• Etusivu
  • Kasvillisuus

Tyrni on vitamiinipommi!

Rakentajan toimitus
Päivitetty 30.06.2023
20236_59611.jpg

Tyrni on 0,5-4 metriä korkea pystykasvuinen ja piikkinen pensas. (Kuva: Puutarha.net)

Alkuperäiseen kasvillisuuteemme kuuluva tyrni (Hippophae rhamnoides) on todellinen monikäyttöpensas. Sitä istutetaan niin terveellisten marjojen kuin hopeisen lehdistön ja maansitomiskyvynkin takia. Lisäksi kasvi menestyy karussakin maassa, eikä se kaipaa jatkuvaa leikkaamista. Kotimaiset tyrnilajikkeet menestyvät Pohjois-Suomessa asti ja ne ovat terveitä. Pensaat kasvavat 2–5 metriä korkeiksi, mutta niiden kasvutapa, tiheys ja piikkisyys vaihtelevat lajikkeen mukaan.

Tyrni on luonnon pioneerikasvi; se valtaa ensimmäisten kasvien joukossa paljaan, esimerkiksi merestä kohoavan maan. Tyrni sitoo hiekan pitkillä juurivesoillaan, joten se sopii hyvin eroosioalttiiden rinteiden sitomiseen. Toisaalta se ei sovi hentojen kasvien seuraan juurivesojen vuoksi.

Kasvualustansa suhteen tyrni on vaatimaton. Maa voi olla yhtä hyvin niukkaravinteista kuin multavaa. Tyrni sitoo typpeä juurinystyräbakteerien avulla, joten se selviää myös vähällä lannoituksella. Se viihtyy sekä kuivalla kanervakankaalla että kosteassa rantahietikossa ja kestää erinomaisesti tuulta ja suolaa. Tyrni tarvitsee kuitenkin runsaasti valoa. Muiden kasvien varjostamana tyrni voi kuolla muutamassa vuodessa.

Suomessa tyrnistä on tullut suosittu viljelykasvi, mutta sitä käytetään myös koristepensaana.

Tyrnin varhain keväällä puhkeavia pikkukukkia tuskin huomaa, mutta oranssit marjat erottuvat hyvin talvellakin. Emikasvien joukkoon istutetaan muutama pölyttävä hedepensas, jotta marjoja kehittyisi. Usein tyrniä myydäänkin kolmen kappaleen erinä, joissa on kaksi emipensasta ja yksi hedepensas.

Tyrnin ulkoasu

Tyrni on 0,5−4 metriä korkea pystykasvuinen ja piikkinen pensas. Lehdet ovat tasasoukat ja ehytlaitaiset, päältä vihreän- ja alta hopeanharmaat, ja ne ovat kierteisesti versossa. Silmuissa ja nuorissa versoissa on ainutlaatuisia "kilpimäisiä tähtikarvoja". Piikit ovat teräväksi muuttuneita oraoksia, kuten orapihlajalla.

Tyrni on kaksikotinen eli hede- ja emikukat ovat eri yksilöissä. Kukinta on toukokuussa ennen lehtien puhkeamista. Vaatimattomat, edellisen vuoden versojen lehtihankoihin muodostuvat kukat (noin 3 mm) ovat tuulipölytteisiä, joten niiden ei tarvitse houkutella hyönteisiä.

Sukupuolen määrittämisessä suurennuslasista on apua. Hedekukat ovat perättömiä, emikukat perällisiä. Hedekukissa on pari nuijamaista hedettä kahden ruskean suomun välissä, ja vielä vaatimattomammista parin millimetrin pituisista emeistä näkyvät lähinnä vain keltaiset käyrät luotit. Emipensaaseen kasvavat oranssinkeltaiset, mehevät, 8−10 mm pituiset luumarjat. Ne kypsyvät lokakuussa.

(Kuva: Adobe Stock)
(Kuva: Adobe Stock)

Levinneisyys

Tyrniä tavataan Suomessa Ahvenanmaalta ja Pohjanlahden rannikolta, missä maan nouseminen tarjoaa sille uutta elintilaa. Tyrnin valtakausi kestää muutamia kymmeniä vuosia, jonka jälkeen varjostus ja tyrnin oma lahottaja, tyrninkääpä, alkavat lannistaa kasvustot. Euroopassa kasvaa vain yksi ainoa luonnonvarainen tyrnilaji, jota suomalaisetkin pensaat edustavat. Tyrni on Satakunnan maakuntakasvi.

