Voimaa tuhkasta ‒ Tuhka kannattaa hyödyntää puutarhassa
Tulipesiin kertynyt tuhka kannattaa hyödyntää; voit viedä vielä lämpimän tuhka-astian ensin vaikka kasvihuonetta lämmittämään. Metallisessa astiassa tiiviisti kannella peitettynä tuhka-astia antaa lämpöä noin vuorokauden ajan. Tämä lisälämpö saattaa olla tarpeen vaikka kasvukauden alussa tai syysilmojen viilentyessä.
Jäähtyneen tuhkan voitkin sitten varastoida kuivaan paikkaan odottamaan sopivaa hyödyntämishetkeä. Kosteudelta suojattuna, tiiviissä astiassa tuhkan lannoitusteho säilyy pitkään.
Puun palamisesta syntyvä tuhka on mitä mainioin lannoite, sillä se sisältää monia erilaisia ravinteita kasveille. Kuiva, jäähtynyt tuhka on lisäksi hyvä säilytysalusta kasvien sipuleille, jotka kasvun ajan koittaessa hyötyvät pintaansakin tarttuneesta kalsiumlisästä.
Tuhkan voi mainiosti levittää jo keväthankien pinnalle. Se nopeuttaa kinosten sulamista ja kulkeutuu sulamisvesien mukana kasvien juurten ulottuville. Tästä keväisestä ravinnelisästä hyötyvät niin nurmikko, kuin pihan koriste- ja hyötykasvitkin!
Puun tuhka on täynnä ravinteita
Tuhka sisältää melkein kaikki puun mineraalit ja ravinteet, typpeä ja hiiltä lukuun ottamatta. Typpi (N) ja orgaaninen hiili (C) molemmat haihtuvat palamisprosessin aikana. Tuhka sisältää muun muassa kalsiumia, kaliumia, magnesiumia ja fosforia. Sitä on perinteisesti käytetty istutuksilla sekä ravinteena että kalkitsemisaineena. Kalkittaessa viljeltävää alaa tuhkalla, tulee sitä samalla lannoitettua. Tuhka ei kuitenkaan ole täysravinteinen lannoite, mutta se voi täydentää ravinteiden saantia, erityisesti maaperän kalkitsemista (kalsiumia) ja kaliumin lisäämistä.
Kalkituksesta hyötyviä kasveja ovat erityisesti tomaatti, kaali, pavut ja kaikki sipulit sekä sipulikukat. Puhdas puun tuhka sopii erittäin hyvin lannoitteeksi myös hedelmäpuille ja marjapensaille. Maa-aineksen emäksisöijänä eli pH:n nostajana tuhka on on parempi ja luonnollisempi kuin louhoskalkki.
Liikaa ei tuhkaa kannata muutenkaan innostua levittämään, sillä emäksisenä aineena se kalkitsee tehokkaasti – hyvä perussääntö on levittää tuhkaa vain muutama kourallinen neliölle.
Varo myös levittämästä tuhkaa happamen maan kalkkia karttaville kasveille. Tällaisia ovat esimerkiksi alppiruusut, hortensiat sekä havukasvit.
Myös sammalpinnalle emäksinen ravinnelisäys aiheuttaisi vain haittaa – tätä tietoa voi toki käyttää myös hyödykseen, mikäli sammalten elinolosuhteita haluaa nimenomaan heikentää.
Sammallajeja, jotka yleensä häviävät kalkituksen myötä (eli eivät siedä pH nousua):
- Karhunsammal (Polytrichum commune) – suosii happamia kasvupaikkoja ja on altis kalkille.
- Rahkasammalet (Sphagnum -lajit) – viihtyvät erityisesti happamissa, kosteissa ympäristöissä, kuten soilla ja kosteikoissa.
- Lehväsammalet (Pleurozium schreberi) – esiintyy yleensä happamassa maaperässä havumetsissä ja on altis kalkitukselle.
Sammallajeja, jotka saattavat kestää tai jopa hyötyä emäksisemmästä maaperästä:
- Niittyliekosammal (Rhytidiadelphus squarrosus) – sietää paremmin emäksisyyttä ja saattaa menestyä myös kalkitussa ympäristössä.
- Ketosammalet (Ceratodon purpureus) – esiintyy monenlaisilla kasvupaikoilla ja voi sopeutua neutraaleihin ja hieman emäksisiin olosuhteisiin.
- Kivitahrasammal (Bryum argenteum) – sietää neutraaleja ja emäksisiä kasvualustoja ja voi kasvaa esimerkiksi kivetyksillä tai kalkitulla maalla.
Yleisesti ottaen emäksisyyttä sietävät sammallajit ovat usein niitä, jotka sopeutuvat hyvin erilaisiin ja jopa karuihin ympäristöihin, kun taas happamuutta suosivat lajit kärsivät pH-arvon noususta.
Tuhka torjuu tuholaisia
Tuhkalla voit torjua myös kaalissa, retiisissä ja nauriissa olevia tuholaisia sekä viinimarjoissa asustelevia luteita ja kirvoja. Tuhka suojaa myös kasveja porkkanakärpäseltä.
Perinteisesti tuhkalla on torjuttu lisäksi sipulikasvustoista tuholaisia. Tuhkan sirottelemisen joutuu toki suorittamaan usein, jotta tuholaiset pysyvät poissa. Ripottele tuhkaa kasvien ympärille kasvukauden alussa ja uudelleen sateiden jälkeen, jotta tuhka muodostaa esteen tuholaisille.
Tuhka ei ole aina hyvä valinta
Tuhkan käytöstä lannoitteena keskustellaan ja aihetta tutkitaan jatkuvasti, sillä puun tuhkaan sitoutuu myös ympäristön haitallisia raskasmetalleja – eikä runsasliikenteiseltä alueelta kaadettu koivukaan mitään hyvää lannoitetta tarjoa.
Tämä tulee pitää mielessä, jos käyttää tuhkaa kasvimaan lannoittamisessa tai hyötykasvien tuholaisten torjunnassa. Lehtipuiden, erityisesti koivun tuhka on parasta lannoitetta ja kalkitsemisainetta - ja siinä on myös vähiten jäämiä raskasmetalleista (etenkin, jos koivusta on tuohi poistettu ennen polttamista).
Jos tuhkaa käytetään istutuksilla, lannoitusta on muistettava täydentää myös eloperäisillä ravinteilla – typpeä ja hiiltähän tuhka ei sisällä.
Aiheeseen liittyvää
Toiveista totta ja pihasta puutarha
Viikon kysymys: Onnistuuko kynäkatajan siirtäminen?
Viikon kysymys: Mikä kuvassa oleva kukka on?
Vinkit omenapuun valintaan ja hoitoon
Muiden kasvien istutusetäisyys tuija-aidanteeseen? Asiantuntija vastaa
Mihin kompostimultaa käytetään?
Luetuimmat
Uusimmat