• Etusivu
  • Kasvillisuus

Hiirenhännästä sammaltähteen – kansanomaisia kasvien nimiä

Tiina Painokallio
Päivitetty 20.11.2024
202312_62210.jpg

(Kuva: Pixabay)

Kasvien kansanomaiset nimitykset ovat syntyneet eri tavoin. Ne kertovat paitsi kasvien ulkonäöstä ja kasvupaikasta myös uskomuksista ja käyttötavoista.

Esivanhemmillamme on ollut monille kasveille useita eri nimiä. Nimiä ei keksitty tyhjästä. Tyypillisiä nimeämisen perusteita ovat olleet muun muassa kasvin näkyvät ominaispiirteet, kuten ulkonäkö tai kasvupaikka. Esimerkiksi metsätähti, jonka kukinto on tähdenmuotoinen, on tunnettu nimillä aamutähti, iltatähti ja sammaltähti. Vanamon kellomaisiin kukkiin viittaavat nimitykset sirkunkello ja harakankello.

Piharatamon kukintoa kuvaa nimitys hiirenhäntä. Sananjalkaa on nimitetty myös kuolleenkouraksi, koska sen lehdet keväällä maasta noustessaan näyttävät nyrkissä olevilta käsiltä. Kukkineen voikukan siemenhöytyvät puolestaan ovat antaneet aiheen kasvin saamiin nimityksiin häkkivillapää, hökkörä, höyhenheinä, höytypää, pörhä-, pörhö- tai pörröpää, pörrinkäinen ja villapää.

Poimulehden nuoren lehden laskostetulta näyttävä muoto on antanut aihetta sellaisiin nimityksiin kuin harakanhame, hiirenhame tai hiirenhamonen ja huoranhameenkukka. Lehdellä usein näkyvän nestepisaran vuoksi kasvia on nimitetty myös kastelehdeksi tai kastehelmeksi.

Kasvupaikkaan viittaavat esimerkiksi siankärsämön nimet pientarekukka ja pellonvanhanen (pellonvanhin, pellonvanha ja pellonvanhus), ja kukinta-aika näkyy nimissä suvenihanainen eli valkovuokko ja keväänlempi eli kevätesikko. Voikukkaa on nimitetty myös ohrankukaksi, koska se kukkii silloin, kun on paras ohrankylvöaika.

<p data-block-key="i02py">Poimulehti (Kuva: Pixabay)</p>
Poimulehti (Kuva: Pixabay)
<p data-block-key="48nci">Kielo (Kuva: Pixabay)</p>
Kielo (Kuva: Pixabay)

Kansalliskukkamme kielon tieteellinen nimi Convallaria ja kielon englanninkielinen nimi lily of the valley viittaavat laakson liljaan. Suomessa kasvin kauniit, tuoksuvat kukat ovat jääneet nimeämisessä huomiotta ja nimitykset ovat liittyneet kasvin lehtiin. Kielo on siten ollut kansanomaiselta nimeltään tavallisesti lehmänkieli, lehmänkielheinä, kielheinä tai lehmänkielenkukka, joskus myös lehmänkielo. Paikoin kielo on tunnettu myös koirankielenä.

Nimien moninaisuudesta huolimatta monia keltakukkaisia kasveja, esimerkiksi voikukkaa, niittyleinikkiä, rentukkaa ja kulleroa, on paikoin nimitetty yksinkertaisesti vain keltakukiksi.

Nimi kertoo käytöstä

Toinen näkyvä nimeämisperuste on ollut kasvin käyttö. Moneen tarkoitukseen käytetyllä kasvilla on ollut monta nimeä. Esimerkiksi kaljan mausteeksi käytettyä siankärsämöä on nimitetty peltohumalaksi ja ketohumalaksi, käyttö tupakkana näkyy nimityksissä tupakkikukka ja akantupakki.

