Erikoisempia ja eksoottisimpia huonekasveja
(Kuva: Shutterstock)
Monen kukkakaupan ja puutarhamyymälän valikoimasta löytyy myös erikoisempia ja eksoottisempia huonekasveja. Selkeiden hoito-ohjeiden avulla kokemattomampikin viherpeukalo saa kasvit voimaan vehreästi. Kevättä odotellessa voi kotiaan uudistaa ja piristää myös iloisen värisillä ruukuilla.
Bonsait
Bonsait eli ruukkupuut ovat kuin eläviä taideteoksia, jotka pieneen keraamiseen ruukkuun istutettuina vaativat kasvattajaltaan hellää huolenpitoa. Vanhan perinteen mukaan bonsai on ruukussa kasvava pienoispuu tai kokonainen pienoismaisema kivineen ja miniatyyrimökkeineen. Bonsait on alkujaan lähtöisin Kiinasta, mutta japanilaiset omaksuivat niiden kasvattamiseen liittyvät taidot jo tuhatluvun alkupuolella.
Hyvä bonsai on sopusuhtainen ja tasapainoinen. Se on kuin itsestään ruukkuun ilmestynyt miniatyyri, terve ja hyväkuntoinen eikä missään nimessä kituliaan näköinen. Jotta puusta kasvaa oikean muotoinen ja se saadaan näyttämään vanhalta sekä pysymään riittävän pienenä, sen kasvua on ohjailtava. Hoitotoimenpiteet on kuitenkin tehtävä niin, ettei kasvi näytä leikatuilta tai taivutetuilta. Bonsait eivät ole mitään erityisiä lajeja.
Pienoispuuksi käy mikä tahansa kasvi, jota hoidetaan ruukussa kasvua rajoittaen. Sopivia ovat lehti-, havu-, hedelmäpuut tai pensaat, tosin pienilehtiset lajit ja lajikkeet ovat parhaimpia. Monet huonekasvitkin taipuvat ruukkupuiksi, niitä kutsutaan huonebonsaiksi. Huonebonsait saavat olla aina asuinhuoneessa, mutta jotkut lajit viihtyvät lepokaudella viileämmissä tiloissa.
Nuorille bonsaille tehdään hoitoleikkaukset joka vuosi, vanhemmille muutaman vuoden välein. Juuria joudutaan leikkaamaan, jotta ne uudistuvat eivätkä täytä kasvatusastiaa. Versoja ja oksia leikataan sen mukaan, millaiseksi puun muotoa halutaan ohjata. Juurien leikkauksen yhteydessä vaihdetaan multa. Voit käyttää huonebonsailla tavallista kukkamultaa. Kasvumullan alla on kerros soraa. Ruukun pohjalle asennettu verkko estää maa-aineksen valumisen ulos pohjarei'istä, mutta päästää liian veden pois. Aluslautasia ei juurikaan käytetä, jos bonsaille on varattu kaunis jalallinen ruukku.
Kastelu vaatii hivenen opettelua ja sormituntumaa. Lepokaudella kastelun tulee olla niukkaa, sillä liika vesi on turmiollista. Kasvukaudella puolestaan kuivuus tappaa pienessä multatilassa kasvavat ruukkupuut hetkessä. Vesi imeytyy parhaiten upottamalla ruukut vesiastiaan. Myös lannoitus on tärkeää, sillä mullassa olevat ravinteet eivät riitä pitkälle. Koska ruukku on osa kokonaisuutta, valitaan puulle siihen sopiva kasvatusastia. Tavallisimmin se on suorakaiteen muotoinen tai soikea. Havupuille valitaan yleensä korkea, tumma ja lasittamaton ruukku. Lehtipuut ovat edukseen matalassa astiassa, joka voi olla lasitettukin. Kasvia ei istuteta ihan keskelle ruukkua.
Harrastus vaatii tietysti erikoistyövälineet. Tavallisillakin oksasaksilla pääsee alkuun, mutta melko korvaamattomat siistien leikkausjälkien saamiseksi ovat tynkäpihdit. Niiden leuat jättävät kuppimaisen leikkausjäljen, joka täyttyy muutamassa vuodessa uudella puuaineksella ja leikkausjälki häviää näkyvistä. Muita asianmukaisia välineitä ovat oksa- ja juuripihdit sekä pieni saha.
Timanttiananas Guzmania lingulata
Timanttiananaksella on noin 30 cm korkea ja yhtä leveä lehtiruusuke. Monta kuukautta kestävä kukinto kehittyy syksyllä ja värjää samalla ruusukkeen ylälehdet hehkuvan punaisiksi. Itse kukat ovat vaatimattomat. Timanttiananas viihtyy lämpimässä paikassa kautta vuoden. Se sopii erityisen hyvin valoisalle ikkunalle, mutta ei kuitenkaan pidä suorasta auringonpaisteesta. Kastele aina sekä kasvin juurille että lehtiruusukkeen keskellä olevaan suppiloon. Anna mullan kuivahtaa kastelujen välillä, ettei kasvi mätänisi, mutta lehtisuppilossa tulee aina olla vettä. Lannoita kesällä kahden viikon välein, myös suppiloon. Anna kukinnan jälkeen vettä pelkästään juurille, äläkä enää kastele lehtisuppiloa.
Kukinnan aikana tai pian sen jälkeen emoruusukkeen tyvellä kasvaa sivuversoja, joille voit antaa vettä myös lehtisuppiloon. Kun sivuversot ovat lähes täysikokoisia, kukkinut ruusuke kuolee. Irrota silloin sivuversot emokasvista ja istuta ne omiin ruukkuihinsa.
Mikäli kukinta viivästyy, voit koettaa seuraavaa konstia: pane kasvi muutamaksi päiväksi lähelle omenavatia tai sulje se muovipussiin, jossa on omena. Omenista erittyy kasvien omaa kypsytyshormonia, etyleeniä, joka laukaisee kukinnon muodostumisen myös timanttiananaksella.
Onnenbambu eli ruokotraakkipuuDracaena sanderana
Onnenbambuna myytävä hauska kiemuravartinen oksa on ruokotraakkipuun verso, joka muiden lajitovereidensa tavoin viihtyy runsaassa hajavalossa. Altakasteluruukku sopii traakkipuulle hyvin. Mullan annetaan selkeästi kuivahtaa kastelukertojen välillä, ja kasvia lannoitetaan keväästä syksyyn noin kahden viikon välein. Traakkipuut saattavat aiheuttaa sekä hengitystieallergiaa että iho- ja limakalvo-oireita, joten allergiaperhettä onnenbambu ei välttämättä tee onnelliseksi.
Keihäsanopinkieli Sansevieria cylindrica
Anopinkieli ja anopinhammas ovat helppohoitoisimpia kasveja, mitä kuvitella saattaa, ja usein kuulee mainittavan, ettei niitä saa hengiltä millään. Ne viihtyvät sekä aurinkoisella että puolivarjoisella paikalla eivätkä vaadi paljon vettä. Kastele niitä harkiten, ja anna kasvualustan aina kuivua kastelujen välillä. Kastelun unohtaminen muutamaksi viikoksi ei näitä kasveja haittaa, kunhan annat sitten niille vähän reilummin vettä.
Varo talvella liikakastelua, ja mikäli olet epävarma siitä kaipaako kasvi vettä vai ei, siirrä kastelu mieluummin seuraavaan kertaan. Kesällä voit antaa mietoa lannoitetta parin viikon välein. Nämä kasvit viihtyvät normaalissa huoneenlämmössä kautta vuoden, mutta talvella ne voivat olla myös viileämmässä, ei kuitenkaan alle 10 asteessa. Istuta ne uudelleen kaktusmultaan vain tarpeen vaatiessa, ja liikakastelun välttämiseksi lasittamattomaan saviruukkuun.
