Erikoisia ja eksoottisia huonekasveja – tutustu näyttäviin vaihtoehtoihin
Eksoottiset huonekasvit tuovat kotiin vihreyttä, mielenkiintoisia muotoja ja ripauksen tropiikin tunnelmaa. Oikealla hoidolla ne kukoistavat kauniisti myös suomalaisissa oloissa. (Kuva: Shutterstock)
Monen kukkakaupan ja puutarhamyymälän valikoimasta löytyy myös erikoisempia ja eksoottisempia huonekasveja. Selkeiden hoito-ohjeiden avulla kokemattomampikin viherpeukalo saa kasvit voimaan vehreästi. Kevättä odotellessa voi kotiaan uudistaa ja piristää myös iloisen värisillä ruukuilla.
Bonsait
Bonsait eli ruukkupuut ovat kuin eläviä taideteoksia, jotka pieneen keraamiseen ruukkuun istutettuina vaativat kasvattajaltaan hellää huolenpitoa. Vanhan perinteen mukaan bonsai on ruukussa kasvava pienoispuu tai kokonainen pienoismaisema kivineen ja miniatyyrimökkeineen. Bonsait on alkujaan lähtöisin Kiinasta, mutta japanilaiset omaksuivat niiden kasvattamiseen liittyvät taidot jo tuhatluvun alkupuolella.
Hyvä bonsai on sopusuhtainen ja tasapainoinen. Se on kuin itsestään ruukkuun ilmestynyt miniatyyri, terve ja hyväkuntoinen eikä missään nimessä kituliaan näköinen. Jotta puusta kasvaa oikean muotoinen ja se saadaan näyttämään vanhalta sekä pysymään riittävän pienenä, sen kasvua on ohjailtava. Hoitotoimenpiteet on kuitenkin tehtävä niin, ettei kasvi näytä leikatuilta tai taivutetuilta. Bonsait eivät ole mitään erityisiä lajeja.
Bonsaiksi voidaan kasvattaa monia puu- ja pensaslajeja. Pienilehtiset ja luontaisesti hyvin haarautuvat lajit sopivat tarkoitukseen erityisen hyvin. Myös useista huonekasveista voidaan kasvattaa huonebonsaita.
Bonsain versoja ja oksia leikataan kasvun ja tavoitellun muodon mukaan. Juuria leikataan uudelleenistutuksen yhteydessä, jotta juuristo pysyy ruukkuun sopivana ja uusiutuu. Uudelleenistutuksen tarve riippuu lajista ja kasvunopeudesta.
Kasvualustan tulee olla ilmava ja hyvin vettä läpäisevä. Bonsaille on saatavana valmiita kasvualustaseoksia, mutta sopiva seos valitaan myös kasvatettavan lajin tarpeiden mukaan.
Bonsain kasvualustan kosteutta seurataan tarkasti, sillä pieni ja matala ruukku kuivuu nopeasti. Kasvukaudella kastelua voidaan tarvita lämpimällä säällä jopa päivittäin. Kasvualusta kastellaan perusteellisesti ja ylimääräisen veden annetaan valua pois.
Harrastus vaatii tietysti erikoistyövälineet. Tavallisillakin oksasaksilla pääsee alkuun, mutta melko korvaamattomat siistien leikkausjälkien saamiseksi ovat tynkäpihdit. Niiden leuat jättävät kuppimaisen leikkausjäljen, joka täyttyy muutamassa vuodessa uudella puuaineksella ja leikkausjälki häviää näkyvistä. Muita asianmukaisia välineitä ovat oksa- ja juuripihdit sekä pieni saha.
Timanttiananas Guzmania lingulata
Timanttiananaksella on noin 30 cm korkea ja yhtä leveä lehtiruusuke. Lehtiruusukkeen keskelle kehittyy näyttävä kukinto, jonka värikkäät suojuslehdet voivat säilyä koristeellisina pitkään. Varsinaiset kukat ovat pieniä ja vaatimattomampia. Timanttiananas viihtyy lämpimässä paikassa kautta vuoden. Se sopii erityisen hyvin valoisalle ikkunalle, mutta ei kuitenkaan pidä suorasta auringonpaisteesta. Kastele aina sekä kasvin juurille että lehtiruusukkeen keskellä olevaan suppiloon. Kasvukaudella lehtiruusukkeen keskellä olevaan suppiloon voi jättää hieman pehmeää vettä, mieluiten sade- tai tislattua vettä. Vesi vaihdetaan säännöllisesti, jotta se ei pääse seisomaan pitkään. Myös kasvualustaa kastellaan, mutta sen tulee olla ilmava eikä jatkuvasti märkä. Talvella kastelua vähennetään.
Kukinnan aikana tai pian sen jälkeen emoruusukkeen tyvellä kasvaa sivuversoja, joille voit antaa vettä myös lehtisuppiloon. Kun sivuversot ovat lähes täysikokoisia, kukkinut ruusuke kuolee. Irrota silloin sivuversot emokasvista ja istuta ne omiin ruukkuihinsa.
