Koko perheen luontopäiväkirja

Luonnon tarkkailu on edullinen ja opettavainen tapa oppia mitä ympäristömme pitääkään sisällään. Omista tutuista nurkistakin voi löytyä jotain yllättävää. Vaikka kuinka voisi luulla hienojen havaintojen pysyvän muistissa, käy kuitenkin jokaiselle joskus niin, että aivan tarkkaan ei muistakaan, milloin se tikka kävi pihapuuta nakuttamassa tai koska ensimmäiset muurahaiset kantoivat havunneulasta kekoonsa.

Mikäli havaintoja on laitettu ylös, syntyy pitkään jatkuneesta luonnon havainnoinnista vähitellen päiväkirjojen sarja, joiden avulla on mukava verrata, mitä eri vuosina on samana päivänä tapahtunut.

• Talvi on hyvä aika aloittaa lajien tunnistaminen. Lajeja ei ole liikaa ja esimerkiksi lumeen jääneitten jälkien tunnistaminen on mukavaa puuhaa.
• Keksi luontopäiväkirjallesi ensin tarkoitus ja toteutustapa. Mitä lajiryhmiä haluat tunnistaa ja miten teet merkinnät. Haluatko lisätä myös sääpäiväkirjan? Keräätkö kasveja ja kuivaat ne? Otatko valokuvia?
• Havainnoi myös itseäsi. Mitä sinussa tapahtuu, kun kävelet metsässä?
• Aloita heti tai muuten se saattaa jäädä vain aikomuksen tasolle.
• Aloita hiljalleen ja ehkä vain laji kerrallaan.

Luonnosta nauttimisesta ei kannata ottaa turhia paineita. Tärkeintä on säähän soveltuva vaatetus, hyvät retkieväät sekä iloinen ja utelias mieli. Matkaan kannattaa varata myös muistiinpanovälineet havaintoja varten sekä alueen kartta, mikäli liikut vieraalla seudulla.

Päiväkirjaksi soveltuvat parhaiten tukevakantiset vihot, joihin on hyvä kirjoittaa. Koon puolesta kirja kannattaa valita siten, että se on helppo kuljettaa mukana. On makuasia, valitseeko vihon, jossa on viivat, ruudut tai puhtaat sivut. Viivoitus tekee kirjoittamisen toki helpommaksi, puhtaan sivun tarjotessa mahdollisuuden todellisten taideteosten piirtämiseen. Voit myös laatia taulukon, jonka sivuun laitat listan mitä havaintoja odotat näkeväsi vuoden aikana. Taulukossa voi olla kirjattuna esimerkiksi ensimmäinen havainto leskenlehdestä, koska talitintti kääntää laulunsa, milloin käki kukkui. Muista jättää tilaa päivämäärälle.

Päiväkirjan voi myös laatia kansioon, jolloin sinne on mahdollista liittää vihkoa enemmän muuta materiaalia, kuten retkialueen karttoja, prässättyjä lehtiä ynnä muuta.

Voit kirjata ylös millainen sää oli, onko mahdollisesti lunta, milloin ensimmäinen pajunkissa pilkistää pajupusikon oksissa ja niin edelleen. Myös lintu-, perhos- sekä eläinhavainnot on hauska kirjata ja seurata kuinka usein se alussa mainittu tikka kävikään pihapuussa, vai oliko se vain ohikulkumatkalla. Vilahtiko kettu kenties metsänreunalla? Tee päiväkirjastasi juuri sellainen, kuin itse haluat.

Pidä päiväkirjan pitäminen rentona harrastuksena äläkä suotta ota siitä paineita, että jokaiselle päivälle on löydyttävä jokin mielenkiintoinen havainto. Älä myöskään suotta sensuroi tapahtumia, vaan tallenna rohkeasti ylös kuvin ja tekstein hauskat luontohetket ja -retket.

Nyt kaikki rohkeasti nenät irti ruuduista ja ulos nauttimaan luonnon ihmeistä!