Koivut ‒ niiden kasvattaminen ja menestyminen Suomessa
(Kuva: Adobe Stock)
Jokaisella suomalaisella on omanlaisensa suhde koivuun. Joku muistaa saaneensa kurinpalautusta koivunoksa apuvälineenä tai koivun valkoiseen kylkeen on joskus kaiverrettu rakkaan nimeä tai nimikirjaimia. Saunassa on puolestaan vihdottu tai vastottu kotiseudusta riippuen monet murheet pois. Koivun tuoksu saunan lämmössä tai allerginen nuha siitepölyaikana tulevat varmasti myös mieleen. Monella meistä on myös muistikuva pihakoivusta lapsuudenkodin pihapiirissä – tai sellainen kasvaa omassa pihassa.
Kevään odotetuimpia ja seuratuimpia luonnontapahtumia on koivun puhkeaminen lehteen. Koivuun liitetään isänmaallisia tunteita ja osin varmasti tästä syystä Suomen luonnonsuojeluliiton ja Dendrologian seuran järjestämässä kansalaisäänestyksessä vuonna 1988 rauduskoivu (Betula pendula) valittiin Suomen kansallispuuksi. Koivu on pihlajan ja pajun ohella ensimmäisiä Suomessa kasvaneita puita jääkauden jälkeen. Edelleenkin koivu on ensimmäisiä puuvartisia kasveja, jotka alkavat kasvaa metsäpaloalueilla ja viljelemättömillä pelloilla.
Koivut Suomessa
Suomessa kasvaa kolme koivulajia, joilla on kuitenkin monia alalajeja ja muotoja. Meillä kasvaa raudus-, hies- ja vaivaiskoivu, jotka menestyvät koko maassa. Rauduskoivu kasvaa kuivilla ja valoisilla paikoilla. Hieskoivu (Betula pubescens) menestyy kosteassa ja varjoisassakin paikassa. Rauduskoivun lehdet puhkeavat hieskoivua aikaisemmin. Rauduskoivun lehdet ovat toissahalaitaisia eli lehden reunassa oleva hammastus muodostuu isoista hampaista joiden väliin jää pieniä hampaita. Lehden muoto on kolmiomainen ja pitkäkärkinen.
Rauduskoivun uudet versot ovat nystyräpintaisia ja talvehtivat silmut ovat kuivannäköisiä. Rauduskoivun runko on valkoinen, joka vanhemmiten kaarnoittuu ja saa pitkänsuuntaisia tummia juovia. Rauduskoivun kasvaa leveäksi puuksi ja useimmiten sen oksat riippuvat.
Varsinainen riippakoivu (Betula pendula f. tristis) on rauduskoivun riippuvaoksainen muoto. Hieskoivun runko on nuorena punaruskea. Hieskoivun lehti on hammastukseltaan yksinkertainen ja muodoltaan soikea ja lyhytkärkinen. Uusissa kasvaimissa ja lehtilavoissa esiintyy karvaisuutta. Talvehtivat lehtisilmut ovat tahmeita.
Visakoivulla (Betula pendula var. carelica) on merkitystä huonekaluteollisuudessa, mutta se sopii myös piha- ja kujannepuuksi. Visakoivu on rauduskoivun muunnos. Tämä leveäksi, mutta matalaksi jäävä puu kasvattaa muhkuraisen monihaaraisen rungon, jonka puuaines on kuviollista. Visakoivu menestyy IV vyöhykkeelle asti.
Vaivaiskoivu (Betula nana) on n. puolimetrinen varpukasvi. Sen lehdet ovat pyöreitä, kovia ja nyhälaitaisia. Vaivaiskoivu yhdistetään Pohjois-Suomen kasviksi, mutta sitä kasvaa Etelä-Suomessakin kosteilla rämeillä. Metsien ojituksen lisääntyessä se on käynyt harvinaisemmaksi. Vaivaiskoivu on parhaimmillaan syksyllä ruskavärityksessä. Lehtien punainen, kirkkaankeltainen ja jopa violetti väri kiinnittää luonnossa kulkijan huomion.