Kukinnan käynnistymistä voidaan joskus edistää etyleenin avulla. Kypsä omena tuottaa etyleeniä, minkä vuoksi kasvin ja omenan pitäminen lyhyen aikaa yhdessä esimerkiksi läpinäkyvän pussin sisällä on vanha bromelioiden kukinnan edistämiseen käytetty keino.
Onnenbambu eli ruokotraakkipuu (Dracaena sanderiana)
Onnenbambuna myytävä hauska kiemuravartinen oksa on ruokotraakkipuun verso, joka muiden lajitovereidensa tavoin viihtyy runsaassa hajavalossa. Altakasteluruukku sopii traakkipuulle hyvin. Mullan annetaan selkeästi kuivahtaa kastelukertojen välillä, ja kasvia lannoitetaan keväästä syksyyn noin kahden viikon välein.
Keihäsanopinkieli (Dracaena angolensis, aiemmin Sansevieria cylindrica)
Anopinkieli ja anopinhammas ovat helppohoitoisimpia kasveja, mitä kuvitella saattaa, ja usein kuulee mainittavan, ettei niitä saa hengiltä millään. Ne viihtyvät sekä aurinkoisella että puolivarjoisella paikalla eivätkä vaadi paljon vettä. Kastele niitä harkiten, ja anna kasvualustan aina kuivua kastelujen välillä. Kastelun unohtaminen muutamaksi viikoksi ei näitä kasveja haittaa, kunhan annat sitten niille vähän reilummin vettä.
Varo talvella liikakastelua, ja mikäli olet epävarma siitä kaipaako kasvi vettä vai ei, siirrä kastelu mieluummin seuraavaan kertaan. Kesällä voit antaa mietoa lannoitetta parin viikon välein. Nämä kasvit viihtyvät normaalissa huoneenlämmössä kautta vuoden, mutta talvella ne voivat olla myös viileämmässä, ei kuitenkaan alle 10 asteessa. Istuta kasvi uudelleen vain tarpeen mukaan hyvin vettä läpäisevään kasvualustaan ja ruukkuun, josta ylimääräinen vesi pääsee valumaan pois.
Pussiköynnös Dischidia pectenoides
Filippiineiltä kotoisin oleva pussiköynnös on erikoinen kasvi, sillä osa sen lehdistä kehittyy jopa seitsemän senttiä pitkiksi rakkomaisiksi pusseiksi. Kasvi on luonnossa pieni epifyyttinen köynnös, joka kiinnittyy toisiin kasveihin pienillä jälkijuurilla. Pussiköynnös viihtyy parhaiten korkeassa ilmankosteudessa. Pussiköynnös pitää valoisasta tai puolivarjoisesta paikasta, mutta ei siedä lainkaan suoraa auringonpaistetta.
Pidä kasvualusta aina jatkuvasti hieman kosteana, muttei koskaan likomärkänä. Kasvi kestää myös kasvualustan ajoittaista lievää kuivahtamista, kunhan se ei ole pitkäaikaista. Epifyyttinä kasvatettaessa kasvualusta kuivuu ruukkukasvatusta nopeammin, joten kosteutta on seurattava erityisen tarkasti.
Pussiköynnös viihtyy normaalissa huoneenlämmössä koko vuoden, mutta talvella se voi olla hiukan viileämmässäkin, 16–18 asteessa. Istuta kasvi uudelleen keväällä vain tarpeen vaatiessa ja käytä kasvualustana esimerkiksi seosta, jossa on yhtä paljon noin sentin kokoisia männyn kaarnan ja puuhiilen paloja sekä rahkasammalta. On erittäin tärkeää, että kasvualusta ei ole liian tiivis, mutta että se kykenee toisaalta pidättämään riittävästi kosteutta kasvin tarpeisiin.
Kenguruntassu Anigozanthos
Huonekasvina kengurunkäpälä on melko harvinainen. Leikkokukkana sitä on saatavana satunnaisesti ympäri vuoden. Se on hyvin monikäyttöinen asetelmissa, niin tuoreena kuin kuivattuna. Kengurunkäpälät ovat kotoisin Länsi-Australiasta. Ruohomaiset lehdet ovat sinertävät ja ilman kukkiakin viehättävät.
Pitkissä kukintovarsissa on punertavia, ruskeita tai keltaisia, nukkaisia kukkia, joita kehittyy kesällä todella runsaasti, ja jotka ovat hyvin koristeellisia. Ne eivät muistuta ylipäätään mitään tavanomaista kukkaa. Kengurunkäpälä voi olla koko kesän ulkona. Se pitää valoisasta ja lämpimästä paikasta. Talvella riittää kuitenkin 10–12 asteen lämpö. Kasvukaudella kasvia kastellaan säännöllisesti, mutta kasvualustan pitää olla hyvin vettä läpäisevä. Talvella kastelua vähennetään selvästi. Kasvi istutetaan uudelleen tarpeen mukaan ilmavaan ja hyvin vettä läpäisevään kasvualustaan.