Siankärsämöstä ja sen sukulaisesta ojakärsämöstä on tehty myös aivastuspulveria, mistä tulevat nimitykset aivastusruoho, nenäheinä ja ‑ruoho, nenästi ja nenätiisti.

Kallioimarretta on kerrottu käytetyn purutupakan tapaan ja siitä nimitys vuorentupakki. Lapsetkin pureskelivat mielellään kallioimarretta, mutta silloin kasvin nimityksenä saattoi olla kalliomakiainen, kivenimelä tai mäenmakea.

Lääkinnällisessä käytössä olleita kasveja on usein nimetty sairauden tai vaivan mukaan. Leiniheinää (poimulehti) käytettiin reumatismin eli leinin hoitoon, tuhkurinruohoa (nurmitädyke) tuhkarokkoon, lavantautiheinää (siankärsämö) lavantautiin.

<p data-block-key="09dnx">Kallioimarre (Kuva: Pixabay)</p>
Kallioimarre (Kuva: Pixabay)

Nivelheinänä tai rampaheinänä tunnetun vanamon uskottiin auttavan nivelkipuihin. Köhäruohoksi tai köhäheinäksi nimitetyt tulikukat helpottivat yskää ja nykyinen alvejuuri-nimen alve viittaa lapamatoon, jonka häätämisessä alvejuuri on ollut tehokas. Vastaavia sairauksiin viittaavia kasvinimiä on paljon.

Piharatamo tunnetaan erityisesti raudan tekemän haavan parantajana. Tästä käytöstä tulee kasvin yleisin kansanomainen nimi rautalehti. Rautalehden lisäksi piharatamo on tunnettu mm. nimillä rauaslehti, raudanhaavanlehti, rautaheinä, rautaheinänlehti, haava(n)lehti ja laastarilehti.

<p data-block-key="twaug">Siankärsämö (Kuva: Pixabay)</p>
Siankärsämö (Kuva: Pixabay)
<p data-block-key="a6jg7">Vanamo (Kuva: Adobe Stock)</p>
Vanamo (Kuva: Adobe Stock)

Monet päivänkakkaramaiset kasvit on tunnettu samoilla nimillä esimerkiksi ennustuskukkana ja arpakukkana. Kasvin terälehdistä ennustamiseen viittaavat myös nimitykset elänkuolenkukka, pappilukkari sekä juu ja ei.

Luonnon ystävä ‑lehden kasvinimiluetteloissa esiintyvät myös nimitykset ruumiinheinä, ruumiinkukka tai kuolleenvuode. Nämä juontuvat tavasta laittaa kasveja arkkuun vainajan ruumiin alle. Näillä nimillä on mainittu monenlaisia kasveja: eräitä saniaisia, kuten kotkansiipi, alvejuuret ja sananjalka, hyväntuoksuista kelta- ja tuoksumataraa sekä maitohorsmaa ja ketoneilikkaa.

<p data-block-key="crfsh">(Kuva: Pixabay)</p>
(Kuva: Pixabay)

Taikuutta ja uskomuksia

Kasvien nimissä näkyy myös olettamuksia niiden yliluonnollisista ominaisuuksista tai yhteyksistä kristinuskon henkilöihin.

Joitakin kasveja on nimitetty noitakasveiksi, mutta meille ei ole säilynyt tietoa siitä, miten niitä mahdollisesti on käytetty. Tällainen on esimerkiksi velholehti, jota Lönnrotkin nimitti noidanyrtiksi. Kulleroa on nimitetty myös noidanvaltikaksi, keltaliekoa taas noidankaaliksi.

Yhtenä myrkkykeison nimityksenä on ollut velhonputki. Kasvin varresta leikattu pala on ollut taikaesine, jonka avulla noita on voinut lähettää tauteja ihmisiin ja eläimiin. Nykyäänkin noidanlukko nimisenä tunnetun kasvin on kerrottu avaavan sopivan kuun vaiheen aikana kaikki lukot.

<p data-block-key="nckpe">(Kuva: Adobe Stock)</p>
(Kuva: Adobe Stock)

Aikoinaan uskottiin, että sairauden tai kivun taustalla voi olla kiroaminen, kiroihin joutuminen. Kirojen aiheuttama kipu poistettiin hautomalla tietyillä kasveilla, kiroheinillä. Kasvinimiluetteloissa kiroheinän nimellä ovat esiintyneet ainakin poimulehti, mäkikuisma, rohtovirmajuuri ja ketohanhikki. Kirokukka on mainittu myös siankärsämön monien nimitysten joukossa.

Kasvien "kristilliset" nimet viittaavat Johannekseen, Pietariin, Jeesukseen ja Mariaan. Johannekseen on liitetty erityisesti pihasaunio (joskus myös kamomillasaunio) ja mesiangervo, jotka on tunnettu juhannuskukkina, Johanneksen kukkina tai Johanneksen ruohoina. Pietarin yrtti on nykyäänkin pietaryrtti. Siankärsämön nimityksiä ovat olleet sekä pietarinkukka tai Pietarin ruoho että juhaninkukka.

<p data-block-key="waawy">Mesiangervo (Kuva: Pixabay)</p>
Mesiangervo (Kuva: Pixabay)

Maariankämmekän juurimukula muistuttaa rukoukseen liitettyjä käsiä. Nykynimi viittaa neitsyt Mariaan, mutta kansanomaisissa nimityksissä kasvi on usein ollut Jeesuksen kämmen, punainen Jeesuksen kämmen, Jeesuksen kämmenkukka tai kiesuksenkämmen. Myös valkolehdokkia on nimitetty Jeesuksen kämmeneksi tai valkoiseksi Jeesuksen kämmeneksi. Jeesuksenkukka on ollut yksi maitohorsman monista nimityksistä, ja myös ketoneilikkaa on nimitetty Jeesuksen veripisaraksi tai Jeesuksen kengännauhaksi.

Kiinnostavia ovat monet neitsyt Mariaan viittaavat "sänkyheinät", joiden on kerrottu olleen Marian vuoteen pehmikkeinä. Suomessa kasvaa useita maarianheinien sukuun kuuluvia heinälajeja ja ‑lajikkeita, jotka ovat saaneet virallisenkin nimensä neitsyt Marian mukaan. Kaikki vuodekasvit eivät ole olleet heiniä, sillä Maarian makkooheinä on punasolmukki, ja maarianpahnaksi on nimitetty kelta- ja tuoksumataraa.

Kasvinimityksiä on saatu myös lainoina naapurimaista, erityisesti Ruotsista, Virosta ja myös Venäjältä, kuten kamomillasaunion nimitys ramaska. Joidenkin kasvinimien alkuperää voi vain arvailla. Esimerkiksi poimulehdestä käytetyt nimitykset muorinturkki ja jäneksen pöytä voivat liittyä kasvista kerrottuihin tarinoihin, jotka ovat jo unohtuneet.

<p data-block-key="56edv">Maarianheinä (Kuva: Adobe Stock)</p>
Maarianheinä (Kuva: Adobe Stock)

Lue lisää:

Luonnon ystävä ‑lehdet 1897–1910. Kansalliskirjaston digikirjasto, http://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/

Leppälahti, Merja 2015: Kasvit entisajan elämässä. Apatura.

Lönnrot, Elias 1860: Flora fennicaSuomen kasvisto. Kokoelmassa Valitut teokset 4. Toimittanut Raija Majamaa, 59−112. SKS, 1992.