Pussiköynnös Dischidia pectenoides
Filippiineiltä kotoisin oleva pussiköynnös on erikoinen kasvi, sillä osa sen lehdistä kehittyy jopa seitsemän senttiä pitkiksi rakkomaisiksi pusseiksi. Kasvi on luonnossa pieni epifyyttinen köynnös, joka kiinnittyy toisiin kasveihin pienillä jälkijuurilla. Pussiköynnös viihtyy parhaiten korkeassa ilmankosteudessa. Pussiköynnös pitää valoisasta tai puolivarjoisesta paikasta, mutta ei siedä lainkaan suoraa auringonpaistetta.
Pidä kasvualusta aina jatkuvasti hieman kosteana, muttei koskaan likomärkänä. Kasvi kestää myös kasvualustan ajoittaista lievää kuivahtamista, kunhan se ei ole pitkäaikaista. Voit myös kasvattaa pussiköynnöstä epifyyttinä esimerkiksi sammalella vuoratun oksan tai tukikepin päällä, mutta silloin se tarvitsee etenkin kesän lämpiminä päivinä kastelun vähintään kerran päivässä.
Pussiköynnös viihtyy normaalissa huoneenlämmössä koko vuoden, mutta talvella se voi olla hiukan viileämmässäkin, 16–18 asteessa. Istuta kasvi uudelleen keväällä vain tarpeen vaatiessa ja käytä kasvualustana esimerkiksi seosta, jossa on yhtä paljon noin sentin kokoisia männyn kaarnan ja puuhiilen paloja sekä rahkasammalta. On erittäin tärkeää, että kasvualusta ei ole liian tiivis, mutta että se kykenee toisaalta pidättämään riittävästi kosteutta kasvin tarpeisiin.
Kenguruntassu Anigozanthos
Huonekasvina kengurunkäpälä on melko harvinainen. Leikkokukkana sitä on saatavana satunnaisesti ympäri vuoden. Se on hyvin monikäyttöinen asetelmissa, niin tuoreena kuin kuivattuna. Kengurunkäpälät ovat kotoisin Länsi-Australiasta. Ruohomaiset lehdet ovat sinertävät ja ilman kukkiakin viehättävät.
Pitkissä kukintovarsissa on punertavia, ruskeita tai keltaisia, nukkaisia kukkia, joita kehittyy kesällä todella runsaasti, ja jotka ovat hyvin koristeellisia. Ne eivät muistuta ylipäätään mitään tavanomaista kukkaa. Kengurunkäpälä voi olla koko kesän ulkona. Se pitää valoisasta ja lämpimästä paikasta. Talvella riittää kuitenkin 10–12 asteen lämpö. Kesällä kastellaan runsaasti ja lannoitetaan kymmenen päivän välein.
Talveksi siirretään viileään paikkaan, kastelua vähennetään, eikä lannoiteta lainkaan. Joka kevät kasvi vaihdetaan savipitoiseen, ravinteikkaaseen multaan. Jos kengurunkäpälä ei kuki tai kukkia on niukasti, syynä on valonpuute. Silloin myös lehtien kasvu heikkenee.
Kääpiöbanaani Musa acuminata
Kääpiöbanaani on nopeakasvuinen ja voi kasvaa ruukussa noin kaksimetriseksi ja sen lehdetkin saattavat tulla metrin mittaisiksi. Suuren kokonsa takia se vaatii runsaasti tilaa. Kääpiöbanaani vaatii runsaasti valoa, mutta keväällä ja kesällä se kannattaa suojata suoralta auringolta. Syksyllä ja talvella ei auringostakaan ole haittaa. Kastele multa perusteellisesti jokaisella kastelukerralla. Lannoita keväästä syksyyn kerran viikossa ja talvella kerran kuussa.
Kääpiöbanaani viihtyy huonosti kuivassa huoneilmassa, joten sumuta sen lehtiä usein. Älä kuitenkaan sijoita sumutettua kasvia aurinkoon, sillä lehtien pinnalla olevat pisarat aiheuttavat auringossa lehtiin polttovioittumia.
Kääpiöbanaani viihtyy parhaiten kasvihuoneessa tai talvipuutarhassa, jonka lämpötila on talvella huoneenlämpöä hiukan viileämpi, ei kuitenkaan alle 10 astetta. Poista kuolleet lehdet, mutta älä leikkaa kasvia muutoin lainkaan, sillä se ei latvottaessakaan haaroitu.