Koivut puutarhassa
Koivu on Suomen suosituin pihapuu on. Se on näyttävä yksinäänkin, mutta sopii myös ryhmään istutettavaksi. Koivu kuluttaa runsaasti vettä; kuumana kesäpäivänä jopa 2000 litraa. Laajan, maan pinnassa kulkevan juuristonsa avulla koivu pitääkin hyvin puolensa. Pienellä pihalla muodostuukin helposti ongelmaksi se, että koivu haittaa muiden pihakasvien viihtyvyyttä.
Koivua pihalleen haaveilevalla on raudus- ja hieskoivun lisäksi muutama erikoisempi vaihtoehto valittavanaan. Rauduskoivu on tavallisista koivuista käytetympi, varsinkin sen riippamuodot. Rauduskoivun lehtierikoismuodot taalainkoivu, loimaankoivu, pirkkalankoivu ovat hyviä vaihtoehtoja pihapuuksi.
- Taalainkoivu (Betula pendula ’Dalecarlica’) on löytynyt Ruotsista Taalainmaalta. Sen lehdet ovat hyvin syväliuskaiset, miltei keskisuoneen ulottuen. Taalainkoivun oksat riippuvat. Menestyy vyöhykkeillä I-IV.
- Loimaankoivu (Betula pendula f. crispa) on nimensä mukaisesti löytynyt Loimaalta. Lehdet muistuttavat taalainkoivua, mutta eivät ole yhtä liuskoittuneet. Myös loimaankoivun oksat riippuvat. Tätä on edellistä paremmin saatavilla taimitarhoilta. Menestyy vyöhykkeillä I-V.
- Pirkkalankoivu (Betula pendula f. bircalensis) on löydetty Nokialta. Sen lehdet ovat isohampaiset matalaan liuskoittuneet. Menestyy vyöhykkeillä I-V.
- Punakoivu (Betula pubescens f. rubra) on hieskoivun punalehtinen muoto. Se menestyy vyöhykkeillä I-VIII. Toinen punalehtinen koivu, purppurakoivu, on rauduskoivun punalehtinen lajike ’Purpurea’. Se on kuitenkin edellistä arempi ja menestyy vyöhykkeillä I-III. Punalehtiset puut sopivat yksittäiseksi puiksi ja pihan katseenvangitsijoiksi erikoisuuksia haluavalle.
- Vaivaiskoivu (Betula nana) sopii kivikkojen kasviksi. Useimmat kivikkokasvit ovat kukassa ja parhaimmillaan keväällä ja alkukesällä. Vaivaiskoivu ruskavärityksessä sopisi kivikon syksyiseksi väriläiskäksi.
- Kyynelkoivu (Betula pendula ’Youngii’) on rauduskoivuun vartettu riippamuoto, josta tulee vanhemmiten leveä puu ja tarvitsee tilaa ympärilleen kauniin muodon esille pääsemiseksi. Menestyy vyöhykkeillä I-IV.
Tutustu lisää kasvuvyöhykkeisiin:
Huomioita koivun istuttamisesta
Koivun istutuspaikka puutarhassa on syytä harkita tarkkaan. Onko sillä tilaa kasvaa isoksi puuksi? Koivua ei mielellään leikata. Jos sitä jostakin syystä on pakko leikata, sopiva leikkausajankohta on heinä-elokuussa. Kevätleikkausta ei suositella runsaan mahlavuodon vuoksi. Koivuja voi siirtää luonnosta pihalleen omasta metsästä tai saatuaan luvan metsänomistajalta. Taimi kannattaa valita paikalta, joka mahdollisimman hyvin vastaa niitä olosuhteita, jotka vallitsevat aiotulla istutuspaikalla. Sopiva siirtoajankohta on koivun ollessa hiirenkorvalla. Koivua käytetään rakennusmateriaalina ja polttopuuna. Keväisin saatavaa mahlaa käytetään terveysjuomana ja lehdistä valmistetaan teetä.
Katso koivut Kasvikortistossa
Aiheeseen liittyvää
Piha kuntoon OSA 3/6: Kuinka nurmikkosi voi?
Pihakasveista kysyttyä
Ovatko kellastuneet tuijat kuolemassa?
Hedelmäpuista kysyttyä
Havupuut ja -pensaat
Pensaiden istutusetäisyydet
Luetuimmat
Uusimmat