Lähde: Folkloristi Merja Leppälahti, Kotimaisten kielten keskus, Kielikello, kielenhuollon tiedotuslehti Sananen 2/2016

Kasvillisuus
hyötykasvit
kasvit
Kiinnostuitko? Tilaa Puutarha.net-uutiskirje:

Aiheeseen liittyvää

202211_80183.jpg
Viikon kysymys: Mistä kyse, kun pikkuluumu­tomaatti kasvattaa valtavia pallomaisia kukintoja?
Idätin kaupan pikkuluumutomaattien siemeniä ja yksi niistä on erikoinen. Se kasvattaa valtavia pallomaisia kukintoja, joissa on satoja tomaatinalkuja kussakin. Koko kasvi on silkkaa kukkaa. Mistä on kyse?
20225_77855.jpg
Pihasuunnittelun vaiheet
Pihasuunnitelmalla tarkoitetaan yleensä suunnitelma-asiakirjoja, joiden perusteella ammattitaitoinen viherrakentaja pystyy rakentamaan sellaisen pihan, jonka asiakas ja suunnittelija ovat yhdessä hyväksyneet. Varsinaista pihasuunnitelmaa suppeampi idea- tai luonnossuunnitelma sopii silloin kun asiakas kaipaa ammattilaisen näkemystä ja suuntaviivoja pihansa rakentamiseen tai uudistamiseen, mutta aikoo toteuttaa työn itse.
20235_81687.jpg
Vadelma (Rubus)
Vadelma kasvaa maassamme luonnonvaraisena kaikkialla ja sitä voidaan viljellä vielä VI-vyöhykkeelläkin. Vadelma on kaksivuotinen puolipensas ja kasvin maanalaisista osista tulee vuosittain uusia versoja, jotka talvehtivat. Seuraavana vuonna niihin kasvaa sivuversoja, jotka kukkivat ja muodostavat marjoja. Marjasadosta päästään nauttimaan Etelä-Suomessa heinäkuun lopulla ja pohjoisessa pari kolme viikkoa myöhemmin. Kypsän marjan tunnistaa siitä, että se irtoaa helposti kannastaan.
20226_78810.jpg
10 vinkkiä kesäpuutarhan kasteluun ja hyvinvointiin
Heinäkuussa lämpötila, auringon säteilymäärä ja tuulet kuivattavat kasveja. Hyvä kastelu ja lannoitus varmistavat sen, että satoa saadaan vihannesmaalta ja kukinta on runsasta loppukesän kukkijoillakin.
20_P_130642_1.jpg
Miten villivadelmasta pääsee eroon?
Villivadelmaan pätee vähän sama kuin kriikunaan. Se tekee juurivesaa todella paljon, helposti ja aika pitkiäkin matkoja. Eli aikaisemmin sanoin, että kriikunan juurivesaa ei saa myrkyttää glyfosaatilla. Villivadelman juurivesoja kyllä sitten voi, jos siitä halutaan kokonaan eroon. Ja se vaatii kyllä useampia myrkytyskertoja tai torjuntakertoja, niinkuin kauniisti sanotaan.Glyfosaatti -valmisteita ovat esimerkiksi Roundup tai Glyfonova Bio. Glyfosaatin käytöstä ollaan tänä päivänä tietenkin montaa mieltä. Tällä hetkellä sen käyttö on Suomessa sallittu vielä 2022 vuoteen asti. Mutta jos sitä käyttää, niin kaikki käyttö- ja turvallisuusohjeet pitää sitten todella tarkkaan lukea. Esimerkiksi vesistöjen äärellä sen käyttö on todellakin kielletty! Eli täytyy olla tarkkana.Glyfosaatti puree villivadelmaan, mutta vaatii useamman käsittelykerran. Eli sanotaan näin: 2-3 viikon välein. Ehkä kaksi, jopa neljä kertaa ennenkuin se tosiaan taantuu ja kuolee pois.
20236_63320.jpg
Liljakukko, pieni kirkkaanpunainen kuoriainen
Liljakukko (Lilioceris lilii) on vähän alle sentin pituinen kovakuoriainen, jonka kapea keskiruumis on kirkkaanpunainen ja muut ruumiinosat mustia. Liljakukko talvehtii maassa karrikkeiden seassa, mistä se lähtee munimaan keväällä ja samalla se syö liljojen lehtiä, kukkia, nuppuja ja varsiakin.

Luetuimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton

Uusimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton