TAKAISIN

Ruiskaunokki - perinnekasvi puutarhasta toiseen

Julkaistu: 25.2.2016
Perinnekasvit siirtyvät puutarhasta toiseen ystävän antamina jakopaloina tai hetken mielijohteesta kerättyinä siemeninä. Monia on kasvatettu Suomessa jo vuosisatoja, joskus alun perin jo unohduttuihin tarkoituksiinsa. Esimerkiksi eräät 1600 -luvun lääkkeiden lähteinä arvostetut kasvit jatkavat elämäänsä perinnepihojen kukkapenkeissä - ja monet lajit ovat vakiintuneet vanhan asutuksen liepeillä kasvaviksi viljelyjäänteiksi. Vuosisatojen kuluessa puutarhoissamme on viljelty tuhansia eri kasvilajeja ja -lajikkeita. Sen ansiosta käytössämme on nyt laaja valikoima ilmastoon sopeutuneita kasveja!

Perinnekasvi puutarhasta toiseen -artikkelisarjassa esittelemme näitä pihojemme kestäviä kasveja.
Yksi niistä on ruiskaunokki (Centaurea cyanus).

Ruiskaunokki eli ruiskukka (Centaurea cyanus)

RuiskaunokkiRuiskaunokki
RuiskukkaniittyRuiskukkaniitty
Ruiskaunokin aika koitti Suomessa maatalouden myötä. Sen kulta-aikaa oli 1700-1800-luku. Vielä 1900-luvun alkupuoliskollakin se kukoisti ruispeltojen rikkaruohona. Tehomaatalouden yleistyessä ja rukiin viljelyalan supistuessa ruiskaunokkien määrä alkoi vähetä. Uudet rikkakasvien torjunta-aineet ja tehokas siemenviljan puhdistus hävittivät kauniin kasvin lähes olemattomiin. Tavallisesti yksivuotinen laji tarvitsee kuitenkin jatkuvasti uutta siemenlisäystä.

Viime vuosikymmeninä ruiskaunokki on hiljalleen palannut koristamaan peltoja ja puutarhoja. Paluusta ovat hyvillään myös mehiläiset, perhoset ja muut mesipistiäiset, sillä lajin kukkien mesipitoisuus on hyvin korkea. Ennen yleisestä peltojen rikkakasvista on jalostettu useita lajikkeita, joiden kukat voivat olla perinteisen kirkkaansinisen lisäksi valkoisia, vaaleanpunaisia, punaisia tai tumman purppuranpunaisia.

Vinkki: Rakentaja.fi verkkokaupassa saatavana ruiskaunokkia annospussissa (sis. 2 eri väriä) sekä seospussina Ruiskukkaniitty 20 m2
Se sisältää ihanan värikirjon sinistä, punaista ja valkeaa ruiskaunokkia - sekä niiden välivärejä, lilaa, pinkkiä,v.sin, kirjavaa jne. ruiskaunokkia!

Herkän kaunis ruiskaunokki täydentää hienosti puutarhan kukkaryhmiä ja tontin reunojen hukkamaita - ja on kestävä myös leikkokukkana. Kukkia voi lisäksi käyttää tuoreena salaattiin, kakkuihin ja leivonnaisiin. Myös kuivatut kukat ovat kauniita leivonnaisten koristeina. Kuivaa kukat pimeässä paikassa.

Tiesitkö? Ruiskaunokki on Päijät-Hämeen maakuntakukka ja myös kokoomuspuolueen tunnus. Se on myös Eestin ja Saksan kansalliskukka.

Ruiskaunokki lyhyesti:

Heimo: Mykerökukkaiset – Compositae, (aiemmin Asterikasvit – Asteraceae)
Kasvumuoto: 1-vuotinen, joskus 2-vuotinen ruoho. kesäkukka, hyötykasvi, luonnonkasvi.
Korkeus: 30–90 cm. Varsi runsas- ja pystyhaarainen, harvaan seittikarvainen. Kukka: 2,5–3,5 cm leveä, kukkamainen mykerö. Mykerön laitakukat violetinsinisiä–sinisiä (joskus vaaleanpunertavia tai valkoisia), vinon suppilomaisia, kärjestä liuskaisia; kehräkukat violetinsinisiä, torvimaisia. Mykeröitä paljon.
Lehdet: Kierteisesti, tyvilehdet ruodillisia, varsilehdet ruodittomia. Tyvilehtien lapa suikea, ehytlaitainen–harvahampainen–pariliuskainen; varsilehtien lapa suikea–tasasoukka, ehytlaitainen, ainakin aluksi villakarvainen.
Hedelmä: Soikea, litteähkö, kellertävä, hienokarvainen, 3,5–4 mm pitkä pähkylä, jonka kärjessä sukasia.
Kasvupaikka: Viljapellot, ruisvainiot, kesannot, tienvarret, joutomaat. Myös koristekasvi. Pitää ravinteikkaasta maasta ja aurinkoisesta paikasta.
Kukinta: Kesä–syyskuu.

Kiinnostavatko perinnekasvit?

Perinnekasvi puutarhasta toiseen -sarjassa on esitelty jo Lehtoakileija, maariankello, harjaneilikka ja sormustinkukka. Sarja jatkuu...