Mikäli kääpiöbanaani kukkii, kukkinut verso kuolee ja sen tilalle kasvaa tyveltä kaksi tai kolme uutta. Vanha kookas verso saattaa kasvattaa tyviversoja kukkimattakin. Voit irrottaa tyvivesat, kun ne ovat noin puolimetrisiä ja istuttaa ne omiin ruukkuihinsa. Nuoret taimet saattavat tarvita uudelleenistutuksen suurempaan ruukkuun parikin kertaa vuodessa. Muuten kääpiöbanaani viihtyy samassa ruukussa niin kauan kuin se mahtuu siinä kasvamaan.
Tötterölehti Sarracenia purpurea
Tämä erikoisen näköinen, hyönteisiä pyydystävä kasvi kuuluu tötterölehtien heimoon. Sarracenia-suvun yhdeksän lajia ovat kotoisin Pohjois-Amerikan eteläisiltä, Atlantin puoleisilta suoalueilta.
Tötterölehdellä ei ole vartta, vaan hyönteisiä pyydystävät, putkimaiset, vaaleanvihreät lehdet kasvavat suoraan juurakosta. Kasvilla on kauniit, pitkävartiset, punaiset tai sinipunaiset kukat. Tötterölehti tarvitsee valoisan tai aurinkoisen kasvupaikan. Talvilevon aikana muutama pimeä päiväkään ei sitä tosin vahingoita. Paikan pitäisi olla myös ilmava ja talvella viileä: 10 astetta riittää hyvin. Tärkeää on runsas kastelu ja korkea ilmankosteus. Kasteluveden on oltava kalkitonta, samoin kasvualustan, jona käytetään turvemultaa. Kesällä tötterölehteä lannoitetaan kolmen viikon välein miedolla, esimerkiksi vesiviljelylannoitteella. Joka vuosi keväällä ennen kasvun alkua kasville vaihdetaan uusi multa.
Kärpäsloukku Dionaea muscipula
Kärpäsloukulla on erikoiset lehdet; lehtiruoti on leveä ja lehtimäinen ja lehtilapa on erikoistunut loukkumaiseksi hyönteisiä pyydystäväksi elimeksi, jonka yläpintaa peittävät pienet liipaisinkarvat. Kun hyönteinen koskettaa liipaisinkarvoja, loukku sulkeutuu ja hyönteinen jää sinne vangiksi. Tämän jälkeen lehti erittää entsyymejä, jotka sulattavat hyönteisen kasvin ravinnoksi. Sulatus kestää hyönteisen koon mukaan joistakin päivistä muutamaan viikkoon.
Kärpäsloukun kasvualusta ei saa kesällä koskaan kuivua täysin. Pane ruukku syvälle aluslautaselle ja pidä lautasella aina 1–2 cm vettä. Kastele vain kalkittomalla vedellä, äläkä koskaan anna lannoitetta. Kärpäsloukku vaatii runsaasti valoa ja kestää myös suoraa auringon paahdetta, jos sen totuttaa varovasti aurinkoon. Onnistuneen kasvatuksen perusedellytys on, että annat kasville talvella viileään j a kuivemman lepoajan noin 10 asteessa ja pidät kasvualustan lepoaikana vain niukasti kosteana. Tänä aikana kasvi saattaa menettää lehtensä, mutta niiden tilalle kasvaa aikanaan keväällä uudet. Käytä kasvualustana mieluiten lannoittamatonta kasvuturvetta, rahkasammalta tai niiden sekoitusta. Poista aina kuolleet lehdet. Kasvi viihtyy mainiosti kesän ulkona, kunhan et päästä sitä kuivumaan. Loukkujen avaaminen ja sulkeminen kuluttaa kasvin energiaa, joten älä turhaan ärsytä niitä keinotekoisesti. Kärpäsloukkua ei myöskään tarvitse ruokkia keinotekoisesti, se hoitaa kyllä itse saalistuksensa.