• Etusivu
  • Kasvillisuus

Aloe veraa sisäisesti ja ulkoisesti: osaatko hyödyntää sitä?

Rakentajan toimitus
Päivitetty 20.03.2023
20233_76763.jpg

Kaiken kaikkiaan aloe vera sisältää 75 tunnettua ravintoainetta. (Kuva: Adobe Stock)

Aloe veraa on käytetty läpi historian lääkinnällisiin tarkoituksiin. Eniten käytetään sen geelimäistä lehtimehua, joka sisältää runsaasti terveellisiä ainesosia. Lehtien ravinteikkaassa mehussa on A-, B-, C- ja E-vitamiinia, musiineja, tulehdusta lievittäviä enstsyymejä, supistavia parkitusaineita sekä muita vitamiineja, entsyymejä, mineraaleja ja aminohappoja.

Lääkeaaloen (Aloe vera) käyttö

Aloe veraa voi hyödyntää sekä sisäisesti että ulkoisesti, sillä kasvin geelimäisellä hedelmälihalla sanotaan olevan hoitavia vaikutuksia. Esimerkiksi palovammojen hoidossa (uudistaa ihosoluja) aloe veran on todettu auttavan. Se on myös monien kosmetiikkatuotteiden ja kasviperäisten lääkeaineiden ainesosana sekä antaa makua useisiin mehuihin ja muihin juomiin. Aloe veran uusia ominaisuuksia ja käyttömahdollisuuksia saadaan selville koko ajan.

Terveydellisten ansioidensa lisäksi aloe vera on myös kaunis ja suhteellisen helppo viherkasvi. Aloe vera kasvaa helposti noin 60 senttiä korkeaksi ja levyiseksi pensaaksi, joten vaatii vanhemmiten tilaa ympärilleen.

Myös Puutarha.netin Keskustelupalstalla on puhetta aaloeista– lue ja osallistu.

Aaloen hoito

Jopa kokemattomampi hoitaja onnistuu yleensä aaloen kasvatuksessa, sillä kasvi sietää hyvin kuivuutta ja altistuu harvoin tuholaisille tai kasvitaudeille. Vain liiallisella kastelulla voi saada sen mädäntymään hengiltä. Keväästä syksyyn aaloelle riittää kastelu 2–3 kertaa kuukaudessa. Kasvukaudella voi antaa kasteluveteen sekoitettavaa ravinneliuosta 1–2 kertaa kuukauden aikana.

Aaloe viihtyy parhaiten tavallisessa huoneenlämmössä, valoisassa, jopa aurinkoisessa paikassa vuoden ympäri. Kesällä sen voi siirtää myös ulos sateensuojaiseen paikkaan. Talvisin aaloe selviää erittäin niukasti kasteltuna (vain kerran kuussa), alimmillaan jopa 10 asteessa, vaikka ei varsinaisesti kylmästä pidäkään.

Uudelleenistutus tehdään pienemmille yksilöille joka toinen kevät – vanhemmille riittää pintamullan lisäys ja ruukun vaihto vain tarvittaessa. Paras ruukku on pohjareiällinen saviruukku, jonka pohjalle laitetaan lecasoraa. Kasvualustana voidaan käyttää erityistä mehikasveille tarkoitettua multaa tai tavallista kukkamultaa, johon on lisätty hieman soraa. Aaloe on siis mehikasvi eli maksaruohokasvi, joka viihtyy läpäisevässä kasvualustassa, niukalla kastelulla.

Aaloe kasvaa ja uusiutuu kohtuullisen nopeasti ja kasvattaa helposti poikasia ympärilleen. Näitä sivuversoja voit siirtää uuteen ruukkuun, kun ne ovat kasvaneet 4 sormen korkuisiksi.

Aloe vera on helppohoitoinen ja vähään tyytyvä hyöty- ja koristekasvi. (Kuva: Adobe Stock)
Aloe vera on helppohoitoinen ja vähään tyytyvä hyöty- ja koristekasvi. (Kuva: Adobe Stock)

Aloe-lajeja tunnetaan peräti 250 erilaista. Suosituimmat lajit ovat kenties rohtoaaloe (Aloe arborescens), suopa-aaloe (Aloe saponaria) ja suka-aaloe (Aloe aristata):

  • Rohtoaaloe (Aloe arborescens) on todella nopeakasvuinen sekä suureksi kasvava pensas. Sen sanotaan olevan "mustekalan" muotoinen ja se voi kasvaa lähes 4 metriä korkeaksi.
  • Suopa-aaloe (Aloe saponaria). Tällä aloella on erittäin leveät, paksut lehdet. Ne ovat pituudeltaan 15-20 cm ja reunoiltaan piikikkäät. Tämä aloe pysyy kauniina ja melko pienenä.
  • Suka-aaloe (Aloe aristata) on ehkä suositeltavin valinta kotona kasvatettavaksi, sillä sen keskimitta on halkaisijaltaan 15–30 cm ja lehdet paksut. Edellä mainittujen tavoin se käy iho-ongelmien hoitoon ja lisäksi se on ihanteellinen hyönteisten pistojen hoidossa.
  • Tutustu myös kirjoaaloe (Aloe variegata) ja piikkiaaloe(Aloe ferox).
Ohje

