• Etusivu
  • Hoitotyöt

Aronia on kaunis koristepensas

..Ja herkullinen hyötykasvi

Tiina Painokallio
Päivitetty 31.05.2025
20239_60083.jpg

Aronia saa syksyisin kauniin väriloiston päälleen pikkupakkasten myötä – ja marjat ovat tällöin parhaimmillaan. (Kuva: Pixabay)

Aroniat ovat erinomaisia monikäyttökasveja. Ne sopivat parhaiten vapaasti kasvaviin aidanteisiin ja pensasryhmiin. Pienellä tontilla jo yksi pensas saattaa riittää. Alkukesää ne koristavat valkoisella, miedosti tuoksuvalla huiskilokukinnallaan ja kiiltävällä, tummanvihreällä lehdistöllään. Aroniat ovat kuitenkin komeimmillaan syksyllä, kun lehdet saavat hehkuvan punaisen tai oranssinkeltaisen ruska-asunsa.

Voimakasaromiset ja maukkaat marjat

Marja-aronia on maukas, monikäyttöinen sekä terveellinen marja. Parhaiten ravintokasviksi soveltuu marja-aronia ’Viking’, jolla on Aronia-suvun isoimmat ja maukkaimmat marjat. Pienemmällä koristearonialla (Aronia x prunifolia) on happamammat marjat ja pienemmät lehdet, mutta senkin marjat ovat toki syötäviä.

Usein marjoja on niin paljon, että oksat painuvat maahan niiden painosta. Täysikasvuisesta pensaasta saakin satoa 5–10 kiloa. Kivennäisaineita mustissa marjoissa on lähes kaksi kertaa vadelmia ja herukoita enemmän. Marjat sisältävät paljon pektiiniä ja karvautta tuovaa tanniinia, mutta vähän sokeria, joten ne kannattaa hyödyntää mehuina ja hilloina yksinään tai yhdessä esimerkiksi omenoiden tai karviaisten kanssa. Aronian marjat värjäävät hillon punaiseksi. Myös viini saa aroniasta hyvän, vahvan värin.

Marjat kypsyvät syyskesällä. Lokakuu, jopa marraskuu, on paras aika kerätä marjat talteen, kun pakkanen on niitä hiukan puraissut. Liian aikaisin kerätyt marjat maistuvat kirpeiltä, eikä mehusta tule hyvää. Vahvakuoristen marjaterttujen kerääminen on joutuisaa.

<p data-block-key="gn37m">Aroniasta saa valmistettua vaikka mitä vitamiinipitoisia herkkuja. (Kuva: Adobe Stock)</p>
Aroniasta saa valmistettua vaikka mitä vitamiinipitoisia herkkuja. (Kuva: Adobe Stock)

Aronian kasvatus ja hoito

Hyötykäytön lisäksi aroniaa kannattaa istuttaa pihan koristeeksi. Aronia kasvaa 2–3 metriä korkeaksi ja tuuheaksi pensaaksi. Pensaat ovat hyvin terveitä, joten mikään kasvintuhooja ei pilaa kiiltävän tummanvihreän lehdistön ulkonäköä. Maalajin suhteen aronia on melko vaatimaton ja se menestyy lähes kaikentyyppisissä maissa, jopa savimaassa.

Kun aronia saa kasvaa aurinkoisella tai puolivarjoisalla paikalla runsasmultaisessa maassa, se kukkii ja marjoo runsaasti. Se vaatii kuitenkin oman tilansa, joka on vähintään parin metrin etäisyydellä muista pensaista ja puista. Aidanteessa pensaat istutetaan 80–100 sentin välein. Aronia menestyy vyöhykkeillä I–IV(V).

Aronia ei juurikaan tarvitse hoitoa, vaan sen voi antaa kasvaa vuosikausia leikkaamatta. Joskus siitä voi poistaa pari voimakkainta versoa, jotta pensas ei kasva liian tiheäksi, jolloin sadontuotto tyrehtyy.

Vanhaa pensasta nuorennetaan harventamalla vanhimpia versoja – yleensä keväisin, mutta harvennusta voi tehdä vielä syksylläkin, jos aroniapensas on hyväkuntoinen. Aronia kestää myös alasleikkauksen. Voimakkaan leikkauksen jälkeen pensaalle kannattaa antaa yleislannoitetta.

Lue myös asiantuntijan vastaus marja-aronian leikkauksesta.

Lisää tietoa aroniasta löydät Kasvikortistosta.

<p data-block-key="o5pet">Aronia saa lehdistöönsä syksyllä kauniin värin. (Kuva: Adobe Stock)</p>
Aronia saa lehdistöönsä syksyllä kauniin värin. (Kuva: Adobe Stock)
Ohje

Ohje

VINKKI:
Varta aronia suoravartiseen pihlajan taimeen. Näin saat yksirunkoisen, pieneksi koristepuuksi tai marjapuuksi kasvavan marja-aronian.

