Sipulikukkien syysistutus – näin onnistut ja saat runsaan kevätkukinnan

Hyvä sipuli on pullea ja kiinteä. Sipulin koko kerrotaan yleensä myyntipakkauksessa, esimerkiksi lummetulppaanin sipulin koko 11/12 tarkoittaa, että pakkauksessa olevien sipuleitten ympärysmitat ovat välillä 11–12 cm.

Tiesitkö? Kukkasipulit lajitellaan sen mukaan, minkä kokoisesta, täydellisestä ympyrän muotoisesta reiästä ne sujahtavat eteenpäin.

Suurista tulppaanien sipuleista saadaan paras kukinta, joten valinnan varan salliessa kannattaa poimia mukaansa kookkaimmat yksilöt. Ostohetkellä kukkasipulien tulee olla lepotilassa, jolloin mitään kasvua ei ole vielä näkyvissä. Niiden pitäisi olla napakoita ja kiinteitä. Pienet pintakolhut ovat vaarattomia, mutta syviä viiltoja ei saa olla. Jos sipulit ovat jo alkaneet versoa, istuta ne mahdollisimman pian ja käsittele versoja varoen.

Keväällä kukkivat sipulikukat istutetaan syksyllä. Useimmille lajeille hyvä istutusaika on syys–lokakuussa, kun maa on viilentynyt mutta ei vielä jäätynyt. Narsissit ja monet pikkusipulit kannattaa istuttaa ajoissa, jotta ne ehtivät juurtua hyvin. Tulppaanit voidaan istuttaa myöhemmin syksyllä. Jos istutus viivästyy, käyttökelpoiset sipulit kannattaa yleensä istuttaa niin kauan kuin maa on vielä muokattavissa.

Useimmat sipulikukat viihtyvät aurinkoisella tai puolivarjoisella kasvupaikalla ja vettä hyvin läpäisevässä maassa. Tiivistä maata kannattaa parantaa niin, ettei vesi jää seisomaan sipulien ympärille. Istutusalueelle voidaan tarvittaessa lisätä hyvin maatunutta kompostia maan rakennetta parantamaan ja käyttää kukkasipuleille sopivaa lannoitetta tuotteen annosteluohjeen mukaan.

Istutussyvyys ja -etäisyys

Istutussyvyyden perusohje on, että sipuli istutetaan kolme kertaa sipulin korkeutta syvempään, sipulin kärki ylöspäin. Sipulin päälle tulee siis kaksi kertaa sipulin korkeuden verran multaa. Syvyys riippuu myös maan laadusta: kuohkeassa maassa sipuli voidaan istuttaa hieman syvempään, raskaassa maassa taas hieman lähemmäs pintaa.

Istutusetäisyys on yleensä ilmoitettu sipulipussissa. Pikkusipulit istutetaan yleensä 5–10 cm välein ja isot 15–25 cm välein.

Jos maa on istutettaessa kuiva, kastele istutusalue. Syksyn sateet huolehtivat yleensä myöhemmästä kosteudesta, mutta pitkään jatkuvalla kuivalla säällä istutuksia voi kastella tarvittaessa.

Kukkasipuleita voi istuttaa perennapenkkien aukkopaikkoihin – perennojen kasvaessa kukkasipulien kuihtuvat lehdet jäävät piiloon. Pieniä kukkasipuleita voi istuttaa myös nurmikolle, esimerkiksi puiden juurille ja paikkoihin, joissa nurmikko ei ota kasvaakseen. Aikaisin keväällä kukkivien lajien paikka on puutarhan lämpimimmissä ja aurinkoisimmissa paikoissa – siellä, mistä lumi ensimmäiseksi sulaa.

Kukkasipuleita voi istuttaa myös ruukkuihin ja muihin astioihin. Ruukussa on oltava pohjareiät ja hyvin vettä läpäisevä kasvualusta, sillä märkyys vahingoittaa sipuleita. Syksyllä istutettu ruukku tarvitsee talveksi suojaisen paikan, jossa sipulit saavat kylmäjakson mutta ruukku ei pääse jäätymään ja sulamaan toistuvasti tai vettymään. Ruukun voi esimerkiksi suojata ja sijoittaa kylmään varastoon tai muuhun sopivaan viileään paikkaan. Keväällä ruukku siirretään kasvun alettua valoisalle paikalle.

Sipulikukat käyttävät kevään kasvuun ja kukintaan sipuliin varastoituneita ravinteita. Monivuotisiksi tarkoitettuja sipulikukkia voi lannoittaa kasvun alettua kukintaa tukevalla lannoitteella pakkauksen annosteluohjeen mukaan. Kuivana keväänä kasvustoa kastellaan tarvittaessa.

Kuihtuneet kukat voi poistaa, jotta kasvi ei käytä energiaa siementen muodostamiseen. Lehdet jätetään paikoilleen, kunnes ne ovat kellastuneet ja lakastuneet luonnollisesti, sillä niiden yhteyttämistuotteet täydentävät sipulin energiavarastoja seuraavaa kasvukautta varten.

Monivuotiset sipulikukkakasvustot saattavat aikaa myöten muodostaa tiheitä mättäitä, joiden kukinta alkaa lopulta taantua. Tällöin kasvusto kaivetaan ylös heti viimeisten lehtien kuihtumisen jälkeen, sipuliryppäät jaetaan ja istutetaan heti uusille paikoilleen.

Yhdistelemällä eri sukuja ja lajeja kevään kukkaloisto voi kestää puutarhassa jopa yli kolme kuukautta. Ensimmäisenä nousevat lumikellot huhtikuussa (lämpöisillä seinustoilla jo maaliskuussa), sitten kukkivat posliinihyasintit, sinililjat ja kevättähdet. Pääsiäiseen mennessä krookukset nousevat isoina ryhminä pihapiirin koristukseksi.

Lämpimillä paikoilla lumikellot, tähtilumikellot, talventähdet ja ensimmäiset krookukset aloittavat kukintansa jo maaliskuussa. Huhti–toukokuussa kukkivat helmililjat, kevätkurjenmiekat, kevättähdet, kiurunkannukset, koiranhampaat, narsissit, sinililjat ja vuokot. Kesä–heinäkuussa on marskinliljojen ja tähtihyasinttien vuoro.

Tulppaaneista kaikkein ensimmäisinä kukkivat kasvitieteelliset lajit, jotka ovat usein matalia ja kehittävät samasta sipulista useamman kukkavanan. Tulppaaneista on saatavilla valtava määrä eri ryhmiin kuuluvia lajikkeita. Komeat Darwin-hybriditulppaanit kukkivat suurin ja kirkasvärisin kukin, ja tarjolla on myös papukaijatulppaaneja sekä liljatulppaaneja. Näistä voi koota ryhmän, joka kukkii alkukeväästä kesäkuulle asti!

Keltaiset, valkoiset, oranssit tai kaksiväriset narsissit ovat monelle se ainoa ja oikea kevään merkki. Ne kukkivat usein samaan aikaan tulppaanien kanssa, joten niistä saa yhdistelemällä viehättävän kukkaryhmän.

Laukat eli ruohosipulin lähisukulaiset kasvattavat mahtavan kukkapallon korkean varren päähän. Ne kukkivat kesä–heinäkuussa ja sopivat hyvin muiden sipulikukkien sekaan tai perennaryhmiin. Matala keltalaukka kukkii samaan aikaan ja päättää kevätkauden kukinnan.