Suomalaiset, terveet lajikkeet

Suomessa tyrnistä on tullut suosittu viljelykasvi. Viljelyssä on aiemmin käytetty lähinnä venäläisiä ja keskieurooppalaisia lajikkeita. Vuonna 1990 nimettiin ja laskettiin kauppaan ensimmäiset kotimaiset tyrnilajikkeet: emilajike ’Raisa’ ja hedelajike ’Rudolf’ ovat molemmat syntyneet 1970-luvulla tehtyjen risteytysten tuloksena. Raisan marjat ovat pienehköjä, Rudolf taas on pölyttäjälajike.

Kotimaisia, uudempia lajikkeita ovat 'Tytti', 'Terhi' ja 'Tarmo'. Tytin ja Terhin marjat ovat hiukan suurempia kuin Raisa-lajikkeen. Tarmo on pölyttäjälajike. Suomalaisten lajikkeiden taudinkestävyys on hyvä. Ne kasvavat vyöhykkeillä I–V.

Tyrnin viljely

Tyrni viihtyy hiekkaisessa, happamuudeltaan neutraalissa moreenimaassa aurinkoisella paikalla. Tiivistyneessä savimaassa ja liian märässä tyrni kärsii helposti juuristovaurioista. Vaikka tyrni pitää kosteasta kasvualustasta, se sietää hyvin kuivuuttakin.

Ennen viljelyn aloittamista suositellaan maan kesannoimista. Tyrnimaan perusmuokkauksen voi tehdä jyrsimellä, jolloin kalkki ja lannoitteet saadaan sekoitettua maahan ja alue tasoitetaan. Hapan maa kalkitaan niin, että pH saadaan lähes neutraaliksi (6−7). Typen käyttöä tulee varoa, sillä se vähentää juurinystyröiden typpeä sitovien bakteerien toimintaa. Bakteerit varmistavat tyrnin ravinteiden saannin köyhässäkin kasvualustassa.

Molybdeeni on välttämätöntä typen sitojabakteerien toiminnalle ja happamassa maassa molybdeeni muuttuu liukenemattomaan muotoon. Puuntuhka on hyvä tyrnille. Tuhka nostaa maan pH:ta eikä sisällä typpeä. Kukkien ja marjojen kehittymiselle tärkeitä ovat fosfori ja kalium.

Hedepensaat istutetaan tuulen yläpuolelle emipensaisiin nähden, jotta tuulipölytys onnistuu mahdollisimman hyvin. Noin joka kuudennen pensaan on oltava hedepensas.

Taimiväli on noin 2 m ja riviväli 3,5−4 m. Istutuskuopan syvyys on noin 40 cm ja leveys 40−50 cm. Taimi istutetaan samaan syvyyteen, kuin se on astiassa. Liian syvään istuttaminen voi aiheuttaa juurten ja versojen kehityshäiriöitä. Taimet kastellaan hyvin, noin 10 l vettä/taimi. Istutuksen yhteydessä poistetaan kuolleet ja vioittuneet oksat.

Tyrnin käyttö ravintona ja rohtona

Syksyllä kypsyvät marjat sisältävät poikkeuksellisen paljon C-vitamiinia. Sadassa grammassa marjoja sitä on noin 200 mg. Lisäksi tyrnissä on A-vitamiinin esiasteita eli karotenoideja.

Tyrnin kirpeät marjat keitetään mehuksi tai niistä valmistetaan marmeladia tai likööriä. Tyrnimehun maku peittää hyvin alkoholin maun. Marjoilla on limakalvoja supistava ja antiseptinen vaikutus, mistä syystä niillä on hoidettu ripulia. Erityisesti kiinalaisessa ja venäläisessä kansanlääkinnässä tyrnimehulla on tärkeä merkitys muun muassa ihotulehdusten, palovammojen ja silmäsairauksien hoidossa.

Arvokkain marjoista saatava aine on kuitenkin tyrniöljy, joka erottuu mehun pinnalle. Siementen öljyssä on runsaasti E-vitamiinia. Kun marjat kylmäkuivataan ja hienonnetaan jauheeksi tai puristeiksi kuoria ja siemeniä myöten, saadaan koko marja hyödynnettyä.

Siemenistä puristettu öljy alentaa kokonaiskolesterolia ja haitallista LDL-kolesterolia. Samalla tyrniöljy lisää hyvän HDL-kolesterolin pitoisuutta. Tyrniöljy on hyväksi iholle, limakalvoille, sydämelle, verisuonistolle, verenkierrolle ja elimistön puolustusjärjestelmälle.