Hoitotyöt
hyötykasvit
kasvit
Kiinnostuitko? Tilaa ilmainen Puutarha.net-uutiskirje:

Sinua voisi kiinnostaa myös:

20236_59611.jpg
Tyrni on luonnon pioneerikasvi
Alkuperäiseen kasvillisuuteemme kuuluva tyrni (Hippophae rhamnoides) on todellinen monikäyttöpensas. Sitä istutetaan niin terveellisten marjojen kuin hopeisen lehdistön ja maansitomiskyvynkin takia. Lisäksi kasvi menestyy karussakin maassa, eikä se kaipaa jatkuvaa leikkaamista.Kotimaiset tyrnilajikkeet menestyvät Pohjois-Suomessa asti ja ne ovat terveitä. Pensaat kasvavat 2–5 metriä korkeiksi, mutta niiden kasvutapa, tiheys ja piikkisyys vaihtelevat lajikkeen mukaan.
20235_81687.jpg
Vadelma (Rubus idaeus) on luonnonvarainen herkku
Vadelma kasvaa maassamme luonnonvaraisena kaikkialla ja vadelmaa voidaan viljellä vielä VI-vyöhykkeelläkin. Vadelma on kaksivuotinen puolipensas ja kasvin maanalaisista osista tulee vuosittain uusia versoja, jotka talvehtivat. Seuraavana vuonna niihin kasvaa sivuversoja, jotka kukkivat ja muodostavat marjoja.
Villivadelma
Miten villivadelmasta pääsee eroon?
Villivadelmaan pätee vähän sama kuin kriikunaan. Se tekee juurivesaa todella paljon, helposti ja aika pitkiäkin matkoja.
20233_76763.jpg
Aloe veran käyttö sisäisesti ja ulkoisesti – hyödyt terveydelle, iholle ja arkeen
Aloe veraa on käytetty läpi historian lääkinnällisiin tarkoituksiin. Eniten käytetään sen geelimäistä lehtimehua, joka sisältää runsaasti terveellisiä ainesosia. Lehtien ravinteikkaassa mehussa on A-, B-, C- ja E-vitamiinia, musiineja, tulehdusta lievittäviä enstsyymejä, supistavia parkitusaineita sekä muita vitamiineja, entsyymejä, mineraaleja ja aminohappoja.
20205_64703.jpg
TUKES tiedottaa: Auta pörriäisiä
Auta pörriäisiä ja käytä kotipuutarhassa luonnonmukaisia menetelmiä rikkakasvien ja ötököiden torjunnassa.
Puutarhanet_kuvaa_ei_loytynyt_1920x1080.jpg
Vesiviljely - viljelyä ilman multaa
Vesiviljely eli hydroponinen viljely tarkoittaa kasvin kasvattamista suoraan ravinneliuoksessa - lisäksi tarvitaan väliaine, joka tukee kasvia. Vesiviljelyssä multaa voidaan käyttää kasvualustassa myös osittain (puolihydro) tai sitä ei käytetä ollenkaan(täyshydro). Mullan sijasta voidaan siis käyttää erilaisia väliaineita, jotka antavat kasville tukea, suojaavat juuria valolta sekä kuivumiselta sitomalla ravinneliuosta itseensä. Aeroponisessa tekniikassa väliainetta ei käytetä lainkaan, vaan juuria sumutetaan suljetussa tilassa hienojakoisella ravinneliuoksella.Vesiviljely voidaan jakaa kahteen ryhmään: passiivinen vesiviljely ja aktiivinen vesiviljely. Jako riippuu siitä miten kasvien kastelu ja ravinteiden annostelu on järjestetty. Tunnetuin passiivisen vesiviljelyn muoto on monelle tuttu altakasteluruukku.Vesiviljelyssä kasvin juuret ottavat ravinteen suoraan vedestä, jota varten kasvit kehittävät erityiset vesijuuret. Altakastelussa vesi ja ravinteet ovat ruukun pohjalla, josta ne nousevat ylös kapillaarisesti ylöspäin. Vesitila ja kasvia tukeva väliaine ovat erillään, kuitenkin niin, että juuret voivat kasvaa myös suoraan vesitilaan. Passiivisessa kasvatuksessa väliaine voi olla miltei mikä tahansa kapilaarisesti johtava aine - eikä sen siis tarvitse olla vain multaa tai turvetta.Aktiivisessa vesiviljelyssä vesi kiertää järjestelmässä yleensä pumpun avulla. Vesikierto hapettaa veden (mikä on tärkeää, kun kasvin juuret ovat vedessä). Vettä voidaan hapettaa myös erillisellä ilmapumpulla. Vesikierto sekä veden hapetus ilmapumpulla voidaan myös yhdistää samassa järjestelmässä, jolloin kasvatustehoa saadaan lisättyä. Aktiivisessa vesiviljelyssä kasvit kasvavat yleensä tehokkaammin, kuin passiivisessa vesiviljelyssä.

Luetuimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton

Uusimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton