Haravointi syksyllä ‒ pakollinen paha vai hyödyksi puutarhalle?

Haravoinnin tarpeellisuus riippuu maassa olevan lehtimassan paksuudesta ja laadusta. Isojen lehtien, kuten vaahteran lehtien, alle jäävä kasvusto altistuu taudeille sekä tuholaisille ja isot lehdet maatuvatkin hitaasti haitaten kasvien juuriston ilmansaantia pitkään keväällä. Lehtien maatumista hidastavat myös kalkitus ja tuhkan levitys; ne tekevät kasvimassasta liian emäksistä lahottajabakteereille. Näistä syistä isompien lehtien haravointi pois on perusteltua.

Haravoinnilla kertyvä kasvijäte kannattaa kompostoida tai käyttää maanparannusaineena kasvimaalla – lehdillä voi myös suojata arempien kasvien juurialueita. Lehtikariketta voi lisätä kaikkien kasvien suojaksi.

Esimerkiksi melko pintajuuriset alppiruusut hyötyvät paksusta neulaspeitosta juurialueellaan; se lämmittää ja suojaa mukavasti talven pakkasissa. Paksu neulaskarike lisää kuitenkin maatuessaan maan happamuutta, joten se sopii vain happaman maan kasveille.

Keväällä maata suojaava kasvimassa kuitenkin hidastaa sen sulamista, mikä on otettava etenkin ikivihreiden kasvien kohdalla huomioon. Kastelu nopeuttaa maatumista, maan sulamista ja ikivihreiden kasvien kasvuunlähtöjä.

Pienemmistä puunlehdistä ei kuitenkaan kannata huolta kantaa, sillä syksyn viimeiset nurmikonleikkuut silppuavat ne mukavaksi maanparannusaineeksi. Pienen leikkuujätekerroksen lailla lehtisilpusta on vain hyötyä nurmikolle; se lisää kimmoisuutta ja kulutuksenkestävyyttä, luovuttaa ravinteita, tasoittaa maan lämpötilojen vaihteluita, estää rikkakasvien leviämistä ja parantaa kasvualustan rakennetta lisäämällä maan pieneliötoimintaa.

Pihaa ei siis ole pakko haravoida syksyllä kokonaan, vaan työn voi tehdä oman harkinnan mukaan. Isommat lehdet voi haravoida ja hyödyntää kompostissa, kasvien suojana tai kasvimaan parannusaineena ja pienemmät voi silputa ruohonleikkurilla maanparannusaineeksi. Lehtien käsittelyssä voi hyödyntää useita eri tapoja tilanteesta riippuen.

Haravointi auttaa erityisesti, jos nurmikko on tiivis tai heikossa kunnossa, koska se voi parantaa ilmankiertoa ja elvyttää nurmikon juuria. Liian tiivis ja hieman huonokuntoinen nurmikko kuitenkin myös hyötyy haravoinnista, sillä se parantaa juuriston ilmankiertoa rikkomalla pintamaata. Toisaalta, pienempien lehtien silppuaminen ruohonleikkurilla on erinomainen tapa palauttaa ravinteita maahan, jolloin ne toimivat maanparannusaineena.

Lopulta päätös haravoida tai olla haravoimatta riippuu siitä, minkälaisen nurmikon ja puutarhan haluat.