Tyrnin kirpeistä marjoista voi valmistaa esimerkiksi mehua tai marmeladia. (Kuva: Adobe Stock)
Tyrnin kirpeistä marjoista voi valmistaa esimerkiksi mehua tai marmeladia. (Kuva: Adobe Stock)

Tyrnin sadonkorjuu

Satoa tyrni alkaa tuottaa aikaisintaan kolmevuotiaana. Tyrnin poimintaa koskevia määräyksiä antaa luonnonsuojeluasetuksen mukaan ympäristöministeriö. Käsinpoiminnan alkamista ei rajoiteta. Tyrnin poimintaa puristimia käyttäenkään ei myöskään nykyisin rajoiteta. Syynä on vuoden 2006 alussa voimaan tullut luonnonsuojeluasetuksen muutos, jolla tyrni poistettiin eräiden muiden lajien ohella koko maassa rauhoitettujen kasvilajien joukosta.

Kiellettyä oli myös tyrnin marjojen kerääminen oksia katkaisemalla tai musertamalla, oksien kerääminen kaupan pitämistä varten sekä oksien kaupaksi tarjoaminen ja myyminen. Myös nämä kiellot kumoutuivat vuoden 2006 alussa.

Vaikka tyrnin poiminnan rajoitukset on poistettu, ympäristöministeriö suosittaa rajoitusten aikana omaksuttuja käytäntöjä tyrnien kestävän käytön takaamiseksi. Oksien keräily ja puristinten käyttö vaiheessa, jossa marja ei vielä ole riittävän kypsää, saattavat vahingoittaa tyrnipensaita. Vahingoittuneet pensaat eivät tuota seuraavina vuosina hyviä satoja.

Tyrnin hoito

Kuten kaikkien marjakasvien, myös tyrnin, lannoitustarve on suurimmillaan syyskesällä, kun seuraavan kesän kukka-aiheet muodostuvat, sekä keväällä/alkukesällä kukinnan aikaan ja raakileiden muodostuessa. Edelleen vältetään kuitenkin voimakasta typpilannoitusta.

Tyrni kestää hyvin kuivuutta, mutta kastelu auttaa kasvattamaan marjakokoa ja -satoa. Tyrni on hyvin matalajuurinen, joten kovin kuivina kausina kastelu on tärkeää.

Kuolleet ja vahingoittuneet oksat poistetaan keväisin. Nuorennusleikkaukset aloitetaan vasta noin kymmenvuotiailla pensailla. Juurivesat pidetään kurissa leikkaamalla ja viljelyalue pidetään rikkaruohottomana, koska tyrni ei siedä varjostusta eikä kilpailua muiden kasvien kanssa.

Tyrnin juuristo on matala, joten kastelu on kesän kuivien jaksojen aikana tärkeää. (Kuva: Puutarha.net)
Tyrnin juuristo on matala, joten kastelu on kesän kuivien jaksojen aikana tärkeää. (Kuva: Puutarha.net)

Tyrnin lisääminen siemenestä tai pistokkaasta

Tyrnin siemenet itävät helposti, mutta vaativat kylmäkäsittelyn. Siemenet voidaan kylmäkäsitellä kylvämällä ne syksyllä suoraan ulos, jolloin siemenet itävät talven jälkeen. Siemeniä voidaan myös säilyttää esimerkiksi jääkaapissa ja kylvää keväällä. Siementaimien ominaisuudet saattavat poiketa paljonkin emokasvista, eikä taimivaiheessa voida päätellä kumpaa sukupuolta ne ovat.

Pistokaslisäyksessä voidaan käyttää sekä talvi- että kesäpistokkaita. Auksiini-hormooni edistää yleensä juurtumista. Talvipistokkaat otetaan tammi-helmikuussa ja ne pistetään keväällä. Pistokkaiksi valitaan puutuneita edellisen vuoden versoja, jotka säilytetään kylmävarastossa kevääseen.

Ennen pistämistä pistokkaita hyödetään vesiastiassa kunnes silmut alkavat vihertää. Suomalaisten tyrnikantojen vuosikasvaimet ovat yleensä niin ohuita ja lyhyitä, että kunnollisten talvipistokkaiden saaminen on vaikeaa. Kesäpistokkaat kerätään alku- tai keskikesällä, jolloin juurtuminen on varmempaa. Pistokkaiksi valitaan voimakkaasti kasvavia versoja, jotka leikataan tai repäistään siten, että pistokkaaseen tulee mukaan puutunutta osaa.