Ohje

Erilaisia lajikkeita

Aloe-lajeja tunnetaan peräti 250 erilaista. Suosituimmat lajit ovat kenties rohtoaaloe (Aloe arborescens), suopa-aaloe (Aloe saponaria) ja suka-aaloe (Aloe aristata):

  • Rohtoaaloe (Aloe arborescens) on todella nopeakasvuinen sekä suureksi kasvava pensas. Sen sanotaan olevan "mustekalan" muotoinen ja se voi kasvaa lähes 4 metriä korkeaksi.
  • Suopa-aaloe (Aloe saponaria). Tällä aloella on erittäin leveät, paksut lehdet. Ne ovat pituudeltaan 15-20 cm ja reunoiltaan piikikkäät. Tämä aloe pysyy kauniina ja melko pienenä.
  • Suka-aaloe (Aloe aristata) on ehkä suositeltavin valinta kotona kasvatettavaksi, sillä sen keskimitta on halkaisijaltaan 15–30 cm ja lehdet paksut. Edellä mainittujen tavoin se käy iho-ongelmien hoitoon ja lisäksi se on ihanteellinen hyönteisten pistojen hoidossa.
  • Tutustu myös kirjoaaloe (Aloe variegata) ja piikkiaaloe(Aloe ferox).
Kasvillisuus
hyötykasvit
kasvit
Kiinnostuitko? Tilaa Puutarha.net-uutiskirje:

Aiheeseen liittyvää

202211_80183.jpg
Viikon kysymys: Mistä kyse, kun pikkuluumu­tomaatti kasvattaa valtavia pallomaisia kukintoja?
Idätin kaupan pikkuluumutomaattien siemeniä ja yksi niistä on erikoinen. Se kasvattaa valtavia pallomaisia kukintoja, joissa on satoja tomaatinalkuja kussakin. Koko kasvi on silkkaa kukkaa. Mistä on kyse?
Valkoisia ja vaaleanpunaisia kukkia eteeristen öljypullojen keskellä
Potpourriin omavalintaiset herkulliset tuoksut
Naapuri tupakoi parvekkeella, Einon jääkiekkovarusteet jäivät pesemättä, popkornit paloivat mikroaaltouuniin, kissan jo siivotut pisut haisevat edelleen, biojätepussi homehtuu eteisessä sekä kämpän edellinen omistaja on tupakoinut sisällä ja haju on tarttunut seiniin. Lista asunnon pahaa hajua aiheuttavista asioista on pitkä. Välillä myös pelkkään arjen stressiin kaipaisi rentouttavaa tuoksua.Jos kaapeista ei satu löytymään tuoksuvia ja rentouttavia suitsukkeita, hyvä keino on suunnitella keittiön kätköistä löytyvistä aineksista oma potpourri eli tuoksuva koriste.
20235_81687.jpg
Vadelma (Rubus idaeus) on luonnonvarainen herkku
Vadelma kasvaa maassamme luonnonvaraisena kaikkialla ja sitä voidaan viljellä vielä VI-vyöhykkeelläkin. Vadelma on kaksivuotinen puolipensas ja kasvin maanalaisista osista tulee vuosittain uusia versoja, jotka talvehtivat. Seuraavana vuonna niihin kasvaa sivuversoja, jotka kukkivat ja muodostavat marjoja.
20201_62050.jpg
Kasvien tehoaineet kevään mörköjä vastaan
Valokuvissa kevät näyttää aina kauniilta ja lämpimältä - varastojen perältä kaivetaan kesämekot, polkupyörä ja poljetaan piknikille puistoon, jossa kukat kukkivat jo täydessä loistossaan. Meille suomalaisille kevät ei ole kuitenkaan aina ihan tätä. Välillä on lunta ja välillä taas ei. No, siinä välissä on vettä. Ja loskaa. Toki ne kukat ja muut kasvit sieltä alkavat aikanaan kurkkimaan, ja linnut palaavat lopulta hermolomiltaan. Harmittavan usein tämä kaikki menee kuitenkin melkoisen lähelle kesää, jolloin suurin osa keväästä on monelle melkoisen harmaata ja ilotonta. Tutkitusti suomalaiset ovatkin keväisin onnettomimmillaan.
20236_63320.jpg
Liljakukko, pieni kirkkaanpunainen kuoriainen
Liljakukko (Lilioceris lilii) on vähän alle sentin pituinen kovakuoriainen, jonka kapea keskiruumis on kirkkaanpunainen ja muut ruumiinosat mustia. Liljakukko talvehtii maassa karrikkeiden seassa, mistä se lähtee munimaan keväällä ja samalla se syö liljojen lehtiä, kukkia, nuppuja ja varsiakin.
20234_81445.jpg
Milloin puiden ja pensaiden taimet kannattaa istuttaa?
Kevään kurkkiessa nurkan takaa alkaa puutarha taas heräilemään. Raskaan talven jälkeen se saattaa tarvita hieman apua päästäkseen taas loistoonsa. Kun kevään lumi ja routa sulavat, voidaan istutukset aloittaa. Vaikka kevään istutuskausi jatkuu juhannuksen tienoille asti, aikaa ei ole hukattavaksi. Jotkut taimilajit kannattaa istuttaa jo hyvissä ajoin.

Luetuimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton

Uusimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton