Pihatiili-ideoita puutarhaan

Poltettua tiiltä käytetään maankatemateriaalina yleisesti Keski-Euroopassa, jossa siitä on pitkäaikaiset ja hyvät kokemukset. Pihojen ja torialueiden lisäksi tiili sopii hyvin myös ajoneuvo- ja kevytliikenteen väylien katteeksi.

Järvenpään kaupunki rakennutti kaupunkilaisille hienon uuden puistoalueen, jonka helmi on verivaahteroiden reunustama keraamisilla pihakivillä päällystetty "kevyenliikenteen bulevardi".

Haluaisimme havuaidan, mutta perinteisen kuusiaidan sijasta olemme mieltyneet tuijiin. Mitä meidän tulisi tietää tuijista?Tuijista saat mainiosti kasvatettua joko leikattavan tai vapaasti kasvavan aidan. Tuijat pitävät tuoreesta maasta ja viihtyvät parhaiten hieman varjoisammassa paikassa. Aurinkoisemmallakin paikalla ne menestyvät, mikäli maan kosteusolot ovat otolliset ja taimet on ensimmäisten keväiden ajan suojattu paahteelta.

Suomalaiset ovat yhä kasvavassa määrin innostuneet sekä puutarhan hoidosta että pihan laittamisesta kuntoon. Erityisesti betonisten pihakivien ja -laattojen suosio kasvaa tasaisesti. Eikä ihme: ne ovat helppoja asentaa itse, käytössä vaivattomia ja kestäviä sekä kaiken kruununa ne viimeistelevät pihan ja jopa nostavat kiinteistön arvoa.Kaunis ja kestävä pihakiveys on mutkatonta toteuttaa silloin, kun se perustuu hyvään suunnitteluun ja huolellisiin pohjatöihin.

Uudistunut laki kasvinsuojeluaineista toi mukanaan mm. asetukset koulutusohjelmasta ja integroidun torjunnan yleisistä periaatteista. Samalla kaikkien vanhojen kasvinsuojelututkintojen voimassaolo päättyi vuonna 2012. Kaikkien ammattikäyttäjien ja myyjien on suoritettava uusi kasvinsuojelututkinto 26.11.2015 mennessä.

(Prunus domestica subsp. insititia)Kriikuna on luumun (Prunus domestica) alalaji.Kriikunalla on hienoinen nukka sinisen hedelmän pinnassa. Hedelmäliha puolestaan on kellanvihreää ja sitä on luumuun verrattuna vähän. Kriikuna on luumua pienempi ja sen kivi on pyöreähkö, kun taas luumun kivi on soikea ja siinä on terävä pää. Kriikunat pysyvät syksyllä pitkään happamina ja muuttuvat makeiksi yleensä vasta ensimmäisen kunnon pakkasyön jälkeen. Jos pakkasta ei tule, niin viimeistäänkin kypsät, maahan pudonneet kriikunat ovat melko makeita ja herkullisia. Siksi sitä käytetäänkin yleensä keitettynä hilloissa ja hyytelöissä. Mehumaijassa voi valmistaa kriikunoista mehua.Hyvin kylminä talvina kriikunapensaat saattavat paleltua ja kuivua. Juuristossa on kuitenkin syksyllä varastoituja ravinteita, ja tavallisesti ne toipuvat keväällä, ja muutamassa vuodessa kasvavat entiselleen tuottaen taas hyvän sadon.Linnut eivät erityisemmin piittaa kriikunoista, mutta ainakin supikoirat ja mäyrät syövät niitä.Uskotaan, että kriikunoita on viljelty jo antiikin ajan Damaskoksessa. On pystytty todistamaan, että roomalaiset toivat sen mukanaan Englantiin, sillä sieltä on löydetty arkeologisissa kaivauksissa kriikunoiden jäännöksiä. Englantilaiset puolestaan veivät kasvin Amerikkaan.Kriikunan ja myös luumun tuholaisina Suomessa esiintyy luumukirvaa (Hyalopterus pruni) ja luumunäkämäpunkkia (Eriophyes similis).Katso mitä kriikunasta sanotaan Puutarha.netin Kasvikortistossa - siellä myös kuvia kriikunasta!Puutarha.netin Keskustelupalstalla sivutaan luumu-ketjussa myös kriikunaa...