Voit lukea myös Puutarha.netin keskustelupalstalla tyrni-ketjua!

Kasvillisuus
hyötykasvit
kasvit
Kiinnostuitko? Tilaa Puutarha.net-uutiskirje
Oletko multasormi, maailmanluokan puutarhuri tai innokas kaikkien kasvien kokeilija? Puutarha.net-uutiskirjeestä saat viikoittain ideoita, ohjeita, infoa ja inspiraatiota suoraan sähköpostiisi. Tutustu muiden pihan- ja puutarhanhoitajien kokeiluihin ja kokemuksiin, nappaa talteen arvokkaat asiantuntijavinkit, ohjeet ja tuoteideat tai yksinkertaisesti fiilistele kasvi- ja kukkaloistoa tai mielenkiintoisia harvinaisuuksia.

Aiheeseen liittyvää

20218_72067.jpg
Siementen kylväminen on hauskaa
Useimmat monivuotiset kasvit kukkivat vasta kylvöä seuraavana vuonna, jotkut aikaisin kylvettyinä jo samana kesänä. Yleensä perennat kylvetään maalis-heinäkuussa, mutta yhtä hyvin ne voi kylvää juuri ennen talven tuloa!
20216_71363.jpg
Mitä on bokashointi?
Japanin kielestä lainattu sana "bokashi" tarkoittaa fermentoitunutta orgaanista jätettä. Fermentointi taas tarkoittaa puolestaan hapettomassa tilassa tapahtuvaa maitohappokäymistä. Maitohappokäymisessä hyödynnetään maitohappobakteereita, hiivoja, entsyymisieniä ja muita pieneliöitä.Ilmatiiviissä bokashiastiassa biojäte fermentoidaan sekoittamalla biojätteen joukkoon EM-mikrobiseosta (effective micro-organism) eli bokashirouhetta. Bokashirouhe sisältää juuri edellä mainitut ja maaperälle hyväksi havaitut bakteerit, hiivat ja pieneliöt. Rouhe kehitettiin Japanissa 1970-luvulla kehitetty seos.
20232_80857.jpg
Kuusi ekovinkkiä syyspuutarhaan
Päivien lyhenemisestä kasvit tietävät talven lähestyvän. Ennen talven pakkasten tulemista on osa syystöistä tehtävä, mutta niissä kiirehtiminen voi olla kohtalokasta; etenkin lämpimänä syksynä. Kun vuosi on ollut lämmin ja kuiva, se on muuttanut monen kasvin kasvurytmiä.
20238_59603.jpg
Herkullinen tatti herkkutatti
Kauppasienten ehdoton ykkönen herkkutatti (Boletus edulis) ilmestyy poimittavaksi toisinaan heti kesäkuussa, ja satoa voi poimia lokakuulle asti. Parasta poiminta-aikaa elellään elo- ja syyskuussa.Sieni antaa satoa lähes joka vuosi runsaanlaisesti. Aivan ensimmäisiä tatteja kannattaa katsastaa metsän kulkureittien varsilta sekä suurten kuusien juurilta. Tatit ovat paikkauskollisia – yleensä.Kova kasvualusta on näiden tattien mieleen. Sienten määrässä on vuosittain suuria eroja. Satokauden lopulla tatteja löytynee vielä kuivista mäntymetsistä.
20202_62802.jpg
Pihasta omannäköinen puutarha
Miten saisi toiveista totta ja pihasta puutarhan? Mistä pitäisi aloittaa? Kasvit ovat toki tärkeässä osassa, mutta tarvitaan näkemystä pihan eri toimintojen yhdistelyyn ja sijoitteluun aina sisääntulosta oleskeluun, leikkiin, pysäköintiin tai pyykinkuivatukseenkin. Ammattilainen suunnittelee pihan eri elementit yhtenäiseksi ja toimivaksi kokonaisuudeksi.
20226_78818.jpg
Amppelikukkia moneen makuun
Amppelikukkia voit siirrellä tarpeen mukaan paikasta toiseen, nostaa hallaöiksi sisälle ja niillä voit tuoda kukkaloistoa sinne, minne muita kasveja ei voi laittaa. Amppelikukilla saat kesäistä hehkua myös ylemmäs, katseen korkeudelle – ne näkyvät myös pitemmälle.

Luetuimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton

Uusimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton