• Etusivu
  • Kasvillisuus

Perhosorkidean hoitaminen

Rakentajan toimitus
Päivitetty 30.01.2023
20231_80727.jpg

Phalaenopsis mannii

Perhosorkidea (Phalaenopsis) on useimmiten se orkidea, josta innostus orkideoihin alkaa. Jopa niin, että kaupat mainostavat myyvänsä "orkideoita", aivan kuin perhosorkidea olisi se ainoa orkidea. Kuitenkin orkideasukuja on noin 800, luonnonlajeja yli 20 000 ja koska orkideat risteytyvät helposti keskenään, on ihminen innostunut tuottamaan niitä satoja tuhansia – perhosorkideoitakin tuhansittain.

On siis mistä valita: hohtavan valkoista, tummansamettista violettia, auringonkeltaista pilkuilla tai raidoilla, rohkeita viininpunaisia läiskiä – vain puhdas sininen puuttuu, mutta jalostajat tekevät kovasti töitä senkin tuottamiseksi. Kokojakin löytyy, isoa näyttävää tai pientä suloista, yksivärisillä lehdillä tai pilkuilla nekin. Jotkut lajit jopa tuoksuvat.

Phalaenopsis-risteymä
Phalaenopsis-risteymä
Phalaenopsis Snowflake
Phalaenopsis Snowflake

Hyvät juuret, hyvinvoiva kasvi

Kukan väri ei kuitenkaan saa olla ensisijainen ostoperuste, vaikka usein siitä aloitetaankin. Kasvin kaikkein tärkein osa on juuristo. Läpinäkyvä muoviruukku mahdollistaa hyvin sen tarkastelun. Juurten pitää olla napakat ja vihreät – eivät ruskeat nahistuneet tai muuten huonovointiset. Juurten kärkien pitää olla muusta juuresta poikkeavan värinen, mikä osoittaa, että juuri voi hyvin ja kasvaa.

Kaupassa myytävien orkideoiden kasvualusta on useimmiten kaarnarouhetta. Mutta viime aikoina myös huolestuttavassa määrin pelkkää sammalta, mikä liikaa kasteltuna tukahduttaa nopeasti orkideojen juuret – suokasvejahan eivät orkideat ole! Samoin yhä useammin näkee, että taimikasvatuksessa käytetty turvepotti on sellaisenaan jätetty kaarnarouheen sekaan. Se toimii kuin aikapommi: mädättää lyhyessä ajassa juurten tyvet.

20231_20955.jpg

Perhosorkideaa ei myöskään tarvitse siirtää lasiruukkuun, kuten pohjoismainen sisustustrendi näyttäisi toisinaan edellyttävän ja useassa kaupassa sitä ostajalle tyrkytetään. Luonnossa juuret kiemurtelevat puiden oksistossa karikkeen seassa, eivätkä siellä oksiston hämärissä saa sen kummempaa valoa. Sen sijaan ne saavat runsaasti ilmaa – mitä tiivis lasiruukku ei tarjoa.

Kasvuolosuhteet

Vielä parikymmentä vuotta sitten perhosorkideoita pidettiin harrastajien keskuudessa vaikeina kasvatettavina, ja luonnon lajit sitä vielä ovatkin. Mutta nykyiset jalostetut risteymät tulevat toimeen normaaleissa tasalämpöisissä ja kuivissa asunnoissamme. Eduksi niillekin olisi yö- ja päivälämpötilan vaihtelu edes muutamalla asteella ja suurempi ilmankosteus.

On huomattava, että perhosorkidea on hyvin kylmänarka. Sitä ei pidä sijoittaa tuuletusikkunan lähelle. Talvisaikaan pakkasella sitä kaupasta kotiin tuotaessa on oltava todella varovainen – lieväkin paleltuminen aiheuttaa kukkien nopean putoamisen ja lehtien irtoamisen, eikä silloin ole enää kasville mitään tehtävissä.

20231_80728.jpg

Vaikka perhosorkidea ei tarvitsekaan ylenmäärin valoa – sitähän pitää varsinkin keväällä suojella kirkkaalta auringonpaisteelta – se tarvitsee kuitenkin kukkavanan kehittyessä ja nuppujen avautumisvaiheessa enemmän valoa kuin mitä meidän pohjoinen talvinen taivaamme suo.

Kastelu, lannoitus ja tuholaisten tarkkailu

Perhosorkidealla ei ole useiden muiden orkideoiden tapaan varsinaisia vesivarastoja; se pystyy varastoimaan vettä vain paksuihin lehtiinsä ja juuriinsa. Siten se ei ole varautunut kuiviin kausiin, vaan sitä tulee kastella säännöllisesti. Periaate on, että kastellaan kerralla kunnolla ja sitten kasvualusta saa hieman kuivahtaa. Kasvuolosuhteet eri kodeissa vaihtelevat niin paljon, ettei tarkkoja lukuja kastelutiheydestä tai määristä voi antaa. Kasvattaja kyllä oppii hyvin pian näkemään kasvistaan ja ruukun painosta, mikä on kasvin kastelurytmi. Kasteluveden tulee olla lämmintä, eikä lehtiruusukkeen keskelle saa jäädä vettä seisomaan: se mädättää kasvupisteen helposti.

Pienikokoinen Phalaenopsis-risteymä
Pienikokoinen Phalaenopsis-risteymä

Perhosorkidea kasvaa myös tasaisesti ympäri vuoden, joten sitä tulee myös lannoittaa, vaikka jokaisella kastelukerralla, mutta todella miedolla lannoitemäärällä. Vaikkapa kiinanruusuun verrattuna se kasvaa taloudellisesti: samat lehdet pysyvät vuosikausia ja kasvu on suhteellisen hidasta.

Säännöllisesti on myös tarkkailtava, ettei kasviin pesiydy tuholaisia. Kasvattajatarhoilla ne myrkytetään huolellisesti, mutta silti pitkän kuljetus-, varastointi- ja myyntiketjun aikana kasvi altistuu erilaisille tuholaisille, jotka saattavat näkyä myöhemmin viikkojenkin päästä. Torjuntaan on ryhdyttävä aikailematta!

Kukkavanat ja keikit

Luonnossa perhosorkidea kasvaa useimmiten puiden oksilla lehtiruusuke alaspäin – se on siis mitä mainioin amppelikasvi. Kasvatuksen ja kaupan vuoksi kukkavanat sidotaan tiukasti tukikeppeihin, jotka voi kotona varovasti poistaa tai ainakin niitä voi lyhentää. Sitten uudet kasvavatkin jo luonnollisesti riippuen. Kukinnan jälkeen kukkavanan voi joko jättää paikoilleen, jolloin se lajista riippuen saattaa haaroa ja siihen tulee lisää kukkia. Sen voi myös katkaista. Kun katkaisun tekee heti kukkien lakastuttua alimman kukan alapuolella olevan silmun kohdalta, on aika todennäköistä, että kasvi kasvattaa kukkavanaan uuden haaran. Tällaisen vanan kukinta ei kuitenkaan ole niin upeaa kuin uuden – kyseessähän on tavallaan kasvin kannalta hätätoimi: kukinta onkin mennyt pieleen, kun vana katkesi. Meidän iloksemmehan eivät kasvit kuki, vaan suvun jatkaminen on kyseessä. Kukkavana saattaa myös kuivua, jolloin sen voi huoletta katkaista alhaalta poikki.

Phalaenopsis aphrodite
Phalaenopsis aphrodite
Phalaenopsis fimbriata
Phalaenopsis fimbriata

Silloin tällöin kukkavanaan tai kasvin juurelle kasvaa pieniä uusia kasvinalkuja. Näitä kutsutaan havaijinkielisellä vauvaa tarkoittavalla sanalla "keiki". Jos nämä vauvat saavat olla rauhassa paikoillaan, ne voivat kukkia samalla kun emokasvikin kukkii. Mikään kiire niiden irrottamisella ei ole, vaan niissä pitää olla kunnon juuret, jotta keiki jaksaa aloittaa oman itsenäisen elämänsä.

Perhosorkidea tuo paljon iloa talven harmauteen. Kokeilepa!

Teksti ja kuvat: Oili Pentinsaari
Lisätietoja: keskustelupalsta ja www.suomenorkideayhdistys.fi

Kasvillisuus
Kiinnostuitko? Tilaa Puutarha.net-uutiskirje:

Aiheeseen liittyvää

20232_80943.jpg
Miltä nurmikkosi näyttää talven jälkeen?
Talvivauriot ovat nurmikon pahimpia tuhonaiheuttajia. Parhaiten talvesta selviävät huolellisesti ja hyvällä siemenseoksella perustetut nurmikot. Tasapainoinen ja oikein ajoitettu lannoitus parantaa talvenkestävyyttä.
Lähikuva tomaateista
Kasvikset ‒ usein kysyttyä
Senhän me jo tiedämme, että kasvisten syönti on terveellistä ‒ mutta mistä tiedämme milloin kurkku on kypsä, tai miksi tomaatti halkeilee? Lue usein kysyttyjä kysymyksiä ja ihmetyksen aiheita!
202110_73091.jpg
Näin teet terassista syksyn lempipaikkasi
Syksy on tullut – otetaan siitä kaikki ilo irti! Lasitetulla terassilla tai parvekkeella eivät syyssateet haittaa, ja lasien läpi onkin mukava ihastella ruskan upeaa värikirjoa. Illan hämärtyessä kauniisti sisustettu ja valaistu terassi muuntuu tunnelmalliseksi keitaaksi, jolta ei malttaisi lähteä lainkaan pois.Keräsimme sinulle ideoita syksyisen lasiterassin ja parvekkeen sisustamiseen. Nappaa vinkit talteen ja tee terassistasi syksyn ehdoton lempipaikkasi!
20193_56728.jpg
Kasvit luovat pihan tunnelman - vuodenajat vaihtavat pihan ilmeen
Piha on joka talon ympärillä, mutta viihtyisäksi keitaaksi se muutetaan oikein valituilla ja sijoitetuilla kasveilla. Rehevyyttä ja tunnelmallisuutta luodaan kerroksellisen kasvillisuuden eri elementeillä. Ne muuttavat pihan puutarhaksi.
202111_73540.jpg
Jättipoimulehti ja rusopajuangervo - uhka vai mahdollisuus?
Lukija kysyy: "Ajattelin istuttaa rusopajuangervo aidanteen eteen jättipoimulehtiä estämään ensin mainitun leviämistä. Onko se hyvä idea?"
20212_68766.jpg
Miten aloitan kasvihuoneharrastuksen?
Viherpeukalot ovat sen aina tienneet: puutarhanhoito tuo runsaasti iloa ja hyvää mieltä! Arkinen puuhailu kasvien parissa rauhoittaa ja hoitaa kuormittunutta mieltä. Lisäksi ajoittainen fyysinen ponnistelu tekee hyvää koko keholle ja lihaskunnolle. Ei sovi myöskään unohtaa puutarhan esteettisiä arvoja. Kun vielä kiitokseksi kaikesta tästä saa kerätä satoa omasta puutarhasta, voi puutarhuri hykerrellä tyytyväisenä. – Mikään ei maistu niin hyvältä kuin itse kasvatettu, olipa kyse sitten oman kasvihuoneen tomaateista tai avomaan mansikoista!

Luetuimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton

Uusimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton