Ryhmäruusut
Rosa Grandiflora-ryhmä (Kuva: Shutterstock)
Ryhmäruusut ovat arvokkaiden paikkojen katseenvangitsijoita, jotka kukkivat heinäkuusta pitkälle syksyyn. Ne ovat melko vaativia kasvupaikan ja hoidon suhteen, mutta palkitsevat huolellisen hoidon. Ryhmäruusut muistuttavat kaupassa myytäviä leikkoruusuja ja ovatkin näyttävimmillään ryhmään istutettuina.
Ryhmäruusuihin eli jaloruusuihin kuuluvat teehybridiruusut eli isokukkaiset jaloruusut (Rosa Teeristeymä-ryhmä), tertturuusut (Rosa Floribunda-ryhmä) ja maanpeittoruusut (Rosa Polyantha-ryhmä ja Rosa Grandiflora-ryhmä). Nämä ruusut ovat noin 50–100 cm korkeita. Jalostuksessa on kiinnitetty huomiota kukan kokoon, kerrannaisuuteen ja muotoon. Värikkäiden ryhmäruusujen taimet koostuvat jalo-osasta ja talvenkestävästä perusrungosta.
Ryhmäruusun istutus
Ryhmäruusut pitävät auringonpaisteesta ja hyvin vettä läpäisevästä, lannoitetusta maasta. Paikan tulee olla lämmin ja suojaisa. Ne eivät viihdy savimaassa.
Ryhmäruusut myydään yleensä kolmen kappaleen pakkauksissa, avojuurisina taimina. Usein niiden versonpäät ovat kastettu vahaan. Vahan tarkoitus on vähentää versojen vesihaihduntaa, kun ne ovat vielä myyntipakkauksessaan. Vaha ei haittaa uutta kasvua, eikä sitä tarvitse poistaa.
Ennen istutusta taimet upotetaan vesiämpäriin vähintään puoleksi tunniksi. Näin juuret saavat kunnolla vettä eivätkä pääse heti kuivumaan.
Istutuskuopan on oltava 50 cm syvä, jotta jalonnuskohta (juuriston ja versojen solmumainen yhtymäkohta, muhkura) saadaan noin 15 cm maan pinnan alle. Ryhmälle kaivetaan suuri yhtenäinen kuoppa, johon kaikki taimet istutetaan. Kuopan pohjalle laitetaan salaojaksi hiekkaa. Istutuksen jälkeen kastellaan reilusti.
Istutusleikkauksessa jätetään vain 3–5 vahvinta versoa, niihin jokaiseen 3–5 silmua. Ylimmän silmun yläpuolelle täytyy jättää 1 cm versoa, jotta silmu ei kuivu. Hyvin haarautunutta taimea ei yleensä tarvitse leikata istutuksen yhteydessä.
Ryhmäruusujen hoito
Kukkiakseen pitkään ja runsaasti ryhmäruusut tarvitsevat ravineita enemmän kuin pensasruusut. Syyslannoitus on hyvä antaa heinäkuun lopulla – elokuun alussa.
Kuihtuneet kukat alkavat muodostaa siemeniä, mikä heikentää kukintaa, joten niiden poistaminen pidentää kukintaa. Jalonnuskohdan alapuolelta kasvavat villiversot tulee poistaa. Ruusuja vaivaa yleisimmin kirvat ja ruusuhärmä. Tarvittava torjunta kannattaa aloittaa ensimmäisten oireiden ilmaannuttua.
MIkäli maa on painunut kesän aikana, lisätään tyvelle esimerkiksi multaa ja hiekkaa, jotta jalonnuskohta on edelleen riittävän syvällä. Versot suojataan talveksi ja pitkiä versoja voi lyhentää, jolloin suojaus on helpompi tehdä.
Aiheeseen liittyvää
Tiedätkö jokamiehenoikeutesi?
Akkukäyttöisellä vesipumpulla hyödynnät kätevästi sadeveden
Karkkia vai kepponen?
Tornionlaaksonruusu on pohjoisen sitkeä kukkija
Pihakivillä muurit, istutusaltaat, ajotiet
Astiataimet sopivat syysistutukseen
Luetuimmat
Uusimmat