• Etusivu
  • Kasvillisuus

Puilla näyttävyyttä pihalle

Rakentajan toimitus
Julkaistu 22.02.2011Päivitetty 20.11.2023
202311_83297.jpg

(Kuva: Puutarha.net)

Kasvaako jossain puu, jonka isoisäsi istutti? Tai saitko itse syntymälahjaksesi pihapuun? Oletteko seuranneet näiden puiden kasvua ja komistumista vuodesta toiseen – tai murehtineet sen hyvinvoinnin puolesta? Puut ovat pihan komistuksia, näyttäviä ja pitkäikäisiä. Niiden valintaan ja taimien istuttamiseen kannattaakin paneutua huolella.

Nopeakasvuisimmatkin puut kasvavat hitaasti, joten uudistontille kannattaa istuttaa puut heti kun mahdollista. Jos taas tontilla kasvaa ennestään hyväkuntoisia, kauniita puita, kannattaa niiden säilyttämiseksi nähdä vaivaa. Uudistalonkin pihapiiri tuntuu pian jo valmiilta, vaikka pihassa ei kulkureittien ulkopuolella olisi kuin nurmikkoa ja muutama täydessä kasvussaan oleva puu tai kookkaampi pensas. Tai kuvitelkaapa talonne satavuotiaan puuyksilön viereen.

Ennen rakennustöiden aloittamista – tai jo tonttia valitessa – kannattaa siis uhrata hetki myös tontin kasvillisuuden tarkasteluun. Muutama hyväkuntoinen yksilö kannattaa jättää paikoilleen ja eristää niiden kasvualue rakennustöiden ulkopuolelle. Nuoria puita voidaan myös siirtää sivuun rakentamisen tieltä, istuttaa väliaikaisesti sivummalle ja siirtää kasvupaikalleen heti kun se on mahdollista.

Uusia pihapuita valittaessa otetaan huomioon tontin ominaisuudet; maaperä, ilmasto ja kosteus. Pitkä-
ikäisen pihapuun kasvupaikkatoiveet kannattaa täyttää, sillä olosuhteita ei juurikaan pääse muokkaa-
maan kasvualustaa vaihtamalla – väärässä paikassa taimen kasvu hidastuu ja voi loppua kokonaankin. Tontin olemassaoleva kasvillisuus kertoo jo paljon kasvuolosuhteista: kuivalla kankaalla kasvavat män-
nyt, tuoreella kuuset ja koivut. Lehdoissa viihtyvät vaahterat ja lehmukset. Myös aluskasvillisuudesta voi tehdä havaintoja ja hyödyntää tätä tietoa muita kasveja valitessa.

Nopeakasvuisia lajeja kannattaa hyödyntää erilaisissa suojaistutuksissa. Niitä voi käyttää myös hitaampikasvuisten suojana ja alkuvaiheen näkösuojana vaikkapa tontin rajalla (ne voidaan myöhemmin poistaa). Nopeakasvuisimpia ovat pihlajat ja vaahterat.

Hopeakuusi tuo väriä ryhmään. (Kuva: Puutarha.net)
Hopeakuusi tuo väriä ryhmään. (Kuva: Puutarha.net)

Pihapuita valitessa myös tammet ja jalopähkinät kannattaa muistaa. Havupuista serbiankuusi on kestävä ja kookas. Ikivihreinä havupuut tuovat väriä ja näkösuojaa myös talvella. Koristearvoa on lisäksi erilaisilla hedelmäpuilla, joista voi valita niin koristelajeja kuin perinteisiä, satoa tuottavia lajikkeitakin.

Vältettäviä pihapuita puolestaan ovat poppelit ja pajut, joiden voimakkaat juuristot täyttävät helposti salaojat. Esimerkiksi pylväshaapaa ei pitäisi istuttaa lähelle rakennuksia ja terijoensalava vie paljon tilaa ja aiheuttaa kasvaessaan ongelmia rakenteille. Pajukasvina terijoensalava on kuitenkin nopeakasvuinen valinta vaikkapa näkösuojaa tuomaan.

Terijoensalava eli "pallopaju". (Kuva: Puutarha.net)
Terijoensalava eli "pallopaju". (Kuva: Puutarha.net)

Valitse puu käytettävissä olevan tilan mukaan

Puu pitää valita myös käytettävissä olevan tilan mukaan. Pieneen tilaan tulee valita pieni puu ja tilavaan paikkaan iso. Pieniä puita ja erikoismuotoja voi käyttää myös yksityiskohtina isommassa kokonaisuudessa; esimerkiksi osana laajempaa istutusryhmää tai vesiaiheen äärellä. Isoja puita ei kuitenkaan tule istuttaa pieneen tilaan, sillä pian ne olisivat paikkaan aivan liian suuria. Useimmat lajit kärsivät toistuvasta leikkaamisesta ja kasvun rajoittamisesta ja heiketessään altistuvat myös erilaisille kasvitaudeille. Jos taas on valmis muutaman vuoden kuluessa harventamaan istutuksiaan, niin väliaikaiseksi täytteeksi tai muiden suojaksi voi isommaksikin kasvavan puun istuttaa.

Kyynelkoivu (Kuva: Puutarha.net)
Kyynelkoivu (Kuva: Puutarha.net)

Pihapuuta valitessa yksi tykkää kauniista kukinnasta, toiselle on tärkeintä upea syysväri ja kolmas halajaa isoja lehtiä ja peittävyyttä. Talvenkestävyys ja tuholaisarkuus on otettava huomioon joka tapauksessa. Myös kävyt, hedelmät saattavat vaikuttaa valintaan. Uudelle pihalle kannattaa istuttaa ensimmäiseksi puut, koska osa on hyvinkin hidaskasvuisia.

Pieneen pihaan ei kannata valita tammia (Quercus robur) tai metsävaahteroita (Acer platanoides), jotka varjostavat laajoilla latvuksillaan koko pihan. Sinne sopivat mm. pilarikatajat (Juniperus communis f. suecica), muita kuusia kapeampi serbiankuusi (Picea omorika), pilarituija (Thuja occidentalis ’Columna’, ’Fastigiata’), kartiotuija (Thuja occidentalis ’Brabant’, ’Holmstrup’, ’Pyramidalis’), marjakuuset (Taxus), pylväspihlaja (Sorbus aucuparia ’Fastigiata’), pylväshaapa (Populus tremula ’Erecta’) ja siivosenlehmus (Tilia x vulgaris ’Siivonen’).

Myös puiden riippamuodot ovat hyviä valintoja: esimerkiksi riippapihlaja (Sorbus aucuparia ’Pendula’), riippajalava (Ulmus glabra ’Pendula’), sateenvarjojalava (Ulmus glabra ’Camperdownii’), riippahernepensas (Caragana arborescens 'Pendula') ja riipparaita (Salix caprea ’Pendula’).

Suureen pihaan tuovat uljautta mm. balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum), lehmukset (Tilia), salavat ja pajut (Salix), poppelit (Populus), saarnit (Fraxinus), männyt (Pinus), kuuset (Picea), pihdat (Abies), lehtikuuset (Larix).

Kauniita kukkijoita ovat mm. arka ruusuorapihlaja (Crataegus x media ’Paul’s Scarlet’) ja hieman kestävämpi ja vaaleampi kukkainen helmiorapihlaja (Crataegus x mordenensis), erilaiset omenapuut (Malus), kirsikat ja tuomet (Prunus).

Omenapuita (Kuva: Puutarha.net)
Omenapuita (Kuva: Puutarha.net)

Istuta puu oikein

Kun taimien hankinnassa on saatu valittua sopiva laji oikeaan paikkaan, niin se tulee vielä saada istutettua paikoilleen oikealla tavalla. Pahimmillaan väärä istutus viivästyttää kasvua tai jopa aiheuttaa taimen kuoleman. Tämä voi olla seurauksena esimerkiksi liian syvälle istuttamisesta tai siitä, että vahva nurmikonkasvu taimen juurella syö pintamaasta kaikki ravinteet.

Istutettavaa puuta varten kaivetaan noin 1 m syvyinen kuoppa. Pohjalle voi piilottaa luonnonlantaravinnekätkön ja pohjamaahan sekoittaa lannoitettua maanparannusainetta. Istutuskuoppa kannattaa myös kastella hyvin. Taimet tulee myös kastella hyvin ennen istuttamista.

Puut tulee istuttaa niin, että juurenniska, eli kohta jossa runko ja juuristo kohtaavat, jää näkyville. Puu istutetaan entiseen kasvusyvyyteensä eli siten, että juurenniska on maan pinnan tasossa tai aavistuksen yläpuolella. Juurenniska saa mielummin jäädä vaikka pari senttiä näkyville kuin peittyä saman verran. Joskus juurenniska saattaa olla astiassa jo mullan peitossa, joten se pitää vain kaivaa esille. Sama sääntö koskee niin lehti- kuin havupuunkin taimia. Oikean korkeuden oppii näkemään katsomalla taimea ja tutkailemalla jo kasvavien puiden istutussyvyyttä. Muista huomioida kasvualustan painuminen, ettei puu joudu liian syvälle.

Juuripaakkua koossa pitävän kankaan solmut ja kiristävät siteet avataan, ja kangas jätetään istutuskuoppaan. Astiataimen ruukku poistetaan aina. Tärkeä seikka lehtipuiden istutuksessa on kiertyneen juuriston avaaminen. Pitkään astiassa kasvanut juuristo on saattanut kasvaa tiiviiksi vyyhdeksi ruukun reunoja pitkin. Istutettaessa nämä juuret tulee oikaista ja kuristavia juuria leikata – muuten taimi saattaa alkuvuosinaan itse tukehduttaa oman kasvunsa.

Tarvittaessa istutuskuoppaan laitetaan tukipuut. Yli 150 cm korkeat puut pitää tukea. Tukiseiväs tai -seipäät lyödään tiukasti kuopan pohjamaahan. Tuet laitetaan juuripaakun viereen, ei koskaan juuripaakun läpi. Puun runko tuetaan n. 1/3 korkeudelta yhdestä tai kahdesta kohtaa, niin ettei sidos kiristy puun rungon ympärille. Puun kasvaessa sidosta löysätään, ettei se pääse kiristämään puun runkoa missään vaiheessa. Tuki saa olla paikallaan kaksi ensimmäistä vuotta, eli sen ajan, että puu ehtii kunnolla juurtua.

Puiden, etenkin lämpöä vaativien hedelmäpuiden, istutusalue kannattaakin muotoilla loivaksi kumpareeksi. Multa tiivistetään huolellisesti taimen ympäriltä, kastellaan ja tarvittaessa suojataan rikkaruohoilta. Mullan päälle voi laittaa suojakankgasta ja peittää se hakkeella tai soralla tai istutusalueen voi pitää puhtaalla mulloksella ja pitää se puhtaana rikkaruohoista käsin nyppimällä.

Puulle kaivetaan riittävän suuri kuoppa. (Kuva: Puutarha.net)
Puulle kaivetaan riittävän suuri kuoppa. (Kuva: Puutarha.net)
Kuoppa kastellaan hyvin. (Kuva: Puutarha.net)
Kuoppa kastellaan hyvin. (Kuva: Puutarha.net)
Juuripaakun kangas avataan ja jätetään kuoppaan. (Kuva: Puutarha.net)
Juuripaakun kangas avataan ja jätetään kuoppaan. (Kuva: Puutarha.net)
Puu on tuettu ja lopuksi vielä kasteltu. (Kuva: Puutarha.net)
Puu on tuettu ja lopuksi vielä kasteltu. (Kuva: Puutarha.net)

Seuraa ja tarkkaile puitasi

Juurtumisaikana, ainakin ensimmäisen kasvukauden ajan, huolehditaan taimen kastelusta. Vie oman aikansa kunnes astiataimen juuret kasvavat riittävästi pohjamaahan saadakseen sieltä vettä. Niinpä taimia kastellaan keväällä ja kesällä kaksi kertaa viikossa. Pensaille annetaan istutusvaiheessa 10–20 l vettä/taimi, puille muutama kymmenen litraa. Istutuksen jälkeen jokaisella kastelukerralla annetaan kymmenen litraa pensasta kohden. Mullan on kastuttava syvältä. Päivittäisestä parin litran liruttelusta on enemmän haittaa kuin hyötyä; juuret kasvavat kosteaan pintamaahan sen sijaan, että niiden pitäisi kasvaa syvälle.

Kotiuduttuaan puut ovatkin sitten pihan helppohoitoisimpia kasveja; puut viihtyvät saadessaan kasvaa rauhassa. Nuorea puuta voidaan toki hienovaraisin kasvatusleikkauksin ohjata kehittymään yksirunkoiseksi – ja hedelmäpuita kasvamaan avoimeksi ja satoa tuottavaksi. Lannoittamista puut eivät oikeastaan tarvitse.

Vanhoilla pihoilla – ja vanhojen puiden kohdalla - puiden kuntoa kannattaa tarkkailla. Latvastaan kuivuneen koivun tai ränsistyneen kuusen voi välittömästi poistaa, mutta muuten pelkkä ikä ei ole peruste puun kaatamiselle; lahous ja onttous kuuluvat esimerkiksi vanhojen tammien ja lehmusten luonteeseen. Jos jonkin puun kunto huolettaa, eivätkä omat taidot arviointiin riitä, niin paikalle kannattaa kutsua arboristi. Hänellä on tietoa ja kokemusta, mutta joskus myös laitteita; kuten puun lahon etenemistä mittaava tutka.

Puilla saat näyttävyyttä ja korkeutta pihallesi, vuosikymmeniksi. Suunnittele ja valitse, istuta huolella, hoida harkiten ja nauti vehreästä kasvusta!

(Kuva: Puutarha.net)
(Kuva: Puutarha.net)
Ohje

Ohje

Kasvillisuus
Kiinnostuitko? Tilaa Puutarha.net-uutiskirje
Oletko multasormi, maailmanluokan puutarhuri tai innokas kaikkien kasvien kokeilija? Puutarha.net-uutiskirjeestä saat viikoittain ideoita, ohjeita, infoa ja inspiraatiota suoraan sähköpostiisi. Tutustu muiden pihan- ja puutarhanhoitajien kokeiluihin ja kokemuksiin, nappaa talteen arvokkaat asiantuntijavinkit, ohjeet ja tuoteideat tai yksinkertaisesti fiilistele kasvi- ja kukkaloistoa tai mielenkiintoisia harvinaisuuksia.

Aiheeseen liittyvää

20238_82778.jpg
Oikea kasvualusta orkideallesi
Orkideat kasvavat luonnossa useimmiten kiinnittyneinä puiden oksistoihin (epifyytit). Osa niistä kasvaa sammaleisten kivien päällä (litofyytit) tai maan pinnan kevyessä humuksessa (humusepifyytit). Hyvin harva trooppinen laji on siis selkeästi maaorkidea; tämän vuoksi niiden kasvualustaksi ei sovellu tavanomainen multa. Kasvualustan tulee olla lisäksi ilmavaa, sillä tropiikin runsaista sateista huolimatta orkideoiden juuret kuivuvat ilmavirtauksen seurauksena nopeasti sateiden välillä.
202211_80229.jpg
Kenen pesä? Asiantuntija vastaa
Mikä elukka tai lintu on rakentanut pesän korkealle mökin kurkihirren päälle? Pesä on erikoisen näköinen ja ilmeisesti tyypillinen jollekin elukalle tai linnulle.
20132_33953.jpg
Sisätilojen tuholaiset ja inhat ötökät
Omasta kodista ei ole kiva löytää ötököitäVaikka ne eivät mitään vaaraa aiheuttaisikaan, niin epämiellyttäviltä kohtaamiset niiden kanssa kuitenkin tuntuvat. Kodin yleisimpiä tuholaisia ovat sokeritoukat, turkiskuoriaiset, muurahaiset sekä elintarvikkeista tavattavat jauhokoisat ja riisihäröt. Viime vuosina suomalaisten vaivoiksi ovat palanneet myös torakat ja luteet, jotka ovat tuhohyönteisistä vaarallisimpia. Ne lisääntyvät ja leviävät nopeasti.Ryömivien hyönteisten, kuten torakoiden mukana kulkee useita vakavia tauteja mukaan lukien salmonella, punatauti, suolistotulehdus ja lavantauti. Riski on erityisen suuri perheissä, joissa on lapsia, vanhuksia tai sairauksista toipuvia. Riski on erityisen suuri perheissä, joissa on lapsia, vanhuksia tai sairauksista toipuvia. Kirppujen ja luteiden puremat aiheuttavat myös paljon ärsytystä ja ahdistusta.Näin torjut kodin lentävät ja ryömivät tuholaisetTuholaisten ja tautien torjunta puutarhassa
202111_73621.jpg
Savipihalle soveltuvat puut?
Savimaan työstäminen puutarhassa on haastavaa, kovaa työtä ja vaatii kärsivällisyyttä. Kasvualustana savi on tiivis ja kylmä. Talvella maahan sitoutunut vesi jäätyy ja keväällä routiessaan savimaa voi vahingoittaa ja katkoa kasvien juuria. Savimaa myös lämpiää hitaammin kuin hiekkaisemmat maalajit ja kuivuessaan savi muuttuu kovaksi ja halkeilevaksi. Huonoista puolistaan huolimatta savimaa on vettä pidättävä, ravinteikas maalaji, jonka parhaat puolet saa esiin maanparannuksella.
20241_29026.jpg
Tammikuun vinkit
Vuoden ensimmäinen kuukausi; keskellä Suomen sydäntalvea. Yleensä on kylmää, talvista ja lumistakin – mitenköhän nyt?
20224_77943.jpg
Onko ilmansuunnilla merkitystä kasveille? Asiantuntija vastaa
Tämä kysymys koskee ilmansuuntia, kun kasvattaa kukkia parvekkeella tai sisällä. Asun siis kerrostalossa ja ylimmässä kerroksessa (6. kerros kulmassa). Ilmansuunnat ovat: olohuone luoteeseen ja parveke luoteis- ja länsisuuntaan. Huoneessani voi hyvin vain traakki- eli lohikäärmepuu ja anopinkieli. Parvekkeella, joka on lasitettu, kasvaa kyllä tomaatit hyvin. Sisällä voin saada chilit hyvin kasvamaan. Tiedän lannoituksesta kyllä paljonkin. Onko ilmansuunnilla siis isokin merkitys? Tietääkseni on, mutta en tiennyt, että näin iso merkitys. Tiedosta kiitollinen.

Luetuimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton

Uusimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton