitsemaan myös tuholaiset ajoissa.

Sadonkorjuuajankohta valitaan kasvilajin ja käyttötarkoituksen mukaan. Monet vihannekset ovat parhaimmillaan tuoreina ja lajille sopivassa kypsyysvaiheessa. Esimerkiksi papujen ja kesäkurpitsojen säännöllinen korjuu voi edistää uuden sadon muodostumista. Sadonkorjuu on myös tilaisuus arvioida, mitkä kasvit onnistuivat parhaiten ja missä on kehittämisen varaa.

Terveet kasvijätteet voidaan kompostoida tai hyödyntää kasvimaalla esimerkiksi katteena. Tautiset kasvinosat käsitellään kasvitautiin sopivalla tavalla, jotta taudinaiheuttajia ei levitetä seuraavalle kasvukaudelle.

Suunnittele samalla seuraavan vuoden viljelykierto. Samoja tai saman kasviheimon kasveja ei kannata kasvattaa vuodesta toiseen samalla paikalla. Kasviryhmien paikkojen vaihtaminen auttaa ylläpitämään maan kasvukuntoa ja voi vähentää kasvintuhoojien ja kasvitautien aiheuttamia ongelmia.