Kääpiöbanaani Musa acuminata
Kääpiöbanaani tarvitsee runsaasti valoa ja viihtyy aurinkoisessa paikassa. Jos kasvi siirretään keväällä sisältä voimakkaaseen auringonpaisteeseen, se totutetaan suoraan aurinkoon vähitellen. Syksyllä ja talvella ei auringostakaan ole haittaa. Kastele multa perusteellisesti jokaisella kastelukerralla. Lannoita keväästä syksyyn kerran viikossa ja talvella kerran kuussa.
Kääpiöbanaani viihtyy huonosti kuivassa huoneilmassa, joten sumuta sen lehtiä usein.
Kääpiöbanaani viihtyy parhaiten kasvihuoneessa tai talvipuutarhassa, jonka lämpötila on talvella huoneenlämpöä hiukan viileämpi, ei kuitenkaan alle 10 astetta. Poista kuolleet lehdet, mutta älä leikkaa kasvia muutoin lainkaan, sillä se ei latvottaessakaan haaroitu.
Mikäli kääpiöbanaani kukkii, kukkinut verso kuolee ja sen tilalle kasvaa tyveltä kaksi tai kolme uutta. Vanha kookas verso saattaa kasvattaa tyviversoja kukkimattakin. Voit irrottaa tyvivesat, kun ne ovat noin puolimetrisiä ja istuttaa ne omiin ruukkuihinsa. Nuoret taimet saattavat tarvita uudelleenistutuksen suurempaan ruukkuun parikin kertaa vuodessa. Muuten kääpiöbanaani viihtyy samassa ruukussa niin kauan kuin se mahtuu siinä kasvamaan.
Tötterölehti Sarracenia purpurea
Tötterölehti (Sarracenia purpurea) on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva lihansyöjäkasvi, jonka putkimaiset lehdet toimivat hyönteisansoina.
Tötterölehdellä ei ole vartta, vaan hyönteisiä pyydystävät, putkimaiset, vaaleanvihreät lehdet kasvavat suoraan juurakosta. Kasvilla on kauniit, pitkävartiset, punaiset tai sinipunaiset kukat. Tötterölehti tarvitsee valoisan tai aurinkoisen kasvupaikan. Talvilevon aikana muutama pimeä päiväkään ei sitä tosin vahingoita. Paikan pitäisi olla myös ilmava ja talvella viileä: 10 astetta riittää hyvin.
Tötterölehti tarvitsee runsaasti valoa, niukkaravinteisen ja happaman kasvualustan sekä kalkitonta vettä. Sadevesi tai tislattu vesi sopii kasteluun hyvin. Kasvualusta pidetään kasvukaudella kosteana, mutta talvilevon aikana kastelua vähennetään hieman. Kasvia ei lannoiteta.
Kärpäsloukku Dionaea muscipula
Kärpäsloukulla on erikoiset lehdet; lehtiruoti on leveä ja lehtimäinen ja lehtilapa on erikoistunut loukkumaiseksi hyönteisiä pyydystäväksi elimeksi, jonka yläpintaa peittävät pienet liipaisinkarvat. Kun hyönteinen koskettaa liipaisinkarvoja, loukku sulkeutuu ja hyönteinen jää sinne vangiksi. Tämän jälkeen lehti erittää entsyymejä, jotka sulattavat hyönteisen kasvin ravinnoksi. Sulatus kestää hyönteisen koon mukaan joistakin päivistä muutamaan viikkoon.
Kärpäsloukun kasvualusta ei saa kesällä koskaan kuivua täysin. Kasvukaudella ruukkua voi pitää aluslautasella, jossa on hieman sade- tai tislattua vettä. Talvilevon aikana kasvualusta pidetään kosteana, mutta selvästi kasvukautta kuivempana. Kastele vain kalkittomalla vedellä, äläkä koskaan anna lannoitetta. Kärpäsloukku vaatii runsaasti valoa ja kestää myös suoraa auringon paahdetta, jos sen totuttaa varovasti aurinkoon.
Onnistuneen kasvatuksen perusedellytys on, että annat kasville talvella viileään ja kuivemman lepoajan noin 10 asteessa ja pidät kasvualustan lepoaikana vain niukasti kosteana. Tänä aikana kasvi saattaa menettää lehtensä, mutta niiden tilalle kasvaa aikanaan keväällä uudet. Käytä kasvualustana mieluiten lannoittamatonta kasvuturvetta, rahkasammalta tai niiden sekoitusta. Poista aina kuolleet lehdet.
Kasvi viihtyy mainiosti kesän ulkona, kunhan et päästä sitä kuivumaan. Loukkujen avaaminen ja sulkeminen kuluttaa kasvin energiaa, joten älä turhaan ärsytä niitä keinotekoisesti. Kärpäsloukkua ei myöskään tarvitse ruokkia keinotekoisesti, se hoitaa kyllä itse saalistuksensa.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Luetuimmat
Uusimmat