TAKAISIN

Kaikkea oppii tekemällä itse

Julkaistu: 4.5.2020

Olen 62 v. isoäiti. Kun olin 18 v. nuori rouva, minun puutarhani kasvoi nokkosta ja heinää. Asuimme vanhassa ok-talossa. Mieheni sisko, oli armoitettu alan harrastaja. Hän laittoi minulle viilipurkkiin mullan päälle kukansiemeniä, antoi ohjeet kuinka hoitaa ja milloin istuttaa maahan. Minun taimet olivat vihreitä karvoja, eikä koskaan kasvaneet!

Kuva: Pixabay (fiiliskuva artikkeliin)Kuva: Pixabay (fiiliskuva artikkeliin)

Kun meni vuosia, rakensimme uuden talon, ja saimme laittaa pihan, jossa oli tuore multa, sain itse miettiä, mitä minnekkin laitan. Sehän osoittautui minulle sopivaksi. Siitä lähtien olen monessa eri talossa, jossa olemme asuneet, laittanut pihan aina oman näköiseksi, ne ovat olleet minusta ihanat pihat.

Kuva: Pixabay (fiiliskuva artikkeliin)Kuva: Pixabay (fiiliskuva artikkeliin)

Nyt on kuntoni jo vähän huono, pitää olla varovainen, ettei riuhdo liikaa. Mutta 6 kasvilavaa tuottaa meille omat tillit, persiljat, lehtikaalit, sipulit, salaatit ja vähän pottuakin. Me mieheni kanssa saamme siitä ne meidän pienet tarpeet pitkälle syystalveen. Nautin kovasti. Nytkin olohuoneen pöytä on täynnä taimia, välillä ulkoilutan niitä, välillä meinaan unohtaa ne ulos ja yöpaita päällä nostelen niitä sisään... Mieli nauttii ja odottaa, korona-aika on mennyt hyvin, kun on saanut kuopsuttaa puutarhaa. Kohta kylvän kehäkukkaa ym.. Elämä on ihanaa, kun voi saada multaa kynsien alle! Parasta mielen hoitoa nyt!

Mummi62